Oletteko koskaan tosi kiitollisia miehellenne?

Olen useinkin. Hyvä mies 😍

En todellakaan.

Joka päivä. Ahkera ja yleensä mukava mies.

Olen. Nyt raskauden aikana tukenut minua aivan älyttömästi. Muutenkin ollut aina luottamuksen arvoinen.

Viimeksi pari päivää sitten kun olin kävelemässä ja saamassa paniikkikohtauksen keskellä kaupunkia. Hän ajoi pyörällä vastaan vaikka oli lepäämässä ja vei tarakalla kotiin kun mulla ei jalat enää toiminut.

Olen, usein! Hän on korvaamaton tuki minulle.

EN ole.

Sain tänään ruusuja, oli toki merkkipäiväkin.

Ruokaakin hän teki ja kuulustelee lasta kokeeseen. Itse pääsin salille.

Kyllä joka päivä. Kävi päivittäin sairaalassa katsomassa ja kotona toimi hienosti hoitajana. Kyllä siinä mukavuusrajat on kovilla, kun mies tyhjentää aamuin illoin vaimonsa mätäpussit, punnitsee mädät ja hoitaa haavat. Moni mies olis juossut jo lujaa karkuun.

Useinkin

Olen joka päivä <3 Ahkera kotihommissa, minä taas laiska...

Vierailija kirjoitti:

Sain tänään ruusuja, oli toki merkkipäiväkin.

Ruokaakin hän teki ja kuulustelee lasta kokeeseen. Itse pääsin salille.

Luin et "itse pääsin satulaan" :D Olis kruunannut ;)

Kyllä olen tosi kiitollinen. Tällä hetkellä olen raskaana ja hyperemeesi päällä 8. vkoa ja olen 99 % toimintakyvytön. Mies hoitaa kaikki kotityöt, koirat, kaupassa käynnit, remontoi asuntoa oman päivätyönsä jälkeen. Kävin päivystyksessä nestetiputuksessa ja 6 h mies istui sängyn vieressä kovalla tuolilla ja piti kädestä kiinni tai silitti jalasta tai käsivarresta ym. Aivan järkyttävää, jos olisin tässä tilanteessa yksin lasta odottava, kyllä kiitollinen saa tosta miehestä olla.

Muutama päivä esikoisen syntymän jälkeen olin niin kiitollinen miehelle mahdollisuudestani tulla äidiksi, että annoin miehelle suuseksiä hormonionnenkyyneleet silmistä valuen :D

Jos olisi mies,varmaan olisin?

Olen kiitollinen ja paljosta, koska hän on minun elämässäni, rakas❤️

Kiva lukea miehenä joskus tämänkaltainenkin ketju. Tuli hyvä mieli.

16 vuoden ajan vähän väliä. Huomioi arjessa. Ollaan kasvettu yhteen.

Tottakai. Isojen kriisien tukena olemisen lisäksi ruoan laitosta, siivoamisesta, auton huollosta, yleisestä valmiudesta auttaa jos tarvitsen apua, siitä että keittää aamukahvit...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen tosi kiitollinen. Tällä hetkellä olen raskaana ja hyperemeesi päällä 8. vkoa ja olen 99 % toimintakyvytön. Mies hoitaa kaikki kotityöt, koirat, kaupassa käynnit, remontoi asuntoa oman päivätyönsä jälkeen. Kävin päivystyksessä nestetiputuksessa ja 6 h mies istui sängyn vieressä kovalla tuolilla ja piti kädestä kiinni tai silitti jalasta tai käsivarresta ym. Aivan järkyttävää, jos olisin tässä tilanteessa yksin lasta odottava, kyllä kiitollinen saa tosta miehestä olla.

Täällä sama sillä erotuksella että kotona 3 päiväkoti-ikäistä joille ei järjestynyt hoitopaikkaa eikä mies pystynyt jäädä töistä pois. Voin sanoa että niin traumaattinen kokemus oksentaa 3kk vaippaikäiset vierellä.

Ja sama, mies pitkiä päiviä töissä ja kotona remonttihommat jotka ei odota. Täällä onneksi pahoinvointi helpottanut ja sillä saralla lähes takaisin elävien kirjoissa. Tsemppiä sinne! Tuo on niin rankkaa että täydet myötätunnot sinne.