Tunnen itseni arvottomaksi

Itse koen samaa joka päivä. Pidän itseäni epäonnistujana, pelkkänä luuserina. Tämän takia fyysisesti pahoinpitelen itseäni päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen samaa joka päivä. Pidän itseäni epäonnistujana, pelkkänä luuserina. Tämän takia fyysisesti pahoinpitelen itseäni päivittäin.

Joo sama tuli eilen lyötyä itseäni kun tein kai (taas) jotain typerää...

Oletko kokeillut terapiaa? Kyllähän tuo kuulostaa ihan kamalalta.

En usko että ihmiset oikeasti ajattelevat sinusta noin negatiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut terapiaa? Kyllähän tuo kuulostaa ihan kamalalta.

En usko että ihmiset oikeasti ajattelevat sinusta noin negatiivisesti.

Olen, mutta ei se mitään auttanut.. tuijotti vaan. Sen jälkeen en ole mennyt.

Loogisesti ajateltuna eivät, mutta kun siellä omassa takaraivossa on aina se pieni ääni joka sanoo että ”ei se susta kuitenkaan pidä” ja välillä se sitten voimistuu ja ottaa hallinnan, sitten pilaan kaiken kun kilahdan suorastaan. Se ei myöskään auta että on ollut kokemuksia jotka ovat saaneet nämä uskomukset aikaan.

Siinä on vähän tekemistä, mutta yritä oikeasti saada itsesi uskomaan, että olet yhtä arvokas kuin kaikki muutkin. Elämäsi paranee huomattavasti. Mistä voisit saada kokemuksia, että olet hyvä? Ja sillä ei ole väliä, mitä muut ajattelevat, jos et itse usko.

Onko lapsuudessa tapahtunut jotakin sellaista, että vanhempasi ovat vähätelleet

tai arvostelleet negatiivisesti sinua? Tai seukkasuhteessa arvosteltu. Tommy Hellstenillä on todella hyvää luettavaa. Suosittelen todella!!👍🏻 Älä lue hutaisten vaan ajan kanssa. Palaa takaisin tekstiin josset heti ymmärrä lukemaasi. Itse googletin hänen videoitaan ja katsoin ne kaikki. Hänellä todella painavaa asiaa ja hän pelasti minut pois huonoista ihmissuhteista.

Minäkin, olen uskossa, mutta olen tuntenut koko ikäni häpeää ja itseinhoa.

Jonkin verran olen tästä päässyt eroon, kun Jumala on parantanut.

Jumala johdatti myös aviopuolison tässä kolme vuotta sitten, olen huomannut, että myös hänen rakkautensa mua kohtaan, on alkanut eheyttää mun sieluani.

Mutta huomasin itsessäni uusia negatiivisia puolia puolison tultua elämääni.

Kun olemme esim rukouspiireissä käyneet, niin ajattelen, että tämä puolisoni on mua tärkeämpi ja että kaikki, jopa Jumalakin rakastaa häntä enemmän kuin mua. Tunnen siis mustasukkaisuutta, kateutta, arvottomuutta...en osannut odottaa että joudun käymään vielä tälläisiäkin tunteita läpi...

Välillä toivon etten olisi ikinä naimisiin mennytkään..ja vain sen takia, että tunnen olevani vähemmän tärkeä puolisoni rinnalla.

Miten joku jaksaa kirjoitella itselleen?

Samoin. Kuha vanhemmat menehtyy, nii teen sit itsarin. Siihe asti pitäs jaksaa itsevihaa.

Tunne lukkosi kirja on myös hyvä. Jokaisella on pelkoja ja haavoja mutta niille voi myös tehdä jotain. Elämä voi vielä näyttää mukavatkin kasvonsa kunhan tajuaa että on ehdollistunut kielteisyyteen ja epäluottamukseen. Mikään ei ole lopulta mustavalkoista.

M26 kirjoitti:

Samoin. Kuha vanhemmat menehtyy, nii teen sit itsarin. Siihe asti pitäs jaksaa itsevihaa.

Ethän tee itsemurhaa, sä olet arvokas ❤️

Rakasta itseäsi terveesti kirjoitti:

Onko lapsuudessa tapahtunut jotakin sellaista, että vanhempasi ovat vähätelleet

tai arvostelleet negatiivisesti sinua? Tai seukkasuhteessa arvosteltu. Tommy Hellstenillä on todella hyvää luettavaa. Suosittelen todella!!👍🏻 Älä lue hutaisten vaan ajan kanssa. Palaa takaisin tekstiin josset heti ymmärrä lukemaasi. Itse googletin hänen videoitaan ja katsoin ne kaikki. Hänellä todella painavaa asiaa ja hän pelasti minut pois huonoista ihmissuhteista.

Onhan sitä joo tapahtunut vaikka mitä.

Olen aiemminkin yrittänyt lukea ja katsoa videoita sun muita aiheeseen liittyen ja joka kerta olen luullut että nyt ymmärrän paremmin, nyt olen oppinut ja nyt auttaa jne. Mutta sitten kun tulee joku uusi ihminen elämääni niin alkaa taas tämä sama vuoristorata ja huomaan että mikään ei ole muuttunut. En tiedä miten sen pysyvän muutoksen saisi aikaan. Ei kai siinä auta kuin kokeilla jotain uutta sitten.