Tunnepettämisestä - pitääkö kaikkea ystävystymistä välttää

Vierailija kirjoitti:

Onko tää nyt jotakin milleniaalien uuskonservatiivisuutta? Tästä ”henkisestä yhteydestä” jauhetaan jossakin Temppareissa kyllästymiseen asti. ”Tunnepettäminen?” Aivan nollan markan termi. Pitkässä parisuhteessa tulee ja menee ystäviä, kavereita, kollegoita ja kadun tallaajia, ja on aivan luonnollista, että joskus saattaa huomata niissä suhteissa mielenkiintoa tai ihastusta. Ne tunteet menevät ohi, jos ei ryhdy ehdoin tahdoin suhteeseen. Ihastuminen, kiinnostuminen ja uusista ihmisistä ja ideoista syttyminen on inhimillistä, ja joillekin ihmisille käy helpommin niin. Jokaista ajatusta tai kiinnostavaa työkaveria ei tarvitse raportoida puolisolle. Toki harmaalla vyöhykkeellä liikutaan, jos molemmat ovat ihastuneita toisiinsa ja vietetään paljon aikaa yhdessä. Silloin kannattaisi käydä ihastuksen kohteen kanssa keskustelu tilanteesta, jotta voidaan pakittaa kaverivyöhykkeelle. Ja jos se ei onnistu, ottaa itse vähän etäisyyttä. Mun korviini nämä tunnepettämiset ja ihastusten demonisoinnit kuulostavat kontrolloivalta ja ahdistavalta parisuhteelta. Ihmekö sitten, että kipinä loppuu suhteessa, kun on tilivelvollinen toiselle joka ajatuksestaan, eikä mitään omaa sielunelämää ja yksityisyyttä ole.

Niin, elät edelleen markka-aikaa! Media ym. on täynnä nettipor... , pettämisrealityä etc. , joka on jo tuttuttanut suurimman osan ihmisistä ns. uuteen normaaliin eli siihen, ettö mitä tahansa mm. seksin alueella on sallittua. Osa nuorista ja muun ikäisistä näkee tämän kaiken ” mitä tahansa, milloin ja kenen kanssa tahansa”- jargonin läpi. Se kaikki tuhoava, rikkova, hajottava, joka kaikenlaiseen pettämiseen liittyy, on turhaa ja tarpeetonta.

Elämä on paljon helpompaa, kun OIKEASTI parisuhteessa tiedetään ja luotetaan siihen, että yhteiset sopimukset pitää.

Asiaa voi katsoa myös siitä näkökulmasta, että miten pettöminen, tasolla kuin tasolla, toimii työelämässä?

Toimitko sielläkin flirttailemalla, salailemalla, valehtelemalla kollegoillesi? Kuinka luotettava työntekijä olet, jos kykenet salaamaan sen kuinka esim. varastat työpaikaltasi jotain?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä mitä aloitus tarkoittaa. Ihastuit johonkuhun jonka kanssa et "chattaillyt iltaisin, öisin tai päivisin". Siis vaihdoitteko ikinä mitään viestejä? Vai olitko vaan mielessäsi ihastunut? Ei ihastumisessa ole vikaa.

Pelkkien viestienkin tasolla voi kyllä oman suhteensa rikkoa. Ei se fyysisyyttä tarvitse. En mä ainakaan alkaisi jonkun ukon kanssa vaihtamaan viestitellen syvimpiä ajatuksiani, flirttailemaan, juttelemaan yhteisestä tulevaisuudesta, lähettämään kuvia, yms yms. Aika paljonkin pahaa voi tehdä pelkillä viesteillä.

Kyllä, näillä salaseuroilla on tuhottu moni parisuhde, avioliitto, perhe, suhteet sukuun ja ystäviin, jopa työpaikkoja menetetty. Paljastuttuaan, kuten aina ennemmin tai myöhemmin käy, tuho on eron vuoksi järkyttävää: menee asunto, auto ym. jakoon, lapset kärsii, tulee mielenterveysongelmia, alkoholismia..,

Ja kaikki vain siitä syystä, että pari ihmistä aloitti salasuhteilun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää nyt jotakin milleniaalien uuskonservatiivisuutta? Tästä ”henkisestä yhteydestä” jauhetaan jossakin Temppareissa kyllästymiseen asti. ”Tunnepettäminen?” Aivan nollan markan termi. Pitkässä parisuhteessa tulee ja menee ystäviä, kavereita, kollegoita ja kadun tallaajia, ja on aivan luonnollista, että joskus saattaa huomata niissä suhteissa mielenkiintoa tai ihastusta. Ne tunteet menevät ohi, jos ei ryhdy ehdoin tahdoin suhteeseen. Ihastuminen, kiinnostuminen ja uusista ihmisistä ja ideoista syttyminen on inhimillistä, ja joillekin ihmisille käy helpommin niin. Jokaista ajatusta tai kiinnostavaa työkaveria ei tarvitse raportoida puolisolle. Toki harmaalla vyöhykkeellä liikutaan, jos molemmat ovat ihastuneita toisiinsa ja vietetään paljon aikaa yhdessä. Silloin kannattaisi käydä ihastuksen kohteen kanssa keskustelu tilanteesta, jotta voidaan pakittaa kaverivyöhykkeelle. Ja jos se ei onnistu, ottaa itse vähän etäisyyttä. Mun korviini nämä tunnepettämiset ja ihastusten demonisoinnit kuulostavat kontrolloivalta ja ahdistavalta parisuhteelta. Ihmekö sitten, että kipinä loppuu suhteessa, kun on tilivelvollinen toiselle joka ajatuksestaan, eikä mitään omaa sielunelämää ja yksityisyyttä ole.

