Ulkomailla asuminen ja lapsen hankkiminen (stressaan kohta itseni hengilta!)
Minun on nyt yksinkertaisesti vain pakko purkaa mieltani jonnekin omalla aidinkielellani.
Asun ulkomailla. Muutin tanne ensin opintojen vuoksi ja lopulta loysin taalta alani toita. Kaikki sukulaiseni asuvat Suomessa. Olen ollut nyt muutaman vuoden parisuhteessa mieheni kanssa.Miehelleni on tullut viime aikoina hirvittava vauvakuume.
Mina kayn kokopaivatyossa. Palkkani ei ole kovin iso, mutta kuitenkin sellainen etta silla tulee ihan OK:sti toimeen, jos ei torsaile. Mieheni ei tee talla hetkella toita lukuun ottamatta satunnaisia keikkoja. Lisaksi hanella on eras projekti jonka parissa han tyoskentelee, mutta se ei ainakaan toistaiseksi tuota mitaan.
Mies on perinyt melko varakkaan vanhempansa ja elaa talla hetkella perimillaan rahoilla ja asumme niin ikaan hanen perintoasunnossa. Han ei ole miljonaari, vaan summa on sellainen jolla tulisi toimeen ehka muutaman vuoden siten, etta kaytossa on ihan OK vuosipalkan verran rahaa. (Havainnollistaakseni tata voisin sanoa, etta tilanne vastaa sita jos joku suomalainen saisi perinnon joka olisi verojen jalkeen vaikka 100.000 euroa). Meilla on taysin erilliset taloudet.
Tassa maassa on aika paljon kotiaiteja. Paivahoito on niin kallista, etta on paljon keskituloisia joilla ei ole varaa laittaa lastaan paivakotiin viitena paivana viikossa. Yhteiskunta tukee perheita hyvin niukasti. On hyvin yleista, etta aidit joko jaavat moneksi vuodeksi kotiin lasten kanssa, tai sitten he palaavat toihin osa-aikaisesti jos se sopii tyonantajalle. Kotona saa lain mukaan olla korkeintaan vuoden, ja hoitovapaan jatkuttua taman pidempaan tyonantajalla on oikeus paattaa tyosuhde Aitiyspaivaraha on mitattoman pieni.
Mieheni on sanonut, etta hanen mielestaan lasta pitaa hoitaa kotona vahintaan kaksivuotiaaksi asti. Kuitenkaan minulla ei ole sellaisia saastoja joilla parjaisin kotona. Olin ennen nykyista tyosuhdettani useamman vuoden tyopaikoissa joissa palkka oli niin pieni, etta silla tuli juuri ja juuri toimeen (olen ollut nykyisessa tyossani reilusti alle vuoden ja asunut mieheni kanssa yhdessa noin vuoden). Mies on kuitenkin sita mielta, etta han ei minua elata, ei edes siina tapauksessa, etta olisin kotona lapsemme kanssa. Mies on jopa kysynyt enko voisi saada vanhemmiltani rahaa. Hanella on useita ystavia varakkaista suvuista. Omat vanhempani ovat kuitenkin keskiluokkaisia suomalaisia elakelaisia. He eivat ui rahassa, eika heilla olisi muutenkaan mitaan velvollisuutta kustantaa aikuisen tyttarensa perhe-elamaa.
Miehen tulkinta asioista tuntuu nykyisellaan olevan se, etta jos mina olen kotona lapsen kanssa, han voi elaa aivan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Sanoin miehelle, etta jos olen vuoden kotona, voisiko han jaada sen jalkeen vuodeksi kotiin. Mies kuitenkin tulkitsee asian niin, etta jos mina olen kotona samaan aikaan kun han tyoskentelee projektinsa kanssa kotona (palkatta) niin hankin on tavallaan kotona, eli en voi sanoa, etta vuoden jalkeen on hanen vuoronsa olla kotona, koska han on jo ollut. En voisi kysya apua isovanhemmiltakaan tassa tapauksessa, kun he eivat asu samassa maassa.
