Miehen lapsi edellisestä liitosta

Lapsen tulisi ottaa vastuu omasta elämästä kun on jo aikuinen. Lapsi ei välttämättä menesty elämässä kun on tottunut että saa kaiken ilman vaivannäköä.

Tää on nykynuorten meininkiä, ainakin aika useiden.  Oleksitaan siinä kotosalla, kun ei ole mitään tekemistä eikä mikään kiinnosta.  

Yleensä ne on poikia, koska tytöt on päämäärätietoisempia ja yleensä haluaa sen poikaystävänkin itselleen ja sen kanssa yhteen menemisen.

Kyllä ne pojatkin siitä lähtevät, kun se aika tulee.  Voi olla, ettei tarvita kuin se tyttöystävä, joka ihmettelee, että miten sä vielä kotonas asut.  

Neuvoisin ap:ta vielä vähän jaksamaan.  Jotkut pojat voi olla pitkälle aikuisuuteen hyvinkin lapsellisia ja herkkiä.  Tulee sille pojalle vielä sillekin se tarve päästä ihan omilleen.  Turha sitäkään miettiä, että onko miehellä huono omatunto lapsensa suhteen vai mitä.  Voi olla, että mies on ihan yhtä hukassa asian kanssa kuin ap:kin.  Ei tee mieli ajamalla ajaa omaa lastaan ulos kodistaan.   Siinä tulee niin monet möröt vastaan, entä jos se poika rupeaakin huumeittenkäyttäjäksi, alkoholistiksi, rikolliseksi, kodittomaksi luuseriksi...  Kukapa vanhempi sellaista haluaisi.  

Ihan totta, mitä jos vain kestäisit.  Nuoren elämästä on kyse, vaikka se nyt tuntuu siltä, että sielua riepoo.  Mutta ihan samoin voisi olla omankin lapsesi kanssa, kaikilla ei ole samoja valmiuksia.  Aika varma voit olla siitä, ettei se poika iankaiken siinä ole.

Kerran käytiin miehen kanssa katsomassa myytävää taloa.  Tuli puhe siitä, miksi myyvät talon.  Mies sanoi suoraan, että siksi, kun nuo vaimon aikuiset pojat ei muuten tästä näy mihinkään lähtevän.  Pakko niiden on sitten tästä johonkin mennä omaan elämäänsä, kun me myydään koko talo ja muutetaan kaksistaan Lappiin.  Vaimo vain nauroi.  Siinä ne pojatkin näkyi häilyvän, autojensa kimpussa pihassa.  Ne oli alunperin sieltä Lapista kotoisinkin, joten ehkä helpompi siinä mielessä.  

Mä tein heti alkuun miehelle selväksi että entistä perhettään ei enää pidä muistella eikä menneen liiton jo isot lapset ala hengailla meillä. Siitä ei seuraa meidän omalle perheelle eikä suhteelle mitään hyvää eli se on valittava joko tai ja lapsiaan voi tavata mutta ei meidän yhteisessä kodissa. On toiminut ja tällä välttyy ihme uusperhesotkuilta.

Taitaa siis olla aika yleinenkin ongelma tai ainakin ilmiö. No kaipa minä siis vaan puhaltelen vielä hetken ja toivon ihmettä. Osa kommenteista avasi ihan uusia näkökulmia itsellekin, tottahan on, että miehen rahat menee lapsensa elämään ja minä maksan esimerkiksi ruokakaupassa useimmiten ja auton tankkaukset yms. Miksi ihmeessä näin? Olen ajatellut, että kun kerran samassa taloudessa eletään rahat on yhteisiä, mutta miksi minun pitää elättää sitä aikuista ihmistä, koska kun asiaa aletaan pohtia, sinnehän minunkin hankkimat rahat kulkeutuvat. En esimerkiksi omia lapsia samalla lailla pysty tukemaan ja omat menot pitää todella pitää kurissa, jotta talous pysyy tasapainossa. Eli herättäviä ajatuksia tuli ketjussa esiin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minkäikäinen tämä 23 v lapsi oli kun muutitte yhteen yhteisesti omistamaan asuntoon ? Eikö tällaiset asiat puhuta läpi ENNEN kuin hynttyyt lyödään yhteen ? Miksi ihmeessä näistä ei siis ole keskusteltu ? Varsinkin, kun sanot, että lapsi menee miehellä kaiken edelle ja on aina mennyt, niin mielestäni peilissä on nyt tämän kuvion suurin syyllinen.

Lapsi oli silloin alaikäinen, tietysti kuvittelin, että muuttaa omilleen, kun tulee täysi-ikäiseksi. Totta, asia olisi pitänyt käsitellä, mutta ei tosiaan tullut edes mieleen. Suhteen alussa ennen asunnon ostoa ja yhteen muuttoa puhuttiin isot linjat selviksi ja tuntui, että kaikista asioista ajatellaan suht samoin ja helppoa on lopuista keskustella ja sopia. Tämä asia tuli yllätyksenä ja en osannut edes kuvitella, että moiseen tilanteeseen joutuisimme.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli silloin alaikäinen, tietysti kuvittelin, että muuttaa omilleen, kun tulee täysi-ikäiseksi. Totta, asia olisi pitänyt käsitellä, mutta ei tosiaan tullut edes mieleen. Suhteen alussa ennen asunnon ostoa ja yhteen muuttoa puhuttiin isot linjat selviksi ja tuntui, että kaikista asioista ajatellaan suht samoin ja helppoa on lopuista keskustella ja sopia. Tämä asia tuli yllätyksenä ja en osannut edes kuvitella, että moiseen tilanteeseen joutuisimme.

