4 v lapsi haluaisi sisaruksen... vanhemmat epävarmoja!

Oli vain mielenkiintoista lukea muidenkin kommentteja.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, kuten täällä joku muukin totesi, että 5 v ikäerolla olevista sisaruksista ei välttämättä ole toisilleen leikkiseuraa. Mutta aikuisena omien sisarusten olemassaolo on aivan toisella tavalla tärkeää. Itse olen 3-lapsisen perheen nuorin, siskoni on mua 5 v vanhempi. Lapsena emme juurikaan leikkineet yhdessä, mutta kun itse olin teini-iässä, alkoi siskosta olla seuraa ja tukea. Aikuisena kyllä täytyy myöntää, että olisi elämä paljon ankeampaa ilman rakasta isoasiskoa ja -veljeä, ja onhan juuri esim. omiin vanhempiin liittyvissä kysymyksissä suuri etu, kun voi keskustella sisarusten kanssa. Tässä kai ne PLUSSAT....



Sitten MIINUKSET... Mukavuudenhalu - pitäisi taas alkaa alusta se koko projekti joka vauvan syntymään liittyy. Kahden kanssa on hankalampaa liikkua kuin yhden jo isomman lapsen. Kahden hoitoon viemiselle mummulaan tms. on korkeampi kynnys kuin yhden helppohoitoisen leikki-ikäisen. Tässä iässä (vm. -70) sitä arvostaa erittäin paljon kunnon yöunia. Emme ole erityisen lapsirakkaita. Se kuuluisa laiskuus... Ei jaksaisi...



t. ap

miettikää nyt itsekin, kun teistä aika jättää, on ainokaisenne " yksin" ....Mikä onni ja ilo sisaruksista on:) Toki ymmärrän perheitä jotka eivät saa lapsia enempää vaikka toivoisivatkin, mutta pelkästään vanhempien " mukavuudenhalu" ei saisi olla syy sille, että ei haluta lapselle sisarusta. Ja kun se lapsi vihdoin on maailmassa, taatusti ajattelette toisin! En tiedä ketään kuka manaisi toisen lapsen syntymän jälkeen, että perkle kun pitikin toinen lapsi hankkia....

Juuri se mukavuudenhalu on ihan pätevä syy jättää lapsi tekemättä. Jos ei jaksaisi taas alkaa sitä rumbaa uudestaan niin en TODELLAKAAN suosittele!!!!! Todennäköisesti siitä kärsii koko perhe ja samalla parisuhde.



Sitäpaitsi minulla ei ole mitään iloa siskostani joka on kaksi vuotta vanhempi. Täysin itsekeskeinen hyypiö joka ei elämääni jouluko

minusta ei lasta pidä tehdä jos ei itse palavasti sitä halua!!!!!!!!!!!!!!!!!

mutta ovat kyllä mananneet että jos olisivat tietäneet mitä tuleman pitää niin eivät olisi toista lasta tehneet.



Toinen on vakavasti vammaisen lapsen äiti ja toinen taas erosi miehestään kun pinna kiristyi kahden pienen lapsen kanssa liikaa. Nyt sitten hoitaa kahta lasta yksinään.

Niimpä hänellä on siis 9 vuotta nuorempi sisko. Mies on saanut myös " päättää" siskolle nimen. Nimi ei ole etunimenä, mutta nimessä kumminkin. Vanhemmat erosivat tämän siskon ollessa vajaan vuoden..

Lapset ovat molemmat erossa jääneet isälle.



Miehestä on " kasvanut" ihan normaali aikuinen, mutta sisko on koko pienen ikänsä ollut isän vanhemmilla hoidossa ja kasvatus myös vähän sitä ja tätä..

