Kyllä varis on viisas lintu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ilmeisesti erikoinen yhteys etenkin yhteen lintulajiin. En lähde sanomaan tarkkaan. Mystinen maailma. Ovat kiehtovasti musikaalisia, pitävät eteerisestä musiikista. Jos laulan ns enkeltyyliin, tykkäävät tulemaan. Vähän on murkinaa tarjolla, mutta tulevat mielellään sulosointujen aikaan.  En väitä olevani tosi hyvä laulamaan, niin on ollut lämmittävän yllättävää huomata että siivekkäät tykkäävät. 

Olisipa itselläkin tuollainen yhteys eläimiin. Ehkä ne on sun oppaita? Hugin ja Munin...

Kyllä sulle voi tulla, nyt alat vaan näkemään luontomaailmaa enemmän. 🌝 🌜⚡️✨Pysähtymään ja näkemään ja sitten viestimään ja esim etenkin talviasikaan auttamaan/huomioimaan ruuan kanssa. Mikä on ollut hieman yllättävää ❣️ (ei pitäis olla, kun miettii kunnolla mutta niin!), se että ihan pikkuisetkin linnut kyllä huomaavat jos niiden kanssa koettaa viestiä, esim vain juttelee ystävällisesti. En mäkään aiemmin katsonnut järin paljon esim lintumaailmaa.  

Mulla ei ole paljoa (jos keitään oikeastaan :D : muutot, eri elämät, jos ei paljoa liiku ympäriinsä ja jos kindred spirits ei vaan kohtaa, jos on vaan näin jne ) ystäviä, niin tässä on luottamusta ja varovaisuutta ja jotain hyvin virkistävää. Onko mystisen maailman yhteyksiä, oppaita, ystäviä, kulkijoita tai kindred spirits.., näen heissä kautta rantain vähän samaa. Mystinen maailma. 

Kiitos. Näinhän se on, pitäisi liikkua enemmän tuolla luonnossa niin voisi ehkä tunteakin jotain yhteyttä jonnekin ja nähdä ja kokea vaikka mitä. Aika erakkona elän myös ja oikeastaan ihan ok niin, kaipaan kuitenkin spirituaalisia kokemuksia, jotka tuntuvat olevan itselleni hyvin hankalia saavuttaa, kun toisille niitä tulee kuin itsestään.

Mutta ei auta itku markkinoilla! Kiva kuitenkin löytää täältäkin välillä tuollaisia kommentteja kuin vaikka omasi, mielenkiintoista luettavaa.

Kiitos itsellesi positiivisista viesteistä 💖, mua periaatteessa vähän jännitti (ja mietin jonkin aikaa) kirjoittaa niitä viestejä, koska ikinä ei tiedä mitä ihmiset sanovat ja täällä palstalla on usein negatiivista arvostelumeininkiä. 

Uskon että ajattelevaisuutta säteilevään energiaan/si vastataan. En siis tiedä mutta joka tapauksessa. ☀️💫

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ilmeisesti erikoinen yhteys etenkin yhteen lintulajiin. En lähde sanomaan tarkkaan. Mystinen maailma. Ovat kiehtovasti musikaalisia, pitävät eteerisestä musiikista. Jos laulan ns enkeltyyliin, tykkäävät tulemaan. Vähän on murkinaa tarjolla, mutta tulevat mielellään sulosointujen aikaan.  En väitä olevani tosi hyvä laulamaan, niin on ollut lämmittävän yllättävää huomata että siivekkäät tykkäävät. 

Olisipa itselläkin tuollainen yhteys eläimiin. Ehkä ne on sun oppaita? Hugin ja Munin...

