Miten olette päässeet eroon lapsen vierinukutuksesta?

Kiitos vinkeistä. Mielenkiintoisia.



Tuo tarrajuttu on ehdottoman hyvä, ja luulen, että jaksamme odottaa, kunnes lapsi on tosiaan tuon kolme täyttänyt ja ymmärtää paremmin tuon tarrahommelin.



Kyllä, juuri niin on, että aikuinen on lapsen kanssa samassa sängyssä vieressä kunnes lapsi nukahtaa (sänky on riittävän iso). Välillä tosin joutuu nukutushommassa olemaan 1,5 tuntiakin. Tuntuu turhauttavalta kun ei saa edes uutisia katsoa.



Ymmärsin tuon kommentin, jossa joku selvensi tilannetta vastakommentiksi eräälle (oliko se kolmonen), joka sanoi, että sittenhän voi lähteä pois, kun lapsi on nukahtanut. Eli juuri niin siis teemme.



Kiitos ja vieläkin saa kommentoida mielellään.



ap



ap

Teimme seinälle listan jossa oli lokero jokaiselle päivälle parin viikon ajaksi. Lapsi sai katsoa lelulehdestä mieleisensä lelun ja sovittiin, että joka kerta kun lapsi jää itsekseen nukahtamaan omaan sänkyynsä saa aamulla palkkioksi tarran joka liimataan listaan ja kun lista on täynnä saa valitsemansa lelun itselleen.



En tiedä toimiiko noin pienellä, mutta meillä meni tosi kivuttomasti.

Meillä kohta 5 v nukutetaan iltaisin. Tai siis luetaan satu ja toinen vanhemmista on vieressä, kunnes tyttö nukahtaa yleensä 21.30 mennessä. Tähän menee yhteensä aikaa puolisen tuntia. Eli aikaa itselle tai puolisolle jää vielä nukuttamisen jälkeen. Mies kyllä aika usein nukahtaa itsekin :)

Pari yötä kun tyttö oli siinä nukkunut, kävimme yhdessä ostamassa uuden pussilakanasetin ja koristetyynyjä, jotka tyttö sai itse valita.

Välillä hän kyllä sanoo, ettei halua nukkua siinä yksin mutta periksi ei olla annettu.

Jos mun lapsi sanoo, ettei halua nukkua yksin, niin en todellakaan häntä siihen pakota. Mistä minä haluaisin lasta niin rangaista, että pakotan nukkumaan yksin, vaikka voi yhtä hyvin nukkua vanhempien vieressä.



Eiköhän tuo viimeistään murrosiässä vieroitu.

että ap:n lapsi nukkuu yksin mutta iltaisin jompi kumpi vanhemmista nukuttaa lapsen olemalla lapsen vieressä niin kauan kuin nukahtaa.

siirrette kauemmas ja kauemmas huoneessa. Mutta niin että lapsella on koko ajan turvallinen olo. Ja lopulta sitten vain halaus, suukko ja rauhallisesti poistutte huoneesta.

Muistelkaapa vain omaa lapsuuttanne: oliko ihanampaa ja turvallisempaa tilannetta nukahtaa kuin oma vanhempi vierellä silittelemässä?



Lapsi on pieni vain hetken, ja harva murkku tosiaankaan enää nukuttajaa kaipaa.. Kuka siis haluaisi riistää tämän onnen omalta lapseltaan omien itsekkäiden tarpeidensa takia?



Ei varmaan kukaan, jos nukuttamiseen menee kohtuullinen aika - mikä se sitten kenenkin mielestä on. Mutta meillä tilanne ajautui pikku hiljaa siihen, että nukahtaminen kesti ja kesti... jos yhdeksältä mentiin sänkyyn, hyvässä lykyssä siinä vierellä sai päivystää vielä puolitoista tuntia myöhemminkin.



(" Kiitos" tästä kuuluu päiväkodille, jossa lapsemme laitetaan muiden mukana päiväunille vaikka hän ei selvästikään sitä enää kaipaa... kun viikonloppuisin ei päivällä nukuta, nukahtaminen tapahtuu 10 minuutissa.)



Anyways, olin edelleenkin sitä mieltä että lapsen on oltava sängyssä ajoissa (väsymyksen odottelu jalkeilla kun johtaa vain riehuntaan), mutta en halunnut kuluttaa KOKO potentiaalista telkkarinkatseluaikaa siinä vierellä. Meillä otettiin myös käyttöön tarrataulukko, ensin parista sänkyynjäännistä (=tarrasta) tuli pieni palkkio ja sitten viidestä tarrasta jotain vähän isompaa (tyyliin uusi pikkuauto). Vieroituksen ajan pysyttelin lähellä, ihan lapsen huoneen oven tuntumassa. Nykyään pystyn jopa olemaan toisessa kerroksessa ja lapsi nukahtaa aikanaan höpistyään ensin aikansa itsekseen sängyssään..



Tsemppiä!

Vierailija:

että ap:n lapsi nukkuu yksin mutta iltaisin jompi kumpi vanhemmista nukuttaa lapsen olemalla lapsen vieressä niin kauan kuin nukahtaa.

Joo, niinhän ap antaa ymmärtää. Entä sitten? Jäikö sulle jotain epäselvää vielä, vai onko tuo jokin osoitus sisälukutaidostasi. No, hyvin osaat lukea, jatka vain samaan malliin! ;-)