Lue keskustelun säännöt.
Perheeni arvostelee elämänvalintojani
TeiniksiTaantuva
04.05.2021 |
Olen tehnyt elämäni aikana omasta mielestäni rohkeita päätöksiä: Muuttanut opintojen perässä, rakastunut useamman kerran ja joutunut käymään läpi useamman kipeän eron, joissa eropäätökset ovat olleet täysin perusteltuja (huumeiden käyttö, abortin jälkeen täydellinen yhteyden katoaminen, pettäminen, taloudellinen terrorisointi). Olen ollut +20v suhteissani vielä kypsymätön ja moni ero varmaan olisi ollut vältettävissäkin. Nyt 30+v elämänkatsomukseni on jo varsin toisenlainen.
Perheeni ei ole näistä kaikista erojeni syistä tietoisia ja ovat sitä mieltä, että minä sinkoilen vain suhteesta toiseen. Viimeisimmän eroni osalta olivat minulle jopa vihaisia, kun tämän ikäisen ihmisen pitäisi ilmeisesti jo perustaa perhe eikä erota. Suhteeni kesti viisi vuotta ja päättyi minun päätökselläni. Suhteeseen liittyi mustasukkaisuutta, miehen taloudellisia sotkuja. Olimme henkisesti aivan erilaisilla taajuuksilla. Eroa en kadu yhtään.
Olen opiskellut ja valmistunut ylemmästä korkeakoulusta, hakenut rohkeasti ja päässyt hyvään asiantuntijatyöhön ja nyt olen yksin ostamassa taloa. Perheeni on menettänyt ilmeisesti uskonsa siihen, että pystyn tekemään pitkäjänteisiä ratkaisuja ja nyt ovat sitä mieltä, että tulen katumaan talon ostoa ja tämä on elämäni polulla askel, joka näyttäytyy heille keinotekoisena elämänmuutoksena. Itse taas koen viimein olevani tilanteessa, jossa olen valmis rauhoittumaan aloilleni. Asiaa hankaloittaa se, että talo on yhteisen tuttumme ja nyt perheenjäsenemme ovat alkaneet puhua taloa myyvälle taholle siihen sävyyn, että rivien välistä on voinut ymmärtää minun tempoilevan elämäni valinnoissa. Talon myyjä toivoo tunnesyistä talolle tietysti vakaata tulevaisuutta. Olen ärsyyntynyt ja surullinen siitä, että kannustuksen sijaan saan osakseni arvostelua ja mitätöintiä. Toisaalta ymmärrän heidän olevan huolissaan ja varmaan tekevän asioita rakkaudesta.
Kuinka oman lapsuuden perheenjäsenten arvostelut menevätkin näin ihon alle...
Mitä sinun perheesi on tekemisissäsi arvostellut? Koetko taantuvasi teiniksi vanhempiesi kanssa? :D
Kommentit (10)
Jos perheesi mielipide häiritsee, niin kerro erojesi syy heille.
Tai älä kerro, koska sinun elämäsi.
He voivat huolehtia omista elämistään.
Onnea talonostopäätöksellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sepä se, kun kuvittelevat tietävänsä. Ja taitavat pelätä sitäkin, mitä muut ajattelevat, kun muutkin kuvittelevat tietävänsä. Järki sanoo, ettei heidän mielipiteillään pitäisi olla mitään väliä. Mutta tuo että yrittävät vaikuttaa valintoihini näin konkreettisesti, ottaa kyllä päähän. Olemme olleet aina läheisiä ja tämän vuoksi taitavat uskoa, että on oikeus myös arvostella tekemisiäni. Tiedän heidän loukkaantuvan, jos pyydän heitä olemaan puuttumatta. Toisaalta niin tai näin, taidan joutua tuon loukkaantumisen jossain kohtaa aiheuttamaan, sillä tiedän ettei valintani tulevaisuudessakaan tule heitä miellyttämään. En nimittäin tulevaisuudessakaan aio olla nainen, joka ei näy tai kuulu...
ap
Kasva aikuiseksi ja katkaise napanuora vanhempiisi. Se on sinun juttusi nyt tai ei auta valittaa.
