Tähän astisen elämäsi parhaat ajat?
Elän nyt elämäni antoisinta aikaa: lapset saimme kahdessa erässä, nyt ovat 21v, 19v, 6v ja 3v. Olen itse 45v ja esikoisella on lapset 2v ja 2kk. Elämä on ihanaa kun on perhettä ympärillä, tietty iän mukana tullut rentous ja ukkokin kainalossa. Koti on vähän rempan tarpeessa, mutta meidän näköinen ja tilaa riittämiin, työ on tuttua ja siinä mielessä leppoisaa. Selkä voisi olla parempi mutta päästään jo hyville lenkeille lasten kanssa. Saan mummoilla täysillä ja nautin, myös siitä kun lähtevät välillä kotiin vanhempiensa kanssa. Elämä on nyt melkoisen elämän makuista.
Mikä teillä on ollut mieleisintä alkaa?
Kommentit (14)
Lapsuus, varsinkin ekat 10 vuotta 80-90 lukujen vaihteessa oli satumaisen hyvää aikaa, kun ei ollut ainuttakaan huolen aihetta, eikä somea ja muuta turhakkeita oltu vielä keksitty. Viikottain muistelen noita aikoja kaiholla, sillä en usko että lottovoittokaan toisi samaa onnen tunnetta takaisin.
Varmaan se aika kun en vielä ollut mennyt kouluun. Siitä lähtien onkin ollut pelkkää pskaa enimmäkseen. Loppua odotellessa.
N35
Joo joo, sun elämä koostuu siitä että sulla on lapsia ja lapsenlapsia joka paikassa ja täydellinen parisuhde. Ai että tätä ihanan ja niin täyden elämän itsekehun määrää. Voi että me kaikki ollaan sulle nyt niin kateellisia, sitähän sä tällä hait. Onneksi porsit, olisi varmaan muuten todella tyhjä elämä.
On ikävä sitä kakskymppisen elämää. Kavereita, juhlia, matkustelua... Maailma avoinna. Noita aikoja kaipaan. Sitä vapautta. Äkkilähtöjä lomille, valoisia kesäöitä puistossa, naku-uinteja, roadtripejä.
Opiskeluaika (nykyinen tutkinto) oli kivaa. Asuin yksin. Tiesin, mitä haluan elämältä. Koin opinnot mielekkäinä. Oli aikaa ja energiaa nähdä ystäviä. Tulevaisuus näytti valoisalta, vaikka olinkin sinkku ja toisinaan yksinäinen.
Myös valmistumisen jälkeinen seurusteluaika ja yhteenmuuton alkukuukaudet oli ihanaa aikaa. Se oli mun ensimmäinen parisuhde. Rakastin sitä miestä ihan älyttömästi siihen asti, kunnes sen väkivaltainen luonne paljastui. Siitä alkoikin yksi elämäni vaikeimmista ajanjaksoista. Onneksi se ei kestänyt kauan, vaan pääsin turvallisesti irtautumaan siitä suhteesta ja rakentamaan elämäni uudestaan.
En pidä lapsuutta tai teini-ikää onnellisena aikana. Mulla oli rikkinäinen lapsuus. Teini-ikä meni pitkälti kurjan lapsuuden mietiskelyssä ja katkeroinnissa. Oli vaikea kasvaa aikuiseksi ja päästä yli asioista, oppia tunteiden käsittelyä, ilmaisua jne. Eli ihan perus taitoja, jotka yleensä opitaan jo pikkulapsena.
Nyt olen raskaana ja odotan tulevaa innolla. On ihana päästä uuteen vaiheeseen elämässä! Pääsen elämään jotakuta toista varten, kokemaan uusia asioita ja normaalia tervettä perhe-elämää.
2000luvun aikaa. Just täyttänyt 18 ja Tampereella asuin. Bileitä, ihania ystäviä, .. nuoruutta.
Nyt vaan vanha ja ruma akka. Jebajee! 👍 täälläkin loppua odotellaan.
Vaimon ensimmäiset opiskeluvuodet.
Olimme nuoria, iloista opiskelijaelämää(no, minä kävin töissä), kesäfestareita, opiskelupaikkakunnan pubi oli iloinen olohuone.
1. Lapsen syntymä ja sen jälkeiset 5 vuotta.
Ammatillisesti olin huipulla, sitten vaihdoin ammattia, onnellinen perhe- elämä,
Näytti olevan suunta ylöspäin kaikilla elämän osa-alueilla.
Sitten alkoi tulla jobinpostia, ilon aiheet onkin pitänyt haalia pienistä muruista.
Vierailija kirjoitti:
On ikävä sitä kakskymppisen elämää. Kavereita, juhlia, matkustelua... Maailma avoinna. Noita aikoja kaipaan. Sitä vapautta. Äkkilähtöjä lomille, valoisia kesäöitä puistossa, naku-uinteja, roadtripejä.
Vähän harmittaa, että jäi kaikki tuo kokematta. Toisaalta voisihan sitä vielä, mutta yksin on tylsää ja turvatonta.
Kyllä se on varmaan nyt. Huonojen parisuhteiden jälkeen olen löytänyt puolison, jonka kanssa on hyvä olla. Arki lasten kanssa on mukavaa ja töissäkin vastuuta ja uusia haasteita tulee jatkuvasti. Tietty opiskeluaika oli mahtavaa, mutta kokonaisvaltaisesti olen tällä hetkellä onnellisempi kun tulevaisuus ei pelota ihan niin paljon.
Satasen silee 12,9 sekkaa, mut hei, tää oli hiekalla enkä ikinä ollu reenannu :xDxD
Vierailija kirjoitti:
Joo joo, sun elämä koostuu siitä että sulla on lapsia ja lapsenlapsia joka paikassa ja täydellinen parisuhde. Ai että tätä ihanan ja niin täyden elämän itsekehun määrää. Voi että me kaikki ollaan sulle nyt niin kateellisia, sitähän sä tällä hait. Onneksi porsit, olisi varmaan muuten todella tyhjä elämä.
Hyvin outo kommentti. Ap:llähän on monen näkökulmasta aivan kauhea elämä, hankkinut vielä toiset lapset, vaikka ensimmäiset olivat isoja - ja elämässä ei tunnu olevan mitään. Lapsiahan voi hankkia kuka vain. Ja nyt joku sanoo, että hän kehuskelee ja ottaa siitä itseensä.
Teinivuodet oli huoletonta aikaa.
Kun olin teini ja asuimme kaikki vielä kotona ja maailma oli avoin.