Mina pelkaan, etta romahdan taloudellisesti taydellisesti jos saan lapsen, ja pelkaan etten enaa tyollistyisi omalle alalleni. Suomeen paluukin on valahdellyt mielessa, mutta alani tyotilanne on Suomessa kehno, ja siella tunnetusti arvostetaan huonosti ulkomailla hankittua osaamista.
Olen kuitenkin jo sen ikainen, etta jotain paatoksia on pakko tehda. Miehella on niin alyton hoppu asialle, etta han ei tahdo suostua siihen, etta elettaisiin esim. vuosi ja saastettaisiin rahaa. Pelkaan myos sita, etta jaisin tahtomattani yksin, ja elamastani tulisi ian karttuessa rakkaudetonta ja sisallotonta.
Olen tasta niin stressaantunut, etta asian ajatteleminen saa minut lahes hysterian partaalle. Kommentit ja nakokulmat olisivat siis tervetulleita.
Kommentit (42)
Loppukommenttisi paljastaa etta itsetunto-ongelmia. Ehka rajojen asettamisessa ongelmia.
'anteeksi poistun'.
Ei sun tarvitse sanoa anteeksi. Heratys
Ero, muutto Suomeen ja uutta miestä kehiin täällä. Tai voithan lapsen hommata yksinkin. Älä nyt niin tollo ole, että tuollaisen itsekkään äijän kanssa ryhdyt lisääntymään. Sen jälkeen olet jumissa siellä loputtomiin kun mies estää lapsen poistumisen maasta.
Voi AP, miehesi ei nyt yhtään arvosta sitä uhrausta jonka kotimaansa jättävä osapuoli tekee. Vaikka siltä tuntuisi, niin hänen asenteensa ei ole millään tapaa normaali. En usko, että hän arvostaa sinua. Ei toista voi asettaa puun ja kuoren väliin tolla tavalla ja sitten vaatia kaikkea. Lapsihan jäisi kokonaan sinun vastuullesi, hänellä on vain vaisto jatkaa sukua muttei mitään halua oikeasti tulla isäksi, jos tajuat mitä ajan takaa.
Mä asun ulkomailla myös. Uskalsin muuttaa vaan siksi, että mun mies on todella ymmärtäväinen, ja lupasi jo paljon ennen lähtöpäätöstäni pitää musta huolta, tapahtui mitä tahansa. Lupasi että maksaa liput takasin kotiinkin jos haluun lähteä, eikä mitenkään säti tai pelottele. Koskaan ei käytä hyväkseen sitä että oon ulkomaalainen, eikä sitä etten oo löytäny vielä töitä. Oon siis maassa jota korona runtelee todella pahasti, muutin tänne vähän ennen kun koko viruspaska osui tuulettimeen eli jäin niinsanotusti "nalkkiin" - paikallistenkin on vaikee löytää töitä, saati sitten muuttajien.
Kaksikulttuuriset parisuhteet vaatii paljon enemmän työtä ja ymmärrystä kun muut. Sulla on oikeus vaatia että puoliso tulee vastaan asioissa, jotta molemmilla olis mukava olla. Ei se voi mennä niin että sä revit ittes juurineen irti maasta, heittäydyt elämän vietäväks ja sit joku sohvalla makaava alotteleva twitch-striimaaja sanelee että "nyt pulla uuniin ja maksat mulle lapsen mutta minähän en töissäkäyvää äitiä lapselleni suvaitse, kotiäiti pitää olla se on jämpti näin ja itte maksat omat ja lapsen ruuat kun minä ostan pelejä".
Et kattois tätä suomalaiselta, älä kato ulkomaalaiselta. Kulttuurilla ja asennevammalla on iso, iso ero.
Siis mies vaatii sinua tekemään hänelle lapsen, ja sitten jäämään kotiin tulottomana kahdeksi vuodeksi? Et voi oikeasti olla noin kynnysmatto. Ei kai kukaan tuollaiseen roskadiiliin suostu, sehän on myös miehen lapsi ihan yhtä paljon kuin sinunkin?