Kyllä sulle voi tulla, nyt alat vaan näkemään luontomaailmaa enemmän. 🌝 🌜⚡️✨Pysähtymään ja näkemään ja sitten viestimään ja esim etenkin talviasikaan auttamaan/huomioimaan ruuan kanssa. Mikä on ollut hieman yllättävää ❣️ (ei pitäis olla, kun miettii kunnolla mutta niin!), se että ihan pikkuisetkin linnut kyllä huomaavat jos niiden kanssa koettaa viestiä, esim vain juttelee ystävällisesti. En mäkään aiemmin katsonnut järin paljon esim lintumaailmaa.  

Mulla ei ole paljoa (jos keitään oikeastaan :D : muutot, eri elämät, jos ei paljoa liiku ympäriinsä ja jos kindred spirits ei vaan kohtaa, jos on vaan näin jne ) ystäviä, niin tässä on luottamusta ja varovaisuutta ja jotain hyvin virkistävää. Onko mystisen maailman yhteyksiä, oppaita, ystäviä, kulkijoita tai kindred spirits.., näen heissä kautta rantain vähän samaa. Mystinen maailma. 

Kiitos. Näinhän se on, pitäisi liikkua enemmän tuolla luonnossa niin voisi ehkä tunteakin jotain yhteyttä jonnekin ja nähdä ja kokea vaikka mitä. Aika erakkona elän myös ja oikeastaan ihan ok niin, kaipaan kuitenkin spirituaalisia kokemuksia, jotka tuntuvat olevan itselleni hyvin hankalia saavuttaa, kun toisille niitä tulee kuin itsestään.

Mutta ei auta itku markkinoilla! Kiva kuitenkin löytää täältäkin välillä tuollaisia kommentteja kuin vaikka omasi, mielenkiintoista luettavaa.

Jostain syystä tuli kommentistasi mieleen tämä. Mä tykkään.https://youtu.be/qyRCQEum_vI

Heh, en voi sietää Russellia, mutta teen poikkeuksen ja katson tämän jossain välissä. Tackar.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ilmeisesti erikoinen yhteys etenkin yhteen lintulajiin. En lähde sanomaan tarkkaan. Mystinen maailma. Ovat kiehtovasti musikaalisia, pitävät eteerisestä musiikista. Jos laulan ns enkeltyyliin, tykkäävät tulemaan. Vähän on murkinaa tarjolla, mutta tulevat mielellään sulosointujen aikaan.  En väitä olevani tosi hyvä laulamaan, niin on ollut lämmittävän yllättävää huomata että siivekkäät tykkäävät. 

Olisipa itselläkin tuollainen yhteys eläimiin. Ehkä ne on sun oppaita? Hugin ja Munin...

Kyllä sulle voi tulla, nyt alat vaan näkemään luontomaailmaa enemmän. 🌝 🌜⚡️✨Pysähtymään ja näkemään ja sitten viestimään ja esim etenkin talviasikaan auttamaan/huomioimaan ruuan kanssa. Mikä on ollut hieman yllättävää ❣️ (ei pitäis olla, kun miettii kunnolla mutta niin!), se että ihan pikkuisetkin linnut kyllä huomaavat jos niiden kanssa koettaa viestiä, esim vain juttelee ystävällisesti. En mäkään aiemmin katsonnut järin paljon esim lintumaailmaa.  

Mulla ei ole paljoa (jos keitään oikeastaan :D : muutot, eri elämät, jos ei paljoa liiku ympäriinsä ja jos kindred spirits ei vaan kohtaa, jos on vaan näin jne ) ystäviä, niin tässä on luottamusta ja varovaisuutta ja jotain hyvin virkistävää. Onko mystisen maailman yhteyksiä, oppaita, ystäviä, kulkijoita tai kindred spirits.., näen heissä kautta rantain vähän samaa. Mystinen maailma. 

Kiitos. Näinhän se on, pitäisi liikkua enemmän tuolla luonnossa niin voisi ehkä tunteakin jotain yhteyttä jonnekin ja nähdä ja kokea vaikka mitä. Aika erakkona elän myös ja oikeastaan ihan ok niin, kaipaan kuitenkin spirituaalisia kokemuksia, jotka tuntuvat olevan itselleni hyvin hankalia saavuttaa, kun toisille niitä tulee kuin itsestään.