Niin, elät edelleen markka-aikaa! Media ym. on täynnä nettipor... , pettämisrealityä etc. , joka on jo tuttuttanut suurimman osan ihmisistä ns. uuteen normaaliin eli siihen, ettö mitä tahansa mm. seksin alueella on sallittua. Osa nuorista ja muun ikäisistä näkee tämän kaiken ” mitä tahansa, milloin ja kenen kanssa tahansa”- jargonin läpi. Se kaikki tuhoava, rikkova, hajottava, joka kaikenlaiseen pettämiseen liittyy, on turhaa ja tarpeetonta.

Elämä on paljon helpompaa, kun OIKEASTI parisuhteessa tiedetään ja luotetaan siihen, että yhteiset sopimukset pitää.

Asiaa voi katsoa myös siitä näkökulmasta, että miten pettöminen, tasolla kuin tasolla, toimii työelämässä?

Toimitko sielläkin flirttailemalla, salailemalla, valehtelemalla kollegoillesi? Kuinka luotettava työntekijä olet, jos kykenet salaamaan sen kuinka esim. varastat työpaikaltasi jotain?

Tässä näen perustavanlaatuisen eron: onko salailua se, että ei ole kaikista asioista tilivelvollinen? Voin olla vähän ihastunut työpaikan Petteriin, mutta pitää sen omana asianani. Siitä ei tarvitse tietää Petterin eikä puolisoni Matinkaan. Jos huomaisin, että olen kotona sen vuoksi ärtynyt tai yhteys Matin kanssa pätkii, olisi peiliin katsomisen paikka. Voisin miettiä, miksi Petteri herättää minussa tunteita, ja tarvittaessa jutella Matille, jos huomaan kaipaavani esimerkiksi enemmän yhteistä aikaa suhteessa. Tarpeetonta puolestaan olisi kertoa Matille siitä, että vatsanpohjassa muljahtaa kun näen Petterin seisoskelemassa  kopiokoneella. Se aiheuttaisi turhaa epävarmuutta Matissa, kun kyseessä on vain ajatus- ja tunnetason asia. Jos ihastuisin helposti uusiin ihmisiin, olisihan se Matinkin aivan kamala kuunnella vuosi toisensa perään, että olen ihaillut lounaslinjaston jonossa kollegani maastopyöräilyn muokkaamia pakaroita tai nuohooja vinkkasi silmää pois lähtiessään. Fiksuna ihmisenä myös miettisin, että en halua antaa Petterillekään mitään turhia signaaleja, ja olisin tarkkana että olen hänen seurassaan ammattimainen. Koska ihastuksia tulee ja menee, huomaisin ennen pitkää, että Petterillä on joskus likatahroja housuissaan ja hänellä on tapana jättää mikrokupu likaisena tiskipöydälle. 

Minun mielestäni tämä ei todellakaan rinnastu työpaikalta varastamiseen tai valehteluun. Vaan vaikka siihen, että en sanoisi jokaista työnantajaani koskevaa mielipidettä ääneen, vaan käyttäisin harkintaa. Luoko luottamusta se, että kerron pomolleni kuinka saan huonoja viboja Jessicasta, kun hän ei aina vastaa tervehdykseeni. Tai että mielestäni pomoni on epäpätevä turhake, jonka mikromanagerointi vaikeuttaa oikean työn tekemistä. Ei tietenkään. Luottamus ei tarkoita sitä, että jokainen teko ja ajatus kerrotaan toiselle reaaliajassa. Päin vastoin, se on juuri tilanne, jossa luottamusta ei ole, ja kaikesta täytyy siksi raportoida. 

Kysyppä itseltäsi, miksi haluat omistaa tämän ihastuksesi? Voit aivan hyvin olla kaveri, ystävä jopa läheinen ystävä ihastuksesi kanssa, mutta ei teidän ole mikään pakko alkaa hieroa alapäitä tai suita yhteen. 

Jos olet jo hyvässä liitossa, sinulla on kumppani jota rakastat, voit aivan hyvin nauttia mahtavista ihmisistä ystävinä. Pidä kuitenkin mielessä perheen ja kumppanin arvo, älä lähde pelaamaan näillä tai riko perhettä ihastuksen vuoksi. 