Olisko sinun aika katkaista napanuora? Ja miksi olet ostamassa taloa joltain yhteiseltä tutulta?
Korostat kovasti tekeväsi itsenäisiä ja vahvoja ratkaisuja jatkuvasti, mutta olet aivan sidottu vanhempiisi vielä 30+ v? Eipä ollenkaan ristiriitaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat siltä, että sinua käytetään hyväksi vähän joka suunnasta, mutta itse et huomaa asiaa ollenkaan. Tai sitten hyväksyt hyväksikäytön ja olet vain tyytyväinen, ettei tullut pahempaa loskaa niskaan.
Sinun pitää nyt vain aikuistua ja kertoa vanhemmillesi sen mikä on tarpeen, ei enempää. Tai sitten voit kalkattaa kaikkea tyhjänpäiväistä suut ja silmät täyteen niin, että he eivät huomaa puheesi sisällön olevan jonninjoutavaa.
Itse aloin kertoa muille asioistani vasta sitten, kun ne ovat selkeitä itsellenikin. Keskeneräisistä en hiisku mitään.
5/7: Olen ostamassa taloa talon vuoksi, en siksi että omistaja on tuttu. Sattuu olemaan niin, että alueella tuttuja on aika paljon :)
Olen itse arvostanut läheisiä välejämme, enkä näe sitä itsenäisyyteni esteenä.
Napanuoran katkaiseminen on mielestäni myös aika eri asia kuin välien viilentäminen ja etäisyyden ottaminen, mutta voi olla ettei tässä muukaan auta, kun katsovat oikeudekseen läheisissä suhteissa ottaa kantaa asioihini kuin olisivat omiaan. Kaikkea ei voi saada...
7/7: "Itse aloin kertoa muille asioistani vasta sitten, kun ne ovat selkeitä itsellenikin. Keskeneräisistä en hiisku mitään." Tuo on varmasti hyvä keino!
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä tää elämä on, kun meille syntyi vauva niin lauantaina arvosteli toiset isovanhemmat, sunnuntaina toiset isovanhemmat ja viikolla naapurit. Ja tuota ympäri vuoden. Ja sitten valvot vauvan kanssa, joka nukkuu 4 tuntia vuorokaudessa, mutta ei putkeen. Mietit raskausarpia mitä on tullut joka puolelle kahoa ja harmittelet kun se nimi minkä halusit meni veljen vauvalle ja kun tuota vauvaa on toivottu yli 10 vuotta ja oltu kotona kaikki viikonloput, ei ole ollut rahaa ravata baareissa.
Lopputulos, kumpiakaan eläkkeellä olevia isovanhempia en tule ikinä hoitamaan (puoliso ainoa lapsi) enkä kenenkään lapsia.
Omat kohta aikuisia ja kaikki vapaa-aika on omaa aikaani harrastusten parissa.
Viranomaiset ei puutu isovanhempien käytökseen, vaikka pyydettiin apua ja nyt kodinhoitajilla alkaa suurten ikäluokkien kanssa iso hoitourakka, kun omaiset ei osallistu.
Eläkeläisiä on 1,6 miljoonaa, onneksi olkoon sosiaaliohjaajat, kun järjestätte heille hoidon tai sitten eläkeläiset on ilman hoitoa.
9/9: Juu kyllä ihmisillä on tapana pitää omia mielipiteitään absoluuttisina totuuksina. Itse olen miettinyt myös tuota tilannetta, jos minua lapsella siunataan. Olen muutaman kerran kuullut lauseet: "No eikös meidän vanhempien nyt kuulu lapsiaan neuvoa" ja "Sinä aina suutut jos sinulle antaa neuvoja". Siihen olen opetellut vastaamaan, etten kaipaa neuvojanne/arvostelujanne, mutta jos on jokin näkökulma josta haluatte asiaa pohtia, niin sellaisia voi toki esittää. Vähän on vaikea aina ottaa ne neuvot siitä vinkkelistä, että hyvää se varmaan tarkoittaa...
Tsemppiä!
Mistä he mitään tietää ja mitä asiasi heille kuuluu?