Mä olen asunut ulkomailla ja saanut siellä lapseni, niin kaikissa niissä maissa missä kotiäitikulttuuri on vanha mies menee naisen kanssa naimisiin ennen kuin alkaa haaveilla lapsista ja elättää naisen ja lapset. Usein vielä eron jälkeen maksaa elatusapua myös naiselle ei vai lapsista kunnes lapset 18-v. Kotiäidit, etenkin koulutetut saattavat palata osa-aikatöihin jossain vaiheessa, mutta mies on perheen elättäjä.
Mies haluaa käyttää sua hyväkseen henkisesti ja taloudellisesti. Älä missään nimesssä tee lapsia tohon suhteeseen.
Kuka maksaisi lapsen päivähoidon, jos palaisit töihin lapsen ollessa 2-v? Oletan että olet maassa missä päivähoito maksaa myyjän kuukauden palkan verran.
Italia? Etelä-Italia? En suosittele.
Mies ei kunnioita sua lainkaan, miksi olet tossa suhteessa? Ja lapsi vielä tohon, voi ei.
Ei ei ja ei. Ei ikinä koskaan lasta tuollaiseen suhteeseen. Ei.
- Mies on kuitenkin sita mielta, etta han ei minua elata, ei edes siina tapauksessa, etta olisin kotona lapsemme kanssa. (A)
- en voi sanoa, etta vuoden jalkeen on hanen vuoronsa olla kotona (B)
- Miehen tulkinta asioista tuntuu nykyisellaan olevan se, etta jos mina olen kotona lapsen kanssa, han voi elaa aivan samalla tavalla kuin aina ennenkin. (C)
Eikö tämä kerro sinulle tarpeeksi?
---> sinulla ei ole varaa lapseen (A)
---> olet käytännössä yksinhuoltaja vaikka olisitte yhdessä (B)
---> mirs olisi kuin sinkku ja sinä parisuhteessa oleva äiti (C)
no huh mikä mies jätä tosiaan se sika ja muuta suomeen ja tee lapsi sit vaikket haluaisikaan kun kotiatullessasi yöllä voit saada ulkkiksen kylkeen ja rojut tupaan, ei sekään käy töissä eikähoida lapsia
Vierailija kirjoitti:
Muista myös, että eron sattuessa olet kahlittu asumaan lapsen kanssa siellä, missä nyt asutte. (Ellei miehesi päästä lasta muualle.)
Muuta suomeen synnyttämään.
100.000 € on pikkuraha lapsiperheille, ei sillä montaa vuotta pötkitä eteenpäin
Kaikkea paskaa kohtelua ihmiset sietään.
Ihan lapsentasolla oleva mies ja itsekeskeinen tyranni.
Vierailija kirjoitti:
Tama ei ole mikaan provo. :(
Minä en tieda mistaan taman palstan provoilijoista mitaan. Olisin vain halunnut purkaa sydantani jonnekin, kun en ole edes paassyt yli vuoteen tapaamaan perhettani ja laheisimpia ystaviani.Anteeksi, poistun.
Ap
Jos jo nyt, pelkästään ajatuksen tasolla, asia stressaa noin paljon eikä ole ketään kenelle puhua asioista ja miehen tuki epävarmaa, niin mieti mitä se tulee olemaan lapsen kanssa? Pikkulapsiarki on rankkaa.
Toisekseen, tämä meininki täällä nyt on mitä on. Ei siitä kannata itseensä ottaa.
Kivasti ä-pisteet löytyi tuohon "anteeksi poistun" - viestiin. Kirjoitit minä, hups. Provosi paljastui.
Vierailija kirjoitti:
Tama ei ole mikaan provo. :(
Minä en tieda mistaan taman palstan provoilijoista mitaan. Olisin vain halunnut purkaa sydantani jonnekin, kun en ole edes paassyt yli vuoteen tapaamaan perhettani ja laheisimpia ystaviani.Anteeksi, poistun.
Ap
Miten ne ä-pilkut löytyivät tähän minä-sanaan, mutta muuten ä on muuttunut a (ä ---> a)
Tama ei ole mikaan provo. :(
Minä en tieda mistaan taman palstan provoilijoista mitaan. Olisin vain halunnut purkaa sydantani jonnekin, kun en ole edes paassyt yli vuoteen tapaamaan perhettani ja laheisimpia ystaviani.
Anteeksi, poistun.
Ap