Minulla on ollut ihastuksia ystävinä vuosien ajan. Tiedostan ihan hyvin, ettei suhde heidän kanssaan olisi parempi, kuin se jossa olen. He houkuttelevat minua ajatuksissani, mutta seksiä, läheisyyttä ja rakkautta saa omalta puolisolta. Ihastusystävän kanssa nautimme yhteisistä harrastuksista, juttuhetkistä ja nautin heidän näkemisestään sekä heidän äänensä kuulemisesta. Annan heille ystävinä sen arvon, jota he ansaitsevat ja tuen heitä. Olen myös onnellinen heidän puolestaan, kun he löytävät itselleen sopivat puolisot. 

Ainoa tympeä seikka näiden ystävien kanssa on, etteivät ihastuksieni uudet tai nykyiset puolisot anna heidän viettää aikaa enää minun kanssani. Vaikka meillä ei ole mitään fyysistä koskaan ollutkaan, joudun usein väistymään ystävieni seurustelukumppanien tieltä. Mutta! Kun he taas vapautuvat, he ottavat yleensä taas yhteyttä :) Minulla on kolme tällaista miespuolista ystävää, joihin olen ollut yhteydessä vuosien ajan ja ajoittain ollut ihastunut. Lisäksi yksi uusi tuttavuus.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetason petos on aina petos, itse valittu toimintatapa. Siinä antaa itselleen luvan toimia vastoin parisuhteen sovittuja sääntöjä, kysymättä puolison mielipidettä.

Oletteko yhdessä sopineet parisuhteen säännöt ja rajat?

Voitko rehellisesti ja avoimesti näyttää esim. somessa käymäsi keskustelut? Ellet, salailet ja valehtelet.

Onko puolisollasi samat oikeudet kuin sinulla, käydä sinun tietämättäsi salaisia

keskusteluja ym?

Kenelläkään ei ole velvollisuutta näyttää toiselle kaikkia viestejä tai yksityisiä keskusteluja. Ennen vanhaan oli kirjesalaisuus, aivan luonnollista että ihmisellä saa olla parisuhteen ulkopuolella ihmissuhteita, joita ei tarvitse sanasta sanaan kumppanille referoida. Aloittaja kuulostaa naiivilta ja nuorelta ihmiseltä, joka on tuntenut huonoa omaatuntoa ihastuksestaan. Hän on kertonut asiasta kumppanille, joka on mustasukkaisuuksissaan syyllistänyt asiasta kohtuuttomasti ja leimannut ihastuksen tunnepettämiseksi. Joko ap ja kumppaninsa ovat tosi nuoria ja epäkypsiä ihmissuhteissa tai kyseessä on todella mustasukkainen ja epävarma puoliso, jonka kanssa kannattaa olla tarkkana.

Olen ollut parisuhteessa, jossa varmana tietona kumppanin mielestä petin häntä, vaikka lopetin kyseisen viestittelyn ennen kuin se oikeastaan alkoikaan. Raskauttavinta oli, että olin ehtinyt kehua miehen ulkonäköä, tyyliin ”sulla on kivat silmät”. Typeränä kerroin tästä miehelleni, ja hän soitteli tuohduksissaan kaiken maailman nettipettämisen kriisilinjoille tms. Tästä pettämisestä sain kuulla koko suhteemme loppuajan, kuinka ”kerran olin häntä jo pettänyt”. Myöhemmin suhteeseemme tuli henkistä ja fyysistä väkivaltaa, ja yksi perustelu hänen käytökselleen oli juuri tuo väitetty pettäminen ja se, että ”katselin vihreämpää ruohoa”.

Niin, mikä tuossa toiminnassasi EI OLLUT PETTÄMISTÄ? Ehkä vain se, että kerroit siitä miehellesi.

Sinä itse todellakin loit sytykkeet sille, että parisuhteesi ajautui karille. Sallitko samanlaisen käytöksen miehellesi, oliko hänellä oikeus salasuhteiluun? Tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä halvatun tunnepettäminen? Pettäminen on fyysistä pettämistä, kyllähän toisiin saa tutustua ja ihastuakin, vaikka olisi varattu. Kuka näitä termejä keksii?! Mustasukkaiset, mustavalkoiset parisuhderiippuvaiset?

Miksi haluaisit varattuna tutustua ihastukseen? Eikö se jo kieli alitajuisesta halusta pettää?

