Miten parantaa alkava masennus itse?
Alkaa elämä taas aukeamaan itsellä ja en usko että tämä on enää koronaväsymystä vaan alkavaa masennusta. Ei kuitenkaan ole läheskään niin vakavaa että tästä voisi julkiselta apua hakea, niin mietin kokeilla alkuun itsehoitoa. Mitä itsehoitomenetelmiä suosittelette alkavaan masennukseen?
Kommentit (42)
Masennuksia on niin eriasteisia ja -tyylisiä, ettei kaikki parane samalla kaavalla. Joillekin auttaa lääke, toisille terapia. Mulle auttoi aika ja mielekäs tekeminen. Monet kannustavat arjen tasaiseen rytmiin ja hyvään ruokavalioon. Vertaistuki myös hyvä.
Meditointi paras keino, ei vaadi paljoa päivässä. Sen avulla oppii käsittämään olevansa tietoisuus, eikä ne ajatukset itsestä. Oppii käsittämään, että on olemassa ajatusten rakentama harha.
Etyyli epaa 1g/d. Lenkkeilyä metsässä.
Itse panostaisin kodin siisteyteen, kävisin päivittäin ulkona (vaikkei olisi pakko) ja tekisin kivoja asioita, joissa täytyy keskittyä edes vähän omien ajatusten ja tunteiden ulkopuolelle, esim. leipominen on sellainen puuha.
Ajattelen että lievä masennus kuuluu elämään toisinaan enkä huolestuisi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Masennus hoituu yleensä helpoiten, jos hyväksyy sen, että ammattiapu on paras vaihtoehto.
Suosittelen, että käyt ainakin juttelemassa terveydenhuollon puolella jollekin lääkärille/psyk.hoitajalle. Yhdellä käyntikerralla saa ihan ok arvion ja testituloksen siitä, olisiko hyötyä ulkopuolisesta avusta.
Tämän sanon sillä kokemuksen äänellä, että kun tulee olo, että nyt vähän huomaan masennusta ilmassa ja pitäisköhän asialle tehä jotain, silloin voi oikeasti olla paljon kurjempi tilanne kuin mitä itse kuvittelee. Ihminen näkee tosi huonosti oman tilanteensa, koska siihen kurjuuteen on yleensä pidemmän ajan kuluessa kasvanut ja turtunut: Se, minkä kuvittelee omaksi normaalitilaksi, on myös vääristynyt.
Ammattiavun lisäksi kyllä oman mielialansa eteen voi ja kannattaa tehdä töitä, mutta aika harva masentunut siihen on yksistään kyennyt. :)
Juttelemassa 'ammattilaisella" aina huvittaa kun noita kutsutaan ammattilaisiksi. Ihan sama apu kun puhuisi männylle metsässä.
Mielenterveystalo julkaisee ihan oikeita itsehoito-oppaita. Niitä voi lainata esim kirjastosta.
Youtubesta subliminalut. Hakusanat subliminal anxiety tai subliminal depression.
Auttavat hyvin, mutta vasta 2-3vko aloituksesta, päivittän kuuntelu. Heti et huomaa mitään, parin viikon päästä alat huomaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus hoituu yleensä helpoiten, jos hyväksyy sen, että ammattiapu on paras vaihtoehto.
Suosittelen, että käyt ainakin juttelemassa terveydenhuollon puolella jollekin lääkärille/psyk.hoitajalle. Yhdellä käyntikerralla saa ihan ok arvion ja testituloksen siitä, olisiko hyötyä ulkopuolisesta avusta.
Tämän sanon sillä kokemuksen äänellä, että kun tulee olo, että nyt vähän huomaan masennusta ilmassa ja pitäisköhän asialle tehä jotain, silloin voi oikeasti olla paljon kurjempi tilanne kuin mitä itse kuvittelee. Ihminen näkee tosi huonosti oman tilanteensa, koska siihen kurjuuteen on yleensä pidemmän ajan kuluessa kasvanut ja turtunut: Se, minkä kuvittelee omaksi normaalitilaksi, on myös vääristynyt.
