Pelkään "turhaan" että saan syövän. Miten tästä pääsee eroon?

Eipä kunnan psykologilla käyminen mitään maksa. Sinne vaan juttelemaan.

Hypokondria on vakava tila joka todella vie elämänhalun. Itselläni on myös pelko muutamista sairauksista (ei kuitenkaan syövästä).

Olen yrittänyt työstää ajatusta että pelko on turhaa, oikeasti niin vähään voi vaikuttaa ja johonkinhan meidän kaikkien on joskus kuoltava! Jotkut paranevat paradoksaalisesti tästä vaivasta sairastuttuaan oikeasti ja kun selviävät siitä.

Tsemppiä, tiedän miltä sinusta tuntuu. Kaikki on nyt kuitenkin ihan hyvin. Nauti viikonlopusta.

Vierailija kirjoitti:

Eipä kunnan psykologilla käyminen mitään maksa. Sinne vaan juttelemaan.

Ei sinne noin vaan pääse. Jonot ovat aivan hirmuiset.

Vierailija kirjoitti:

Eipä kunnan psykologilla käyminen mitään maksa. Sinne vaan juttelemaan.

Sinne psykologille käsittääkseni pääsee vain jos on joku oikea arjessa selviytymistä haittaava masennus tai ahdistusongelma. Käyn normaalisti töissä ja pärjään elämässä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kunnan psykologilla käyminen mitään maksa. Sinne vaan juttelemaan.

Ei sinne noin vaan pääse. Jonot ovat aivan hirmuiset.

Toki tuokin on totta, paikkakunnasta riippuen.

Ap. Elämä on aina epävarmaa. Sen takia kannattaa olla kiitollinen nyt kun kaikki on hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kunnan psykologilla käyminen mitään maksa. Sinne vaan juttelemaan.

Sinne psykologille käsittääkseni pääsee vain jos on joku oikea arjessa selviytymistä haittaava masennus tai ahdistusongelma. Käyn normaalisti töissä ja pärjään elämässä.

Ap

Käsittääkseni kyllä psykologille voi kuka vaan hakeutua jos siltä tuntuu, psykiatri onkin sitten toinen juttu.

Korjatkaa toki jos olen väärässä.

Joka kolmas sairastuu

Ajan myötä nykyiset pelot ja huolet voivat jäädä syrjään, kun tilalle tulee muita, joko toisia huolia (aiemmat huolet korvautuvat uusilla) tai jos hyvin käy, hyviä asioita. 

Noinhan se on, että murehtiminen asioista, joille ei voi mitään, on aina turhaa. Jeesuskin sanoi, ettei ihminen murehtimalla voi lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa.

Helpotusta voi saada sillä, että tekee kohtuullisesti terveyttä edistäviä asioita ja jättää lopun Herran haltuun. Ainakin minua se on auttanut.

Luovut kontrollista. Ajattelet että ihan sama mitä tapahtuu. Päästät irti jokaisesta kontrolloivasta ajatuksesta. Useinhan näissä on taustalla se, että elämässä on jotain muuta stressiä joka ei liity mitenkään esim. sairauteen mutta ihminen pyrkii kontrolloimaan koko ajan itseään. Aivothan taas ei tunnista mistä se kontrolloiminen varsinaisesti johtuu (cortex vs. "liskoaivot), vaan aivot rupeavat tulkitsemaan niin, että se kontrollin tarve voi liittyä ihan mihin tahansa, vaikkapa sitten sairastumiseen. Ihminen kuvitelee helposti hallitsevansa omaa mieltään mutta se on pelkkä illuusio.

Vierailija kirjoitti:

Luovut kontrollista. Ajattelet että ihan sama mitä tapahtuu. Päästät irti jokaisesta kontrolloivasta ajatuksesta. Useinhan näissä on taustalla se, että elämässä on jotain muuta stressiä joka ei liity mitenkään esim. sairauteen mutta ihminen pyrkii kontrolloimaan koko ajan itseään. Aivothan taas ei tunnista mistä se kontrolloiminen varsinaisesti johtuu (cortex vs. "liskoaivot), vaan aivot rupeavat tulkitsemaan niin, että se kontrollin tarve voi liittyä ihan mihin tahansa, vaikkapa sitten sairastumiseen. Ihminen kuvitelee helposti hallitsevansa omaa mieltään mutta se on pelkkä illuusio.

Tämä oli tosi hyvä neuvo. Ihmiselle tekee hyvää välillä höllätä vähän.

Faith kirjoitti:

Ajan myötä nykyiset pelot ja huolet voivat jäädä syrjään, kun tilalle tulee muita, joko toisia huolia (aiemmat huolet korvautuvat uusilla) tai jos hyvin käy, hyviä asioita. 

Noinhan se on, että murehtiminen asioista, joille ei voi mitään, on aina turhaa. Jeesuskin sanoi, ettei ihminen murehtimalla voi lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa.

Helpotusta voi saada sillä, että tekee kohtuullisesti terveyttä edistäviä asioita ja jättää lopun Herran haltuun. Ainakin minua se on auttanut.

Mistä tiedät

Ymmärrän ja samaistun! Itsekin pelkään paljon vakavaa sairastumista, ja varsinkin nyt kun toinen vanhemmistani kuoli syöpään suhteellisen nuorena, olen alkanut pelätä, että itsekin sairastun, vaikka olen vielä alle 30v. Erityisesti pelkään gynekologisia syöpiä... Jotenkin kauhistuttaa hirveästi ajatus siitä kivusta ja riutumisesta mitä tuollainen sairaus pitää sisällään, ja tietysti kuolemasta. Ei minulla mitään neuvoja ole, sillä en ole itsekään tästä päässyt eroon. Ei sitä oikein auta kuin yrittää elää päivä kerrallaan.

Itselläni on muitakin irrationaalisia pelkoja, esim. osittain lentopelon takia en ole lentänyt kuin kerran elämässäni. Tämä nyt ei ole ollut mikään menetys, kun olen voinut matkustaa muilla metodeilla, mutta joskus tahtoisin pidemmäksi aika Aasiaan, mutta ajatus 10+ tunnista lentokoneessa on aika lamaannuttava. Ja sitten on maanjäristykset ja tsunamit pelättävänä...

Tove Janssonilla on novelli nimeltä Vilijonkka, joka uskoi onnettomuuksiin, joka kertoo tavallaan tästä ilmiöstä. Kaunis tarina, joka antaa vähän toivoa paranemisesta. Löytyy kokoelmasta Näkymätön lapsi, jossa on muitakin kivoja tarinoita, jotka puhuttelee myös aikuista mieltä, suosittelen! :)

Mulla on kanssa tuota syövän pelkoa. Pelkään erityisesti rintasyöpää.

Ja nyt kun kävin ekassa kohdunkaulansyövän-seulonnassa, pelkään, että mitäs jos mulla on se. :(

Joka kolmas suomalainen saa syövän elinaikanaan. Jos se tulee, niin sitten se tulee, ei voi mitään. Etukäteen ei kannata asiaa stressata.