Mulla ihastus on aina loppunut siihen kun olen yhtään paremmin tähän toiseen ihmiseen tutustunut. Olen oikeasti minulle "täydellisen" miehen kanssa. Ihastumiset ovat ennemmin sellaista fantasiaa ja jos tuolle toiselle osapuolelle antaa kasvot niin katoaa tunne erittäin nopeasti. En tiedä toimiiko tämä kenelläkään muulla näin, mutta minulla toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää nyt jotakin milleniaalien uuskonservatiivisuutta? Tästä ”henkisestä yhteydestä” jauhetaan jossakin Temppareissa kyllästymiseen asti. ”Tunnepettäminen?” Aivan nollan markan termi. Pitkässä parisuhteessa tulee ja menee ystäviä, kavereita, kollegoita ja kadun tallaajia, ja on aivan luonnollista, että joskus saattaa huomata niissä suhteissa mielenkiintoa tai ihastusta. Ne tunteet menevät ohi, jos ei ryhdy ehdoin tahdoin suhteeseen. Ihastuminen, kiinnostuminen ja uusista ihmisistä ja ideoista syttyminen on inhimillistä, ja joillekin ihmisille käy helpommin niin. Jokaista ajatusta tai kiinnostavaa työkaveria ei tarvitse raportoida puolisolle. Toki harmaalla vyöhykkeellä liikutaan, jos molemmat ovat ihastuneita toisiinsa ja vietetään paljon aikaa yhdessä. Silloin kannattaisi käydä ihastuksen kohteen kanssa keskustelu tilanteesta, jotta voidaan pakittaa kaverivyöhykkeelle. Ja jos se ei onnistu, ottaa itse vähän etäisyyttä. Mun korviini nämä tunnepettämiset ja ihastusten demonisoinnit kuulostavat kontrolloivalta ja ahdistavalta parisuhteelta. Ihmekö sitten, että kipinä loppuu suhteessa, kun on tilivelvollinen toiselle joka ajatuksestaan, eikä mitään omaa sielunelämää ja yksityisyyttä ole.

Niin, elät edelleen markka-aikaa! Media ym. on täynnä nettipor... , pettämisrealityä etc. , joka on jo tuttuttanut suurimman osan ihmisistä ns. uuteen normaaliin eli siihen, ettö mitä tahansa mm. seksin alueella on sallittua. Osa nuorista ja muun ikäisistä näkee tämän kaiken ” mitä tahansa, milloin ja kenen kanssa tahansa”- jargonin läpi. Se kaikki tuhoava, rikkova, hajottava, joka kaikenlaiseen pettämiseen liittyy, on turhaa ja tarpeetonta.

Elämä on paljon helpompaa, kun OIKEASTI parisuhteessa tiedetään ja luotetaan siihen, että yhteiset sopimukset pitää.

Asiaa voi katsoa myös siitä näkökulmasta, että miten pettöminen, tasolla kuin tasolla, toimii työelämässä?

Toimitko sielläkin flirttailemalla, salailemalla, valehtelemalla kollegoillesi? Kuinka luotettava työntekijä olet, jos kykenet salaamaan sen kuinka esim. varastat työpaikaltasi jotain?

Tässä näen perustavanlaatuisen eron: onko salailua se, että ei ole kaikista asioista tilivelvollinen? Voin olla vähän ihastunut työpaikan Petteriin, mutta pitää sen omana asianani. Siitä ei tarvitse tietää Petterin eikä puolisoni Matinkaan. Jos huomaisin, että olen kotona sen vuoksi ärtynyt tai yhteys Matin kanssa pätkii, olisi peiliin katsomisen paikka. Voisin miettiä, miksi Petteri herättää minussa tunteita, ja tarvittaessa jutella Matille, jos huomaan kaipaavani esimerkiksi enemmän yhteistä aikaa suhteessa. Tarpeetonta puolestaan olisi kertoa Matille siitä, että vatsanpohjassa muljahtaa kun näen Petterin seisoskelemassa  kopiokoneella. Se aiheuttaisi turhaa epävarmuutta Matissa, kun kyseessä on vain ajatus- ja tunnetason asia. Jos ihastuisin helposti uusiin ihmisiin, olisihan se Matinkin aivan kamala kuunnella vuosi toisensa perään, että olen ihaillut lounaslinjaston jonossa kollegani maastopyöräilyn muokkaamia pakaroita tai nuohooja vinkkasi silmää pois lähtiessään. Fiksuna ihmisenä myös miettisin, että en halua antaa Petterillekään mitään turhia signaaleja, ja olisin tarkkana että olen hänen seurassaan ammattimainen. Koska ihastuksia tulee ja menee, huomaisin ennen pitkää, että Petterillä on joskus likatahroja housuissaan ja hänellä on tapana jättää mikrokupu likaisena tiskipöydälle. 

Minun mielestäni tämä ei todellakaan rinnastu työpaikalta varastamiseen tai valehteluun. Vaan vaikka siihen, että en sanoisi jokaista työnantajaani koskevaa mielipidettä ääneen, vaan käyttäisin harkintaa. Luoko luottamusta se, että kerron pomolleni kuinka saan huonoja viboja Jessicasta, kun hän ei aina vastaa tervehdykseeni. Tai että mielestäni pomoni on epäpätevä turhake, jonka mikromanagerointi vaikeuttaa oikean työn tekemistä. Ei tietenkään. Luottamus ei tarkoita sitä, että jokainen teko ja ajatus kerrotaan toiselle reaaliajassa. Päin vastoin, se on juuri tilanne, jossa luottamusta ei ole, ja kaikesta täytyy siksi raportoida. 

Ei vaan kyse on rehellisyydestä silloinkin kun kukaan ei ole näkemässä. Ymmärrät varmasti mitä tarkoitan. Silloin ei tarvitse tosiaankaan raportoida reaaliajassa, kun on puhtaat jauhot pussissa.