Ammattiavun lisäksi kyllä oman mielialansa eteen voi ja kannattaa tehdä töitä, mutta aika harva masentunut siihen on yksistään kyennyt. :)
Juttelemassa 'ammattilaisella" aina huvittaa kun noita kutsutaan ammattilaisiksi. Ihan sama apu kun puhuisi männylle metsässä.
Männylle metsässä puhuminen itse asiassa ON hyödyllistä! Siis nyt oon tosissani enkä vitsaile. Luontoon, ja kerro huolesi viisaalle puulle. Voit istua puuta vasten. Se rauhoittaa.
Metsään tai jonnekin pururadalle kävelemään! Tarkkaile lintuja. Tapaa jotain vanhaa kaveria, vaikka kävelyllä tai kohta jo kahvilassa. Ja rapsuta koiraa tai silitä kissaa aina kun se on mahdollista.
Tee bdi masennustesti,mitä saat pisteiksi? Liikunta kuulemma auttaa jos kyseessä lievä/keskivaikea masennus. Itsellä vaikea masennus, liikun joka päivä 1.5 h - 2 h, mutta ei valitettavasti tehoa muhun. Äsken juuri mm itkeskelin noin tunnin ja mietin pitäiskö viillellä kun niin paha olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus hoituu yleensä helpoiten, jos hyväksyy sen, että ammattiapu on paras vaihtoehto.
Suosittelen, että käyt ainakin juttelemassa terveydenhuollon puolella jollekin lääkärille/psyk.hoitajalle. Yhdellä käyntikerralla saa ihan ok arvion ja testituloksen siitä, olisiko hyötyä ulkopuolisesta avusta.
Tämän sanon sillä kokemuksen äänellä, että kun tulee olo, että nyt vähän huomaan masennusta ilmassa ja pitäisköhän asialle tehä jotain, silloin voi oikeasti olla paljon kurjempi tilanne kuin mitä itse kuvittelee. Ihminen näkee tosi huonosti oman tilanteensa, koska siihen kurjuuteen on yleensä pidemmän ajan kuluessa kasvanut ja turtunut: Se, minkä kuvittelee omaksi normaalitilaksi, on myös vääristynyt.
Ammattiavun lisäksi kyllä oman mielialansa eteen voi ja kannattaa tehdä töitä, mutta aika harva masentunut siihen on yksistään kyennyt. :)
Juttelemassa 'ammattilaisella" aina huvittaa kun noita kutsutaan ammattilaisiksi. Ihan sama apu kun puhuisi männylle metsässä.
Puulle puhuminen on itse asiassa terapauttisempaa. Sitä voi halatakin. Eikä se taatusti päästele sammakoita suustaan tai ole ylimielinen, stressaantunut, kiireinen, välinpitämätön. Voit uskoutua puulle huoleti, ei mene omakantaan eikä julkiseen jakeluun.
Ammattilaisten (tirsk) kohtaamisista jää yleensä päälle ärsyyntyminen ja turhautuminen. Oma apu, paras apu.
Vierailija kirjoitti:
Masennus hoituu yleensä helpoiten, jos hyväksyy sen, että ammattiapu on paras vaihtoehto.
Suosittelen, että käyt ainakin juttelemassa terveydenhuollon puolella jollekin lääkärille/psyk.hoitajalle. Yhdellä käyntikerralla saa ihan ok arvion ja testituloksen siitä, olisiko hyötyä ulkopuolisesta avusta.
Tämän sanon sillä kokemuksen äänellä, että kun tulee olo, että nyt vähän huomaan masennusta ilmassa ja pitäisköhän asialle tehä jotain, silloin voi oikeasti olla paljon kurjempi tilanne kuin mitä itse kuvittelee. Ihminen näkee tosi huonosti oman tilanteensa, koska siihen kurjuuteen on yleensä pidemmän ajan kuluessa kasvanut ja turtunut: Se, minkä kuvittelee omaksi normaalitilaksi, on myös vääristynyt.
Ammattiavun lisäksi kyllä oman mielialansa eteen voi ja kannattaa tehdä töitä, mutta aika harva masentunut siihen on yksistään kyennyt. :)
Soittelin tosiaan tästä asiasta jo julkiselle, totesivat että aikoja ei ole, kokeile itsehoitoa (youtubea). Vähän vaan pistää vituttaa kun päivät pitkät koneella työnpuolesta sekä kun on yhteydessä kavereihin, että pitäis jotai youtubee vielä kokeilla.