Mutta ei auta itku markkinoilla! Kiva kuitenkin löytää täältäkin välillä tuollaisia kommentteja kuin vaikka omasi, mielenkiintoista luettavaa.

Kiitos itsellesi positiivisista viesteistä 💖, mua periaatteessa vähän jännitti (ja mietin jonkin aikaa) kirjoittaa niitä viestejä, koska ikinä ei tiedä mitä ihmiset sanovat ja täällä palstalla on usein negatiivista arvostelumeininkiä. 

Uskon että ajattelevaisuutta säteilevään energiaan/si vastataan. En siis tiedä mutta joka tapauksessa. ☀️💫

Juuh, täällä saa usein inhottavia vastauksia tämän aihepiirin juttuihin ja siksi moni ei varmaan halua tärkeitä kokemuksiaan jakaa ja "tahria" sillä tavalla. Mutta etsivä löytää, vai miten sitä sanotaan... Ja toivotaan, että nyt kesää kohden vain lisääntyy luontohavainnot meillä kaikilla, jotka niitä kaipaamme.

Tutkijat ovat tehneet variksille erilaisia älykkyyttä vaativia tehtäviä. Raakkujat pärjäävät niissä yhtä hyvin kuin 7-10 -vuotiaat ihmislapset.

Esim. tässä

Isäni syntyi 1930 ja aloitti 1950 korppien määrätietoisen jalostamisen. Korppienjalostuksen tavoitteena oli mahdollisimman isokokoisten yksilöiden kasvattaminen. Hän keräsi pesistä munia ja haudotti ne itse rakentamassaan hautomakoneessa. Poikasia ruokittiin laadukkaalla ruualla ja punnittiin päivittäin. Ne yksilöt jotka kasvoivat nopeimmin pääsivät aina jatkamaan sukua, ja muut vapautettiin luontoon. Vuosien kuluessa korppien koko alkoikin kasvaa. Kun ne olivat 9-kiloisia menettivät ne lentokykynsä ja siivet ja pyrstö alkoivat surkastua ja jalat vantteroitua. Isäni kuoltua jatkoin itse projektia. Nykyään suurimmat korpit ovat sukukypsinä 52 kiloisia. Niiden höyhenpeite on muuttunut hienoksi lateksimaisen kiiltäväksi untuvaksi ja on väriltään pikimusta. Korpit seisovat ihmismäisesti pystyasennossa ja niiden jalkojen lihaksikas yläosa vastaa jo ihmisjalkojen paksuutta. Siipiä ei enää ole vaan niiden sijalla on etäisesti ihmisen käsiä muistuttavat lyhyet ja vahvat koukkumaiset tyngät. Pyrstö on kokonaan poistunut ja kloaakki on vaeltanut siihen kohtaan missä ennen pyrstö sijaitsi. Nokka on lyhentynyt ja muistuttaa ihmisen kyömynenää.

Korpeilla on alusta asti ollut kasvatussuojassaan viihdykkeenä radio päällä josta ne ovat kuulleet puhetta. Myöhemmin radion tilalle on vaihdettu televisio ja sittemmin nettiyhteydellä varustettu tietokone isoine näyttöineen. Nykyään korpit hallitsevat parisataa ihmisen sanaa ja osaavat käyttää niitä oikeissa konteksteissa. Ääni on metallinen ja matala.