Esimerkkinä: jos ystäväni on jättänyt päiväkirjansa pöydälle auki tai kiinni, en lue sitä. Siinä on moraalinen rajani, jolla kunnioitan toista ihmistä.

Nykyään tuntuu olevan vääristynyt näkemys vallalla pitkistä suhteista. Että ei saisi edes ajatella muita ihmisiä. Ihmeellinen tapa ajatella. On aivan luonnollista olla ihastunut, jopa rakastunut johonkin toiseen pitkän suhteen aikana. Se määrittää suhteen tekeekö päätöksen olla ihmisen kanssa vai ei. Elämä kyllä opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetason petos on aina petos, itse valittu toimintatapa. Siinä antaa itselleen luvan toimia vastoin parisuhteen sovittuja sääntöjä, kysymättä puolison mielipidettä.

Oletteko yhdessä sopineet parisuhteen säännöt ja rajat?

Voitko rehellisesti ja avoimesti näyttää esim. somessa käymäsi keskustelut? Ellet, salailet ja valehtelet.

Onko puolisollasi samat oikeudet kuin sinulla, käydä sinun tietämättäsi salaisia

keskusteluja ym?

Kenelläkään ei ole velvollisuutta näyttää toiselle kaikkia viestejä tai yksityisiä keskusteluja. Ennen vanhaan oli kirjesalaisuus, aivan luonnollista että ihmisellä saa olla parisuhteen ulkopuolella ihmissuhteita, joita ei tarvitse sanasta sanaan kumppanille referoida. Aloittaja kuulostaa naiivilta ja nuorelta ihmiseltä, joka on tuntenut huonoa omaatuntoa ihastuksestaan. Hän on kertonut asiasta kumppanille, joka on mustasukkaisuuksissaan syyllistänyt asiasta kohtuuttomasti ja leimannut ihastuksen tunnepettämiseksi. Joko ap ja kumppaninsa ovat tosi nuoria ja epäkypsiä ihmissuhteissa tai kyseessä on todella mustasukkainen ja epävarma puoliso, jonka kanssa kannattaa olla tarkkana.

Olen ollut parisuhteessa, jossa varmana tietona kumppanin mielestä petin häntä, vaikka lopetin kyseisen viestittelyn ennen kuin se oikeastaan alkoikaan. Raskauttavinta oli, että olin ehtinyt kehua miehen ulkonäköä, tyyliin ”sulla on kivat silmät”. Typeränä kerroin tästä miehelleni, ja hän soitteli tuohduksissaan kaiken maailman nettipettämisen kriisilinjoille tms. Tästä pettämisestä sain kuulla koko suhteemme loppuajan, kuinka ”kerran olin häntä jo pettänyt”. Myöhemmin suhteeseemme tuli henkistä ja fyysistä väkivaltaa, ja yksi perustelu hänen käytökselleen oli juuri tuo väitetty pettäminen ja se, että ”katselin vihreämpää ruohoa”.

Niin, mikä tuossa toiminnassasi EI OLLUT PETTÄMISTÄ? Ehkä vain se, että kerroit siitä miehellesi.

Sinä itse todellakin loit sytykkeet sille, että parisuhteesi ajautui karille. Sallitko samanlaisen käytöksen miehellesi, oliko hänellä oikeus salasuhteiluun? Tuskin.

Whaat! Nyt on kyllä erikoista. Minkä luet tuossa pettämiseksi? Onko pettämistä se, että juttelet baarissa jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa ja lähdette eri reittejä omiin koteihinne? Netissä tutustuin tähän ihmiseen, vaihdoin pari geneeristä jutusteluviestiä (ei seksuaalista sisältöä, lähinnä puhuttiin työpaikoista ja elämäntilanteista) ja tajusin, että tunsin ihastusta. Lopetin viestittelyn kauniisti ja sanoin hänelle, että en halua jatkaa enempää. Kerroin puolisolleni, ja hän leimasi minut pettäjäksi. Ja anteeksi nyt vaan, koen aika loukkaavana väitteesi, että aiheutin itselleni väkivaltaisen parisuhteen. Ja todellakin sallin miehelleni sen, että hän saa tuntea inhimillisiä tunteita, kunhan osaa lopettaa ajoissa ja tunnistaa omat rajansa. Salasuhde vaatii mielestäni enemmän kuin yhden keskustelun :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää nyt jotakin milleniaalien uuskonservatiivisuutta? Tästä ”henkisestä yhteydestä” jauhetaan jossakin Temppareissa kyllästymiseen asti. ”Tunnepettäminen?” Aivan nollan markan termi. Pitkässä parisuhteessa tulee ja menee ystäviä, kavereita, kollegoita ja kadun tallaajia, ja on aivan luonnollista, että joskus saattaa huomata niissä suhteissa mielenkiintoa tai ihastusta. Ne tunteet menevät ohi, jos ei ryhdy ehdoin tahdoin suhteeseen. Ihastuminen, kiinnostuminen ja uusista ihmisistä ja ideoista syttyminen on inhimillistä, ja joillekin ihmisille käy helpommin niin. Jokaista ajatusta tai kiinnostavaa työkaveria ei tarvitse raportoida puolisolle. Toki harmaalla vyöhykkeellä liikutaan, jos molemmat ovat ihastuneita toisiinsa ja vietetään paljon aikaa yhdessä. Silloin kannattaisi käydä ihastuksen kohteen kanssa keskustelu tilanteesta, jotta voidaan pakittaa kaverivyöhykkeelle. Ja jos se ei onnistu, ottaa itse vähän etäisyyttä. Mun korviini nämä tunnepettämiset ja ihastusten demonisoinnit kuulostavat kontrolloivalta ja ahdistavalta parisuhteelta. Ihmekö sitten, että kipinä loppuu suhteessa, kun on tilivelvollinen toiselle joka ajatuksestaan, eikä mitään omaa sielunelämää ja yksityisyyttä ole.