Ajattelin että jos täältä löytyis jotain vähän erikoisempia keinoja, toi siisteys vois olla yks hyvä.
Ota termosmukiin kahvia tai teetä tai kaakaota ja mene läheiseen puistoon penkille ja nauti se siellä ja tule sitten takaisin kotiin.
En väheksy tai vastusta ammattiapua. Mutta kyllä ihmisellä on kykyjä myös parantua monesta asiasta joko spontaanisti tai itse työskennellen. Itse ainakin puin ja käsittelin varhaisaikuisuudessa lapsuuteni traumat mielessäni järjestykseen omin neuvoin. Tosin ne eivät olleet vakavimmasta päästä.
Lukemani mukaan liikunta tehoaa lievään masennukseen paremmin kuin lääkkeet. Myös ruokavalion (pehmeät rasvat, kalaöljy) ja paaston vaikutuksia tutkitaan. Paaston on todettu lisäävän BDNF-kasvutekijää aivoissa. BDNF on kuin lannoitetta aivoille. Masennuslääkkeet vaikuttavat myös BDNF:ään, mikä on uudehkoa tietoa.
Masennusta on vaikea erottaa ahdistuksesta. Nukahtaminen ja nukkuminen alkavat käydä vaikeiksi. Ja palauttava, korjaava lepo on kaikkein tärkein hoito.
Kun univaje lisääntyy, alkaa huimata ja tulee epätodellinen olo. Pahimmillaan unen/levon puute johtaa psykoosiin.
Jos syöt vegaanisesti tai kasvispainotteisesti, niin vaihda kuukaudeksi ruoka pelkkään eläinperäiseen ruokaan ja katso mitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
En väheksy tai vastusta ammattiapua. Mutta kyllä ihmisellä on kykyjä myös parantua monesta asiasta joko spontaanisti tai itse työskennellen. Itse ainakin puin ja käsittelin varhaisaikuisuudessa lapsuuteni traumat mielessäni järjestykseen omin neuvoin. Tosin ne eivät olleet vakavimmasta päästä.
Lukemani mukaan liikunta tehoaa lievään masennukseen paremmin kuin lääkkeet. Myös ruokavalion (pehmeät rasvat, kalaöljy) ja paaston vaikutuksia tutkitaan. Paaston on todettu lisäävän BDNF-kasvutekijää aivoissa. BDNF on kuin lannoitetta aivoille. Masennuslääkkeet vaikuttavat myös BDNF:ään, mikä on uudehkoa tietoa.
Rento liikunta ulkona rauhoittaa ja virkistää. Jos liikunta tuntuu pakkopullalta, ei kannata väkisin mennä lenkille. Jos masennuksen syntyyn liittyy stressiä ja uupumusta, ei pidä kiusata itseään lisää korkeatempoisella liikunnalla, jossa syke nousee. Kävely, leppoisa pyöräily, uinti jne. ovat silloin sopivia liikuntamuotoja.
Masennus hoituu yleensä helpoiten, jos hyväksyy sen, että ammattiapu on paras vaihtoehto.
Suosittelen, että käyt ainakin juttelemassa terveydenhuollon puolella jollekin lääkärille/psyk.hoitajalle. Yhdellä käyntikerralla saa ihan ok arvion ja testituloksen siitä, olisiko hyötyä ulkopuolisesta avusta.
Tämän sanon sillä kokemuksen äänellä, että kun tulee olo, että nyt vähän huomaan masennusta ilmassa ja pitäisköhän asialle tehä jotain, silloin voi oikeasti olla paljon kurjempi tilanne kuin mitä itse kuvittelee. Ihminen näkee tosi huonosti oman tilanteensa, koska siihen kurjuuteen on yleensä pidemmän ajan kuluessa kasvanut ja turtunut: Se, minkä kuvittelee omaksi normaalitilaksi, on myös vääristynyt.
Ammattiavun lisäksi kyllä oman mielialansa eteen voi ja kannattaa tehdä töitä, mutta aika harva masentunut siihen on yksistään kyennyt. :)