En kelpaa naimisiin?

Ollaan nyt miehen kanssa oltu yhdessä 3 vuotta, josta asuttu yhdessä 2 vuotta. Olemme molemmat olleet tahoillamme naimissa kertaalleen. Itse nuoruuden avioliitossa josta eronnut parisenkymmentä vuotta sitten, mies puolestaan eronnut noin viitisen vuotta sitten. Emme ole muuta keskustelleet mahdollisesta naimiisinmenosta, kuin että mies sanoanut pariin kertaan, että "avioliitto ei muuta mitään, ei ole mitään tarvetta mennä naimisiin". Olen myötäillyt tätä, koska eipä minullakaan ole pakottavaa tarvetta naimiisinmenoon. Itse kuitenkin arvostan sellaista avioliittoa, joka solmittu kun "se oikea" on löytynyt, ja ennen naimsiinmenoa seurusteltu/asuttu yhdessä ja molemmat päätyvät ajatukseen avioliitosta. Minun mielestäni se on suuri sitoumus kumppaneiden välillä ja arvostuksen osoitus toista kohtaan, jolla osoitetaan halua sitoutua toiseen todenteolla.

HuomHuom: Ymmärrän myös TÄYDELLISESTI pariskuntia, jotka eivät aio ikinä avioitua. Ja ymmärrän, ettei se todellakaan muuta arkea (olen myös kokenut sen 10 vuotisen avioliittoni aikana aiemmin). Ymmärrän myös, että avioliitto sinänsä voi olla useiden mielestä täysin vanhentunut käsite, turhuus. Tästä kaikesta ymmärryksestäni/kokemuksestani huolimatta olen sitä mieltä. mitä tuossa aiemmin kerroin.

Nyt olen saanut käsittää suhteessamme, etten olisi edes sen arvoinen, että mies voisi edes hyväksyä mahdolisuuden, että minun kanssani voisi mennä naimisiin. Tämä tuli ilmi kun mies eräänä päivänä kertoi kuin suurena vitsinä, naurun ja suuren päivittelyn höystämänä, kuinka hänen työpaikallaan oli lähtenyt liikkeelle huhu, että mies olisi menossa naimisiin. Naimisiin MINUN kanssani! Ja huutonauroi päälle.
Mies on vielä muutamia kertoja palannut tähän kertomukseen uudelleen, esimerkkinä kun tullut puhe suurista väärinkäsityksita tai siitä, miten erilaiset huhut voivat lähteä liikkeelle ilman mitään todellisuuden pohjaa.
Minua tämä loukkaa syvästi, vaikka vain yhdyin hänen nauruunsa tästä väärinkäsityksestä kertoessaan. Hänen mielestään se on iso vitsi, että MINUN kanssani NAIMISIIN! Huh huh ja hahahaa..

Tämän episodin jälkeen ymmräsin oman asemani suhteessamme. Kelpaan ehkä asuintoveriksi, mutta vaimoainesta minä en ole. Ilmeisesti kelpaan paremman puutteessa, sitä vaimoainesta odotellessa. Sehän on sitten vain ajan kysymys koska sellainen täydellisyys hänen kohdalleen napsahtaa.
Tunnen olevani vanhanaikainen, hyväuskoinen hölmö omine arvoineni kun arvostan edelleen perinteistä avioliittoa.