Niin, elät edelleen markka-aikaa! Media ym. on täynnä nettipor... , pettämisrealityä etc. , joka on jo tuttuttanut suurimman osan ihmisistä ns. uuteen normaaliin eli siihen, ettö mitä tahansa mm. seksin alueella on sallittua. Osa nuorista ja muun ikäisistä näkee tämän kaiken ” mitä tahansa, milloin ja kenen kanssa tahansa”- jargonin läpi. Se kaikki tuhoava, rikkova, hajottava, joka kaikenlaiseen pettämiseen liittyy, on turhaa ja tarpeetonta.

Elämä on paljon helpompaa, kun OIKEASTI parisuhteessa tiedetään ja luotetaan siihen, että yhteiset sopimukset pitää.

Asiaa voi katsoa myös siitä näkökulmasta, että miten pettöminen, tasolla kuin tasolla, toimii työelämässä?

Toimitko sielläkin flirttailemalla, salailemalla, valehtelemalla kollegoillesi? Kuinka luotettava työntekijä olet, jos kykenet salaamaan sen kuinka esim. varastat työpaikaltasi jotain?

Tässä näen perustavanlaatuisen eron: onko salailua se, että ei ole kaikista asioista tilivelvollinen? Voin olla vähän ihastunut työpaikan Petteriin, mutta pitää sen omana asianani. Siitä ei tarvitse tietää Petterin eikä puolisoni Matinkaan. Jos huomaisin, että olen kotona sen vuoksi ärtynyt tai yhteys Matin kanssa pätkii, olisi peiliin katsomisen paikka. Voisin miettiä, miksi Petteri herättää minussa tunteita, ja tarvittaessa jutella Matille, jos huomaan kaipaavani esimerkiksi enemmän yhteistä aikaa suhteessa. Tarpeetonta puolestaan olisi kertoa Matille siitä, että vatsanpohjassa muljahtaa kun näen Petterin seisoskelemassa  kopiokoneella. Se aiheuttaisi turhaa epävarmuutta Matissa, kun kyseessä on vain ajatus- ja tunnetason asia. Jos ihastuisin helposti uusiin ihmisiin, olisihan se Matinkin aivan kamala kuunnella vuosi toisensa perään, että olen ihaillut lounaslinjaston jonossa kollegani maastopyöräilyn muokkaamia pakaroita tai nuohooja vinkkasi silmää pois lähtiessään. Fiksuna ihmisenä myös miettisin, että en halua antaa Petterillekään mitään turhia signaaleja, ja olisin tarkkana että olen hänen seurassaan ammattimainen. Koska ihastuksia tulee ja menee, huomaisin ennen pitkää, että Petterillä on joskus likatahroja housuissaan ja hänellä on tapana jättää mikrokupu likaisena tiskipöydälle. 

Minun mielestäni tämä ei todellakaan rinnastu työpaikalta varastamiseen tai valehteluun. Vaan vaikka siihen, että en sanoisi jokaista työnantajaani koskevaa mielipidettä ääneen, vaan käyttäisin harkintaa. Luoko luottamusta se, että kerron pomolleni kuinka saan huonoja viboja Jessicasta, kun hän ei aina vastaa tervehdykseeni. Tai että mielestäni pomoni on epäpätevä turhake, jonka mikromanagerointi vaikeuttaa oikean työn tekemistä. Ei tietenkään. Luottamus ei tarkoita sitä, että jokainen teko ja ajatus kerrotaan toiselle reaaliajassa. Päin vastoin, se on juuri tilanne, jossa luottamusta ei ole, ja kaikesta täytyy siksi raportoida. 

Ei vaan kyse on rehellisyydestä silloinkin kun kukaan ei ole näkemässä. Ymmärrät varmasti mitä tarkoitan. Silloin ei tarvitse tosiaankaan raportoida reaaliajassa, kun on puhtaat jauhot pussissa.

Esimerkkinä: jos ystäväni on jättänyt päiväkirjansa pöydälle auki tai kiinni, en lue sitä. Siinä on moraalinen rajani, jolla kunnioitan toista ihmistä.

