Pitääkö "kaverille" perustella, jos en halua enää nähdä?
Kyseessä on "kaveri" lainausmerkeissä, koska emme ole läheisiä. Viime aikoina elämäni on muuttunut enkä koe että on enää mitään yhteistä. Olemme tunteneet muutaman vuoden ja nähneet aluksi harrastuksessa ja sitten käyneet muutaman kuukauden välein jossain.
Syitä on
-kaverin viinaan menevyys. Joskus on sovittu, että nähdään päivällä kahvilla, mutta hän on tullut sinne jo paljon pohjia ottaneena humalassa ja alkanut vaatia baariin menoa
-kaverin draamanhakuisuus. Pitäisi olla kiinnostunut juoruista ja hänen miessotkuista. Päätyy aina sänkyyn ihmisten kanssa joiden kanssa on muu yhteys (esim. työkaverit). Itse olen sitoutuneessa avoliitossa, joten ei ole enää sanottavaa noihin juttuihin vaikka tutustuessamme olimme molemmat sinkkuja.
-puhuu aina vain omista asioistaan, kerran soitti kolmen tunnin monologipuhelun johon ei ehtinyt sanoa mitään väliin
En siis saa kaveruudesta muuta kuin vaivaa. Pitääkö kertoa syyt vai voiko vain jättää näkemättä? Ja emme ole teinejä, 35-40 välillä.
Kommentit (40)
Jos ette ole läheisiä ettäkä kovin paljon tekemisissä toistenne kanssa, niin voit antaa kaveruuden vähitellen hiipua pois. Jos et ota itse yhteyttä etkä kovin innokkaasti vastaa viesteihin tai tapaamispyyntöihin, niin kaveruus varmaan alkaa hiipua.
Itse lemppasin tänään yhden ystävän menemään. Itse olen avoin ja hän salaa kaiken. On myös hyvin äveriäs ja vietämme ihan erilaista elämää. Hän olikin ainoa ystäväni mutta ikäeroakin oli melkoisesti ja hän oli kaikenlisäksi ihastunut minuun. Rupesi kullittelemaan minua yllättäen
Elämää kannattaa elää eikä valittaa joka asiasta
Savuton kirjoitti:
Itse lemppasin tänään yhden ystävän menemään. Itse olen avoin ja hän salaa kaiken. On myös hyvin äveriäs ja vietämme ihan erilaista elämää. Hän olikin ainoa ystäväni mutta ikäeroakin oli melkoisesti ja hän oli kaikenlisäksi ihastunut minuun. Rupesi kullittelemaan minua yllättäen
Miten käytännössä teit sen?
Voisiko nuo syyt muotoilla hienovaraisemmin? Jos haluat muutosta niin suorat pyynnöt minä-muodossa toimisivat paremmin, tai jos olet varma ettei kaveri muutu, muokkaa syyt sinusta lähtöisin oleviksi eikä toisen syyksi.
Ei tarvitse, mutta reiluahan se olisi. Saattaisi tyyppikin vähän tarkastella omaa käytöstään.
Mitäs, jos sanoisit ystävällesi, ettei sinua kiinnosta alkoholi ja voisitteko tehdä jotain muuta. Sitten voisit sanoa pyydettäessä, ettet lähde, koska ei kiinnosta. Kyseinen henkilö alkaa itse ajan mittaan välttelemään sinua ja jättää pyytämättä mukaan.
Voin sanoa, ettei jää harmittamaan ;)
Et ole velvollinen perustelemaan yhtään mitään. Kun olet ratkaisusi tehnyt, voit sulkea hänet ulkopuolelle. Mihinkään sen yhteydenottoihin ei tarvitse vastata. Mikäli se tulee kadulla vastaan ja vaatii selitystä, voit ilmoittaa, ettet ole hänelle mistään tilivelvollinen ja käske jättämään sinut rauhaan. Asia on loppuunkäsitelty!
Loukkaantuminen ja kissatappelu on taattu joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko nuo syyt muotoilla hienovaraisemmin? Jos haluat muutosta niin suorat pyynnöt minä-muodossa toimisivat paremmin, tai jos olet varma ettei kaveri muutu, muokkaa syyt sinusta lähtöisin oleviksi eikä toisen syyksi.
Näin , tämän tyyppiset ihmiset ei tunnu millään ymmärtävän että miksi se "ystävyys" katkeaa. Ei ymmärretä , alkaa jankkaus ja lopulta on PAKKO sanoa ilkeästi , ei vaan enää jaksa. Kun ei se aikuinen kommunikaatio pelaa niin minkäs teet?
Pitää olla sen verran selkärankaa, että sanoo toiselle. Ghostaaminen on arkajalkojen velliperseiden hommaa.
Ei tarvitse perustella tuossa tapauksessa. Voit estää somessa ja puhelimessa vaan. Koska tuossa on alkoholi hänellä mukana ja vaatii johonkin baariin, sekä pitää monologeja kuuntelematta. Hankkiudu eroon estämällä pian, ettei tule sinulle enempää ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko nuo syyt muotoilla hienovaraisemmin? Jos haluat muutosta niin suorat pyynnöt minä-muodossa toimisivat paremmin, tai jos olet varma ettei kaveri muutu, muokkaa syyt sinusta lähtöisin oleviksi eikä toisen syyksi.
Ei! Suora puhe on parasta.
Kieltäydyt kahvittelusta ja kerrot että et jaksa enää katsoa häntä humaltuneena. Jätä vastaamatta, tai lopeta puhelu lyhyeen jollain verukkeella. Vastaa lyhyesti ja pitkän odotuksen jälkeen.
Eipä tuossa liene enää mahdollisuutta jatkaa kun toinen tuskin tulee muuttumaan? Tuollaiset tavat ovat tiukassa ja jos et hyväksy niin et hyväksy.
En sinuna jaksaisi pohtia puolitutun mielen pahoitusta
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla sen verran selkärankaa, että sanoo toiselle. Ghostaaminen on arkajalkojen velliperseiden hommaa.
Mitä sanomisesta saa? siis se jolle sanotaan?
Muuten sanoisin, että pitää perustella, mutta luettuani aloituksen olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa ei tarvitse. Tyyppihän on suoranainen k*sipää.
Ei tarvitse.