Yhteys vuosia sitten kadonneeseen ystävään

Olis tosi kiva, jos oisit se miun kauan sitten kadonnut ystävä. En miekään puhelimessa puhua uskaltais, mutta tekstari/whatsap/messenger ja siellä kysymys mitä kuuluu - varmaan lähtis juttu käyntiin taas.

Tietenkin voi ottaa yhteyttä. Mä olen etsinyt lapsuudenkavereita 40 vuoden takaa ja laittanut Fb viestiä. Kiva vaihtaa kuulumisia, vaikka ei ikinä enää tavattaisi.

Vierailija kirjoitti:

Olis tosi kiva, jos oisit se miun kauan sitten kadonnut ystävä. En miekään puhelimessa puhua uskaltais, mutta tekstari/whatsap/messenger ja siellä kysymys mitä kuuluu - varmaan lähtis juttu käyntiin taas.

Toivon todella, että tapaisit vielä ystäväsi. Niin minäkin haluaisin. Aivan sama, vaikka juttutuokio olisi vain lyhyt ja kuivahko tai vaikka vaivaantunutkin. Olisi vain kiva saada tietynlainen "closure" vuosikymmenten hiljaisuudelle ja tieto siitä onko hän ikinä miettinyt samaa, koska vietimme lapsuus- ja nuoruusvuosina todella aktiivisesti aikaa yhdessä ja jaoimme monet muistot. Olimme ja olemme ihmisinä aika eri tyylisiä, mutta se ehkä juuri piti meidät yhdessä koska täydensimme toisiamme. Realisitisesti ajateltuina saattaisimme olla näin aikuisina ihan äärettömän kaukana toisistamme, mutta silti olisi mukava tavata - edes vielä kerran. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voi ottaa yhteyttä. Mä olen etsinyt lapsuudenkavereita 40 vuoden takaa ja laittanut Fb viestiä. Kiva vaihtaa kuulumisia, vaikka ei ikinä enää tavattaisi.

Tätä juuri mietin, että jos laittaisin viestin ja homma kuivuisi sitten siihen. Parit muodolliset "mitä kuuluu" -viestit ja sitten ikuinen (?) hiljaisuus. Jotenkin se olisi pettymys, vaikka tietysti sekin on täysin mahdollista  ja jopa todennäköistä. Toivoisin, että mielenkiintoa riittäisi siihen saakka, että oikeasti tapaisimme. Hän oli kuitenkin merkittävä osa elämääni nuorena ja lapsena, vaikka aikuisuus veikin meidät eri reiteille.

Ai niin, tämä menneen elämän ystäväni ei ole naamakirjassa. Sieltä siis ei tavoita. Ap

No minusta joku FB tai whatsapp - viesti on aika matalan profiilin juttu lähestymiseen. Laittaisin viestin tyyliin "heippa, huomasin juuri profiilisi, oletko nuoruudenystäväni Mämmilästä vuosilta XX?" Voi jutustella kevyesti ja katsoa mihin suuntaan se edistyy. Aika pian varmaan huomaa onko molemminpuolisia haluja tavata.

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, tämä menneen elämän ystäväni ei ole naamakirjassa. Sieltä siis ei tavoita. Ap

No mitä kautta bongasit hänet?

Onko kyseessä kaverit tai vastakkainen sukupuoli

Unohda. Siihen on syynsä ettei häntä ole sun seura kiinnostanut 20 vuoteen. Ette vaan ole samalla aaltopituudella enää.Ei kannata häiritä toista.

Kuinka vaikea tämä on käsittää?

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, tämä menneen elämän ystäväni ei ole naamakirjassa. Sieltä siis ei tavoita. Ap

Mites luokkakaverit.com?

Jos ap tiedät osoitteen niin kirjoita vaikka kortti hänelle, kiva kortti. Kerrot terveisiä ja että olisi kiva kuulla kuulumisia. Laitat os. Tai kirje? Tai tekstiviesti. Kiva tervehdyksenomainen ja että olisi kiva kuulla kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voi ottaa yhteyttä. Mä olen etsinyt lapsuudenkavereita 40 vuoden takaa ja laittanut Fb viestiä. Kiva vaihtaa kuulumisia, vaikka ei ikinä enää tavattaisi.

Tätä juuri mietin, että jos laittaisin viestin ja homma kuivuisi sitten siihen. Parit muodolliset "mitä kuuluu" -viestit ja sitten ikuinen (?) hiljaisuus. Jotenkin se olisi pettymys, vaikka tietysti sekin on täysin mahdollista  ja jopa todennäköistä. Toivoisin, että mielenkiintoa riittäisi siihen saakka, että oikeasti tapaisimme. Hän oli kuitenkin merkittävä osa elämääni nuorena ja lapsena, vaikka aikuisuus veikin meidät eri reiteille.

Sä mietit ihan liikoja. Lapsuus ja nuoruusmuistot on teillä yhteiset ja niille on mukava nauraa yhdessä. Ota yhteyttä.

Minusta olisi ihanaa jos nuoruuden ystäväni ottaisi yhteyttä! Vaikka ei kasvokkain nähtäisikään niin toisen kuulumiset elämän varrelta olisi mukava kuulla.

Se oli ihan sinun oma näkemys, että ajauduttiin erilleen. Oikeasti olit m ulkku ja tuskin se on miksikään muuttunut.

Tuliko mieleen, että tuo voi olla ahdistava kokemus sille toiselle osapuolelle? Jos ei halua olla tekemisissä enää.

Minä ainakin ilahtuisin yhteydenotosta ja mielelläni tapaisinkin vanhan ystävän. Ei mulla ole koskaan ollut sellaisia ystäviä, joiden yhteydenotto ahdistaisi. Vaikka olisi mennyt miten paljon vuosia välissä.

Mun äiti on 70 v ja facebookiin mentyään saanut yhteyden jopa 50-60 vuoden takaisiin tuttuihin. Kaikki ovat innolla lähteneet vaihtamaan kuulumisia ja kesällä aikovat tavata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, tämä menneen elämän ystäväni ei ole naamakirjassa. Sieltä siis ei tavoita. Ap

No mitä kautta bongasit hänet?

En ole bongannut häntä mistään sitten milleniumin. Sepä se. Tiedän asuinkaupungin ja ammatin ja sitä kautta pääsisin jäljille. Ja tietysti kysymällä suoraan yhteystietoja esim. vanhemmiltaan tai sisaruksiltaan, joita on esim. naamakirjassa. Alamme kuitenkin olla sen ikäisiä, että mikä päivä tahansa voi esim. vakava sairaus pyyhkäistä toisen pois pallolta ja sitten on liian myöhäistä. Mietin jäisikö se kuinka syvästi harmittamaan, jos en toteuta yhteydenottoyritystä? Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä kaverit tai vastakkainen sukupuoli

Kyseessä ihan samaa sukupuolta oleva ex-bestis ja ystävätär. Ei mitään vanha suola -virityksiä siis tässä tapauksessa. Ikävää, jos tuotan tällä pettymyksen.

Kyllä se voisi jäädä harmittamaan. Ota yhteyttä.