En ymmärrä, mikä esimerkissäni oli mielestäsi epärehellistä. Jos menee Petterin kanssa töiden jälkeen kaljalle ja sanoo puolisolleen, että meni Tiinan kanssa, se on epärehellistä ja väärin. Mitään tällaista ei mielestäni esimerkissä ollut. Kyse oli siitä, että parisuhteessakin on oikeus omiin yksityisiin tunteisiinsa ja ihastuksiinkin ilman, että niistä täytyy käydä puolisolle ripittäytymässä. Ihastushan ei tässä nyt tarkoita salasuhdetta tai mitään epärehellistä, ihan tunnetta vain ja luonnollista osaa ihmisyyttä. Surisin, jos puolisoni ei minun kanssani ollessani kykenisi tuntemaan ihastuksen tai kiinnostuksen tunteita, epäilisin että hän on jollakin tavalla masentunut tai uupunut. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnetason petos on aina petos, itse valittu toimintatapa. Siinä antaa itselleen luvan toimia vastoin parisuhteen sovittuja sääntöjä, kysymättä puolison mielipidettä.

Oletteko yhdessä sopineet parisuhteen säännöt ja rajat?

Voitko rehellisesti ja avoimesti näyttää esim. somessa käymäsi keskustelut? Ellet, salailet ja valehtelet.

Onko puolisollasi samat oikeudet kuin sinulla, käydä sinun tietämättäsi salaisia

keskusteluja ym?

En kuule koskaan halua näyttää miehelle kaikkia keskusteluja mitä käyn muiden ihmisten kanssa, oli ne miehiä tai naisia, kavereita tai sukulaisia. Yksinkertaisesti ne eivät kuulu hänelle pätkän vertaa ja sisältävät tosi henkilökohtaisia paljastuksia mm kavereiden omista asioista. Mitään pupusteluviestejä minulla ei ole kenenkään kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää nyt jotakin milleniaalien uuskonservatiivisuutta? Tästä ”henkisestä yhteydestä” jauhetaan jossakin Temppareissa kyllästymiseen asti. ”Tunnepettäminen?” Aivan nollan markan termi. Pitkässä parisuhteessa tulee ja menee ystäviä, kavereita, kollegoita ja kadun tallaajia, ja on aivan luonnollista, että joskus saattaa huomata niissä suhteissa mielenkiintoa tai ihastusta. Ne tunteet menevät ohi, jos ei ryhdy ehdoin tahdoin suhteeseen. Ihastuminen, kiinnostuminen ja uusista ihmisistä ja ideoista syttyminen on inhimillistä, ja joillekin ihmisille käy helpommin niin. Jokaista ajatusta tai kiinnostavaa työkaveria ei tarvitse raportoida puolisolle. Toki harmaalla vyöhykkeellä liikutaan, jos molemmat ovat ihastuneita toisiinsa ja vietetään paljon aikaa yhdessä. Silloin kannattaisi käydä ihastuksen kohteen kanssa keskustelu tilanteesta, jotta voidaan pakittaa kaverivyöhykkeelle. Ja jos se ei onnistu, ottaa itse vähän etäisyyttä. Mun korviini nämä tunnepettämiset ja ihastusten demonisoinnit kuulostavat kontrolloivalta ja ahdistavalta parisuhteelta. Ihmekö sitten, että kipinä loppuu suhteessa, kun on tilivelvollinen toiselle joka ajatuksestaan, eikä mitään omaa sielunelämää ja yksityisyyttä ole.

Niin, elät edelleen markka-aikaa! Media ym. on täynnä nettipor... , pettämisrealityä etc. , joka on jo tuttuttanut suurimman osan ihmisistä ns. uuteen normaaliin eli siihen, ettö mitä tahansa mm. seksin alueella on sallittua. Osa nuorista ja muun ikäisistä näkee tämän kaiken ” mitä tahansa, milloin ja kenen kanssa tahansa”- jargonin läpi. Se kaikki tuhoava, rikkova, hajottava, joka kaikenlaiseen pettämiseen liittyy, on turhaa ja tarpeetonta.

Elämä on paljon helpompaa, kun OIKEASTI parisuhteessa tiedetään ja luotetaan siihen, että yhteiset sopimukset pitää.

Asiaa voi katsoa myös siitä näkökulmasta, että miten pettöminen, tasolla kuin tasolla, toimii työelämässä?

Toimitko sielläkin flirttailemalla, salailemalla, valehtelemalla kollegoillesi? Kuinka luotettava työntekijä olet, jos kykenet salaamaan sen kuinka esim. varastat työpaikaltasi jotain?

