Mitä tehdä elämälläni kun en pärjää edes siivoustyössä :(
Mm. siivousohjeiden lukeminen ja niiden soveltaminen käytäntöön tuntuu aivan mahdottomalta tehtävältä. enkä osaa järkevästi tehdä sellaisessa järjestyksessä miten tulisi tehokkaasti valmista vaan juoksen kuin päätön kana. Pahimpia on lattianpesukoneet: en osaa asentaa sitä käyttökuntoon, en osaa huoltaa sitä, en osaa ajaa sillä törmäilemättä ja pilaamatta lattiaa. Ei ole nykypäivänä enää siivoustyökään sellaista mitä kuka tahansa osaisi tehdä...
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Siivoojien takia rakennukset vaan tuhotuu nopeammin kun pitää läträtä veden kanssa koko aika ja kosteus pääsee rakenteisiin.
Nykysiivouksessa ei vettä käytetä juuri ollenkaan.
On uudet välineet joilla siivotaan ja vesi ei kuulu niihin. Erikseen on lattioiden pesukoneet ja lattioiden vahauskoneet. Ja ikkunoiden pesu.
Puhu vaan asioista, joista jotain tiedät.
pyydä opastus töistä. kassila-kikanoja firma ei kouluta kannataa valita muu firma joku pieni kotimainen.
kirjastos on siivousalan kirjoja. netis esim.youtube on kone opastuksia esim. koneen merkil voi googlesta hakee opas videoita jois näytetään käyttö. isot päältä ajettavat koneet vaarallisia,auton ajotaito auttaa. laitonta käyttää ilman opastusta. vaatikaa koulutus kun meette hakeen siivoustyötä.
Vihervassareiden ministeri. Olet lähes täydellinen ulko tai sisäministeri.
Vieläköhän ehtisit Perussuomalaisten ehdokkaaksi kuntavaaleihin?
Itse menin lukion jälkeen siivoustyön koulutukseen, kun ajattelin että saisin nopeasti ammatin ja työkkäri ehdotti työvoimakoulutuksena alkavaa ryhmää. Kokemusta ei ollut ennestään. Kaikki kuitenkin kaatui noihin koneisiin aika pahasti. Harjoittelu paikassa ei ollut aikaa opettaa ja jäin yksin niiden kanssa. Siellä myöskään kaikki vakituiset eivät osanneet itsekään kaikkia koneita käyttää ja pilasivat yhden lattian jo itse ja näin sen kaiken paniikin mitä siitä syntyi. Yhdistelmäkonetta osasin jotenkin käyttää, mutta juuri nuo nopea ja hidaskierroksinen lattiakone aiheuttivat vaikeuksia ja tuo yksi kone juuri sen lattian pilasi kun oli liian karkea "laikka" siinä. En lopulta enää jatkanut siellä, kun oli kokoajan olo etten osaa mitään. Joku tavallinen porrassiivous voisi olla helpompaa.
En minäkään pärjää siivoustyössä. Mulla taas ongelmana, että oon liian hidas, koska ylitarkka. Toivottavasti löytyy vielä työ, jossa pärjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon töitä, jotka eivät ole niin teknisesti vaativia kuin siivous. Esim. myyntityö.
Myynnissä olisin vielä surkeampi kun kärsin sosiaalisten tilanteiden kammosta.
Puhelinmyyjänä ei tarvitse olla face to face asiakkaan kanssa.
Itse asiassa pelkään puhelimessa puhumista vielä enemmän kuin face-to-face tapaamisia.
Varastolle keräämään vaikka. Tai voit jotain konetta opetella ajamaan, ei ole kovin vaativaa.
Kuvaamasi ongelmat kuulostavat ADHD/ADD ihmisen ongelmilta. Mene Googleen ja lue oireista ja jos täsmää niin lääkäriin
Minusta olisi hyvä kiinnittää ensin huomiota siihen, mistä oppimisen ja osaamisen haasteet johtuvat. Onko Ap:lla jokin diagnosoitu sairaus, vamma tai häiriö, joka aiheuttaa oppimisvaikeuksia? Vai onko kyse heikosta luottamisesta omiin kykyihin?
Kysyn, koska Ap:n kirjoitus olisi voinut olla omalta näppäimistöltäni lähtöisin vielä 15 vuotta sitten. Olin juuri päässyt työkkärin kautta elämäni ensimmäiseen ”kunnolliseen” työpaikkaan, tuotekeräilijäksi erään tehtaan varastolle. Työ oli kuulemma helppo oppia eikä mitään aiempaa osaamista vaadittu. Aloitin siellä innokkaana, mutta ei mennyt kuin pari viikkoa, kun jo vietin tauot ahdistuneena itkemässä vessassa sitä, miten olin niin huono ja osaamaton, ja miten muka voisin pärjätä missään työssä, kun en selviytynyt edes näin helposta hommasta.
Tosiasiassa perehdytys oli ollut hyvin pikainen, minun odotettiin oppivan kymmenessä työpäivässä yli tuhannen tuotteen tuote- ja värikoodit ulkoa sekä niiden sijainnit (jotka eivät noudattaneet mitään logiikkaa eikä minkäänlaisia opasteita ollut) kahdessa isossa varastossa. Kun en sitten kolmannen viikon aikana ”vieläkään” yltänyt samanlaisiin keräilymääriin kuin vakkarityöntekijät (aika meni siihen, että paniikissa juoksentelin varastoissa kuin päätön kana etsimässä tuotteita), sekä esimieheni että perehdytyksestä vastannut vakkari alkoivat kyseenalaistaa minua melkoisen epäreilulla tavalla. Minun olisi kuulemma pitänyt siinä ajassa jo oppia, kun olin kerran onnistunut lukiostakin valmistumaan. Miten ne (vuosia talossa olleet) vakkaritkin takoivat niin paljon isompaa työtulosta kuin minä (talossa kolmatta viikkoa). Voi voi, miten minä en nyt selviä näin yksinkertaisista tehtävistä.
Kolmannen viikon lopussa sain potkut, mikä oli se pahin kolaus ammatilliselle itseluottamukselleni silloin. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt sen olleen pelkästään hyvä asia, koska en olisi ymmärtänyt itse lähteä pois ajoissa. Meni kauan oppia luottamaan omaan osaamis- ja oppimiskykyyn uudelleen, mutta päästyäni jatko-opintojen kautta uudelle alalle töihin tajusin aika nopeasti, ettei minussa ollut mitään vikaa, olin vain ollut minulle huonosti sopivassa työyhteisössä siellä varastolla.
Nauti elämästä, se on antoisaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Nauti elämästä, se on antoisaa elämää.
Työttömänä ja rahattomana työkkärin orjana ei ole pahemmin mahdollisuuksia nauttia.
Puhelinmyyjänä ei tarvitse olla face to face asiakkaan kanssa.