Täällä täysin identtinen tilanne. Ei olisi tullut mieleenkään että näin käy.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa siis olla aika yleinenkin ongelma tai ainakin ilmiö. No kaipa minä siis vaan puhaltelen vielä hetken ja toivon ihmettä. Osa kommenteista avasi ihan uusia näkökulmia itsellekin, tottahan on, että miehen rahat menee lapsensa elämään ja minä maksan esimerkiksi ruokakaupassa useimmiten ja auton tankkaukset yms. Miksi ihmeessä näin? Olen ajatellut, että kun kerran samassa taloudessa eletään rahat on yhteisiä, mutta miksi minun pitää elättää sitä aikuista ihmistä, koska kun asiaa aletaan pohtia, sinnehän minunkin hankkimat rahat kulkeutuvat. En esimerkiksi omia lapsia samalla lailla pysty tukemaan ja omat menot pitää todella pitää kurissa, jotta talous pysyy tasapainossa. Eli herättäviä ajatuksia tuli ketjussa esiin.

Tää on juuri se mitä aiemmin yritin sanoa. Miksi toisen lapset asetetaan etuasemaan niin, että käytännössä toisen lapsia tuetaan enemmän kuin toisen. Tässäkin näppärästi ilmiö on jäänyt sulta piiloon, kun olet maksanut miehen kuluja etkä suoraan lapsen. Mutta jos maksut menevät näin, päätöksetkin pitäisi tehdä läpinäkyvästi niin että myös sinä vaikutat mihin rahat käytetään. Excel kuukaudeksi pariksi käyttöön, niin mieskin näkee kuinka epäreilu tilanne on sun lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Mä tein heti alkuun miehelle selväksi että entistä perhettään ei enää pidä muistella eikä menneen liiton jo isot lapset ala hengailla meillä. Siitä ei seuraa meidän omalle perheelle eikä suhteelle mitään hyvää eli se on valittava joko tai ja lapsiaan voi tavata mutta ei meidän yhteisessä kodissa. On toiminut ja tällä välttyy ihme uusperhesotkuilta.

Toivotko miehen noudattavan ohjettasi myös yhteisten lastenne suhteen, kun ero tulee. Olet hirviö.

Voi kun vaikka iltasanomat tekisi tästä aiheesta jutun ja haastattelisi siihen eri osapuolia. Juttu voisi sisältää myös äänestyksiä, nähtäisiin vähän kansan syvien rivien mielipiteitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmina kotonamme yksi aikuinen ihminen, joka elää erittäin epäsäännöllistä elämää ja kulkee miten sattuu. Yksi aikuinen ihminen taloudessa, joka ei osallistu millään lailla talouden hoitoon tai laskujen maksuun. Et voi kotonasi vapaasti kävellä alasti saunasta ottamaan juomaa jääkaapista, kun et koskaan tiedä ketä on paikalla. Et voi yöllä mennä vähissä vaatteissa wchen tai heittäytyä illalla sohvalla puolisosi kanssa harrastamaan seksiä. Ja tälle tilanteelle ei näy loppua. Jos säästämme johonkin puolisoni kanssa ja haaveilemme isommasta hankinnasta, se ei näy tämän lapsen elämässä mitenkään. Ostelee isänsä rahoilla ihan mitä sattuu, samalla kun me venytämme penniä.

Mulle on uusperheen bonusäitinä ollut alusta lähtien selvää, että yhteinen koti on myös lasten koti. En voi elellä kuin sinkkuna tai lapsettomana kodissa, jossa lapsia asuu. Harrastaisitko oman yhteisen lapsen läsnäollessa seksiä sohvalla? Kävelisit alasti minne sattuu ja tekisit mitä sattuu? Ihan huolimatta siitä, ovatko lapset omia vai eivät, niin se muuttaa elämää. Jos sitä ei halua, eikä sellaiseen muutokseen pysty, on pysyttävä kaukana perheellisistä eikä omiakaan kannata hommata. Ihan vinkkinä vain.

Ihan vinkkinä vain että kyse on aikuisesta lapsesta jonka oletan olevan jo siinä iässä että voisi kokeilla omien siipen kantokykyä.

Ja myös siitä Ilta-Sanomat voisi tehdä jutun, miten paljon taloudellista tukea aikuinen lapsi voi vaatia/saada vanhemmiltaan. Onko +20 v nuoren oikeus vaatia vanhemmiltaan, asunto, asunnon kulut, auto, auton kulut bensaa myöten, puhelin, puhelimen kulut, ruuat, matkat jne. Ja onko vanhemmilla oikeus sanoa lapselleen, että tämän olisi aiheellista hankkia työpaikka opiskelujen oheen?