Tässä näen perustavanlaatuisen eron: onko salailua se, että ei ole kaikista asioista tilivelvollinen? Voin olla vähän ihastunut työpaikan Petteriin, mutta pitää sen omana asianani. Siitä ei tarvitse tietää Petterin eikä puolisoni Matinkaan. Jos huomaisin, että olen kotona sen vuoksi ärtynyt tai yhteys Matin kanssa pätkii, olisi peiliin katsomisen paikka. Voisin miettiä, miksi Petteri herättää minussa tunteita, ja tarvittaessa jutella Matille, jos huomaan kaipaavani esimerkiksi enemmän yhteistä aikaa suhteessa. Tarpeetonta puolestaan olisi kertoa Matille siitä, että vatsanpohjassa muljahtaa kun näen Petterin seisoskelemassa  kopiokoneella. Se aiheuttaisi turhaa epävarmuutta Matissa, kun kyseessä on vain ajatus- ja tunnetason asia. Jos ihastuisin helposti uusiin ihmisiin, olisihan se Matinkin aivan kamala kuunnella vuosi toisensa perään, että olen ihaillut lounaslinjaston jonossa kollegani maastopyöräilyn muokkaamia pakaroita tai nuohooja vinkkasi silmää pois lähtiessään. Fiksuna ihmisenä myös miettisin, että en halua antaa Petterillekään mitään turhia signaaleja, ja olisin tarkkana että olen hänen seurassaan ammattimainen. Koska ihastuksia tulee ja menee, huomaisin ennen pitkää, että Petterillä on joskus likatahroja housuissaan ja hänellä on tapana jättää mikrokupu likaisena tiskipöydälle. 

Minun mielestäni tämä ei todellakaan rinnastu työpaikalta varastamiseen tai valehteluun. Vaan vaikka siihen, että en sanoisi jokaista työnantajaani koskevaa mielipidettä ääneen, vaan käyttäisin harkintaa. Luoko luottamusta se, että kerron pomolleni kuinka saan huonoja viboja Jessicasta, kun hän ei aina vastaa tervehdykseeni. Tai että mielestäni pomoni on epäpätevä turhake, jonka mikromanagerointi vaikeuttaa oikean työn tekemistä. Ei tietenkään. Luottamus ei tarkoita sitä, että jokainen teko ja ajatus kerrotaan toiselle reaaliajassa. Päin vastoin, se on juuri tilanne, jossa luottamusta ei ole, ja kaikesta täytyy siksi raportoida. 

Ei vaan kyse on rehellisyydestä silloinkin kun kukaan ei ole näkemässä. Ymmärrät varmasti mitä tarkoitan. Silloin ei tarvitse tosiaankaan raportoida reaaliajassa, kun on puhtaat jauhot pussissa.

Esimerkkinä: jos ystäväni on jättänyt päiväkirjansa pöydälle auki tai kiinni, en lue sitä. Siinä on moraalinen rajani, jolla kunnioitan toista ihmistä.

En ymmärrä, mikä esimerkissäni oli mielestäsi epärehellistä. Jos menee Petterin kanssa töiden jälkeen kaljalle ja sanoo puolisolleen, että meni Tiinan kanssa, se on epärehellistä ja väärin. Mitään tällaista ei mielestäni esimerkissä ollut. Kyse oli siitä, että parisuhteessakin on oikeus omiin yksityisiin tunteisiinsa ja ihastuksiinkin ilman, että niistä täytyy käydä puolisolle ripittäytymässä. Ihastushan ei tässä nyt tarkoita salasuhdetta tai mitään epärehellistä, ihan tunnetta vain ja luonnollista osaa ihmisyyttä. Surisin, jos puolisoni ei minun kanssani ollessani kykenisi tuntemaan ihastuksen tai kiinnostuksen tunteita, epäilisin että hän on jollakin tavalla masentunut tai uupunut. 

En ole käynyt tässä tapauksessa ”petterin” kanssa salatapaamisilla. Ja kuten aiemmin sanoin, minulla voi syntyä ihastumisia myös naisiin. En voi niiltä kokonaan välttyä, vaikka niitä onkin huomattavasti harvemmin kuin miehiin.

Joskus tunteita voi syntyä myös työkaveriin ja aina ei työpaikkaa voi heti vaihtaa, jos ajatuksia herää. Vai voiko? Mitä seksiin tai pusutteluun tulee, olen melko aseksuaali, joten se fyysinen puoli harvoin toteutuu muutenkaan, vaikka olisi tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole sitä mieltä. Hän olis halunnu että sanon tälle toiselle tyypille, että nyt meidän suhde on ohi ja annan miehen lukea tästedes kaikki mun viestit sekä kavereille että muille, siis kaikille kontakteille.

Niin kuulemma saan luottamuksen takaisin ja vain sillä lailla.

Eli mies kokee, että olet pettänyt. Vaikuttaa nyt siltä että jätät jotain kertomatta. Olet jäänyt tästä kiinni, miten? Jotainhan olet tehnyt, jos mies kokee sen pettämiseksi? Ajatuksesi ovat edenneet tekojen tasolle (sanallisesti tai fyysisesti).

Hänelle riittää se väärä tunne. En ole ollut missään tekemisissä enää tämän ”petterin” kanssa vuoteen, mutta mies epäilee vieläkin, että jossain aivosolussa saattaa olla petterin muistoja. Ne koteloituvat ja hyökkäävät sieltä kuin tsunami.