Jos nyt haluatte lapsen näkökulmasta asiaa pohtia. Asia kannattaisi miettiä monelta kantilta, ettei jäisi sitten jossittelun varaa myöhemmin. Teette siis perustellun päätöksen, johon olette tyytyväisiä myöhemminkin ILMAN JOSSITTELUJA.

olennaisinta kuitenkin on että ei tuonikäisellä tai lapsella ylipäätään pidä olla mitään sananvaltaa perheen isoihin päätöksiin. Se on liian iso vastuu noin pienen ihmisen kannettavaksi. Eli aikuinen tekee päätökset oman järkensä mukaan, eikä edes anna ymmärtää että lapsen tahto siihen vaikutti, niin lapsen ei tarvitse kantaa myöskään syyllisyyttä mihinkään asiaan liittyvään.

Kyllä se on vanhempien päätös, tuleeko sisaruksia vai ei.

kauan ennenkuin vanhemmalle lapselle on paljonkaan seuraa pienemmästä.

halu lapseen tulee olla vanhempien halu. Vai miltä tuntuisi myöhemmin kuulla, että sinut tehtiin kun haluttiin leikkikaveri tuolle ainokaiselle?



Mielestäni tuo ikäero olisi kyllä hyvä: esikoinen sen verran iso, että pystyisi keskittymään myös vauvaan eikä olisi sellaista hektisyyttä kuin monen taapero / vauvaperheissä on. Eli aikaa riittää kaikille lapsille.



Mutta 4v ei nyt vielä tajua, mitä sisarus tarkoittaa, luultavimmin tulisi kova pettymys kun se vauva ei olisikaan samanlainen leikkikaveri kuin kavereilla on. Ja että vauvan kasvaminen kestää.



Olen ainoa lapsi: lapsena en koskaan kaivannut sisaruksia mutta näin aikuisena se olisi tärkeää. Olisi joku jakamassa omien vanhempien vanhenemisen jne.

Jos teillä vain muuten se on mahdollista niin tehkää ihmeessä toinen lapsi: ei esikoiselle leikkikaveriksi tai hänen toiveestaan vaan ihan sisarus koko elämäksi.

perheen kokoa

Tietenkään lasta ei voi hankkia vain " leikkikaveriksi" , häntä pitää toivoa ja haluta yhtä paljon kuin sitä ensimmäistä.



Mutta kyllä meille oli ihan selvää, että jos lapsia ryhdytään toivomaan, niin ehdottomasti saa ainakin kaksi tulla. Juuri siksi, että olisin kokenut esikoisen kannalta todella surullisekssi asiaksi sen, että jää vaille sisarusta. Ja nyt kun odotan toista (esikoinen 3v.) huomaan, miten kovasti tämä sisarus on hänenkin taholtaan toivottu ja odotettu! Itsekin saa odotukseen ihan toisenlaista intoa kun kuuntelee esikoisen juttuja.

Curling-vanhemmuus? Kannattaisi ehkä tutustua aiheeseen. Curling- vanhempi saattaa ajatella että lapsi päättää perheen koosta.

Mutta aiheesta. Kyllä siitä sisaruksesta iloa on, vaikkei ihan leikkikaveriksi 5 vuoden ikäerolla. Meillä on esikoisen ja kuopuksen ikäero 5v ja kyllä esikoinen tykkää pienempää viihdyttää ja opettaa hassuja temppuja (kuopus reilu 1v)...

Mutta vanhempien päätettävissä tietysti on perheen kasvattaminen, sillä 4-vuotiaat haluavat monenlaista...

tykkää niin hoitaa kaikkien vauvoja ja kotona leikkii nukkeleikkejä,

nukkea kuljetetaan joka paikkaan mukaan,

pyörän tarakalla tai autossa turvaistuimessa... =)



mutta olen selittänyt että meille riittää 2 lasta,

enempää emme halua!

se riittää lapselle, ei ole kinunnut sen enempää!

Saahan lapsi sisaruksia toivoa!

Tuskin kukaan tosissaan " hankkii" toisen/kolmannen lapsen, " kun esikoinen sitä halusi" ...



Meillä on toiveissa 3. lapsi, ja sitä toivoo myös 4-v esikoinen kovasti. Jos itse olisin kahden vaiheilla enkä osaisi päättää, kuuntelisin kyllä myös lastani.



... en koe olevani curling-vanhempi, meillä on kova kuri.