Kokemuksia hylkäävistä/ryhmän ulkopuolelle sulkeneista "ystävistä"

Tein tämön toisen ketjun inspiroimana. Otsikko kertoo kaiken. Minä aloitan.

1.Yksi tyyppi joka teeskenteli ystävääni sai koko kansanopistoryhmäni hylkäämään minut, kun puhui selän takana pahaa ym. Esimerkiksi yksi päivä muut puhuivat, että lähdetään baariin. Yritin kysyä useammalta, että minne he oivat menossa, että voisin tulla mukaan, mutta kaikki olivat kuin eivät huomaisikaan. Jäin sitten yksin asuntolalle. Kaikkien muiden synttäreille muut (myös minä) leipoivat salassa upean täytekakun, mutta minun synttäreilleni oli hankittu punalaputettu kaupan pitko. Nieleskelin itkua. Vajaa vuosi kansanopiston päättymisen jälkeen näin kuinka muut hehkuttivat facessa jälleennäkemistä ja ryhmäkokousta kaveriani esittäneen tytön luona. Siellä vielä harmiteltiin, kun yksi tyttö (en minä) ei päässyt paikalle. Oli pakko kysyä yksärillä tältä esittäjältä miksei minua kutsuttu. Vastaus oli vittuilua ja "etpä oo paljon yhteyttä pidelly", "en koe olevamme tarpeeksi läheisiä, että kutsuisin sinua kylään." Ei kukaan minunkaan suuntaani ollut yhteyttä ottanut, ja asuimme vuoden samassa asuntolassa. Jätin koko porukan omaan arvoonsa.

2. Toinen tapaus oli ystäväni, joka alkoi kaveerata yläasteella uuden tytön kanssa ja minä jäin huomiotta. Kesälomalla soittelin ja pyytelin tapaamaan, mutta ikinä ei käynyt. Ystäväni sanoi, että katsoo aikatalujaan ja ilmoittelee sitten milloin käy. Ei ilmoittanut. Yhtenä iltana hän laittoi viestiä, että lähdenkö seuraavana päivänä leffaan. Ehdin jo iloita vastasin, että käy. Kaverini ilmoitti uuden tytön lähtevän myös mukaan. Sain pahoja aavistuksia ja ilmoitin ottavani lapsuudenystäväni mukaan. No kaverini ja uusi tyttö sitten käyttäytyivätkin koko leffareissun ajan kuin olisin ilmaa. Uusi tyttö vielä katsoi minua jotenkin alentuvasti nenän varttaan pitkin, kikatellen ja mennen kauemmaksi. Hänen olemuksestaan pystyi lukemaan: "Hyi, mee pois!" Leffan jälkeen sitten vielä selvisi, että kaverini lupaama heti tuleva kyyti tuliskin vasta parin tunnin päästä. En voinut odottaa niin pitkään, kun minulla oli vielä muuta menoa. Jouduimme soittamaan lapsuudenystäväni isän hakemaan ja kaverini suuttui tästä. Jo ennen tuota tapausta oli hän ilkeillyt niin paljon, että minäkin suutuin ja annoin olla. Välit meinävät poikki neljäksi vuodeksi, kunnes hän lähetti anteeksipyyntökirjeen. Kumpikaan meistä ei ole nykyään ole yhteyksissä uuteen tyttöön.