Luonteeltaan koiraspuoliset korpit ovat erittäin agressiivisia. Ne yrittävät paritella aina kun ihminen astuu häkkiin ja ilman pitkävartista harjaa tai vastaavaa niitä on hankala pitää kurissa. Naaraat ovat suorastaan lempeitä, mutta niilläkin sukuvietti on jatkuvasti päällä. Ihmisen saapuessa paikalle ne kääntävät usein peräpäänsä tarjolle niin että kloaakki paljastuu, ja supistelevat sen ympärillä olevia lihaksia jolloin kloaakki sykkii ja vilkkuu. Naaraat pitävät siitä kun kloaakkia sormeilee ja usein alkavat toistella netin pornovideoista oppimiaan sanontoja. Jos lattialle käy selinmakuulle naaras asettuu heti päälle ja osaa asettaa kloaakkinsa anatomisesti juuri oikealle kohdalle ihmisen sukuelimen kohdalle, aloittaen sitten rytmisen edestakaisen liikkeen. Kloaakin imuvoima on erittäin vahva, ollen ajoittain jopa 9 kilopascalia/neliösentillä. Ihmisen on vaikea vastustaa moisia voimia. Projekti jatkuu...

Mulla on pihalla kesy isohuiluvaris (Australian Magpie) Syö kädestä ja istuu välillä olkapäällä nyppimässä hiuksia. Mahtava tyyppi!

Vierailija kirjoitti:

Itse usutan koiraani varisten kimppuun, eihän se niitä kiinni saa. Oliskohan tällä yhteys siihen, kun ainoastaan minun autoni on linnun paskassa.

On, kyllä ne linnut sinut tuntevat ja kohtelevat sinua ansaitsemallasi tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Isäni syntyi 1930 ja aloitti 1950 korppien määrätietoisen jalostamisen. Korppienjalostuksen tavoitteena oli mahdollisimman isokokoisten yksilöiden kasvattaminen. Hän keräsi pesistä munia ja haudotti ne itse rakentamassaan hautomakoneessa. Poikasia ruokittiin laadukkaalla ruualla ja punnittiin päivittäin. Ne yksilöt jotka kasvoivat nopeimmin pääsivät aina jatkamaan sukua, ja muut vapautettiin luontoon. Vuosien kuluessa korppien koko alkoikin kasvaa. Kun ne olivat 9-kiloisia menettivät ne lentokykynsä ja siivet ja pyrstö alkoivat surkastua ja jalat vantteroitua. Isäni kuoltua jatkoin itse projektia. Nykyään suurimmat korpit ovat sukukypsinä 52 kiloisia. Niiden höyhenpeite on muuttunut hienoksi lateksimaisen kiiltäväksi untuvaksi ja on väriltään pikimusta. Korpit seisovat ihmismäisesti pystyasennossa ja niiden jalkojen lihaksikas yläosa vastaa jo ihmisjalkojen paksuutta. Siipiä ei enää ole vaan niiden sijalla on etäisesti ihmisen käsiä muistuttavat lyhyet ja vahvat koukkumaiset tyngät. Pyrstö on kokonaan poistunut ja kloaakki on vaeltanut siihen kohtaan missä ennen pyrstö sijaitsi. Nokka on lyhentynyt ja muistuttaa ihmisen kyömynenää.

Korpeilla on alusta asti ollut kasvatussuojassaan viihdykkeenä radio päällä josta ne ovat kuulleet puhetta. Myöhemmin radion tilalle on vaihdettu televisio ja sittemmin nettiyhteydellä varustettu tietokone isoine näyttöineen. Nykyään korpit hallitsevat parisataa ihmisen sanaa ja osaavat käyttää niitä oikeissa konteksteissa. Ääni on metallinen ja matala.

Luonteeltaan koiraspuoliset korpit ovat erittäin agressiivisia. Ne yrittävät paritella aina kun ihminen astuu häkkiin ja ilman pitkävartista harjaa tai vastaavaa niitä on hankala pitää kurissa. Naaraat ovat suorastaan lempeitä, mutta niilläkin sukuvietti on jatkuvasti päällä. Ihmisen saapuessa paikalle ne kääntävät usein peräpäänsä tarjolle niin että kloaakki paljastuu, ja supistelevat sen ympärillä olevia lihaksia jolloin kloaakki sykkii ja vilkkuu. Naaraat pitävät siitä kun kloaakkia sormeilee ja usein alkavat toistella netin pornovideoista oppimiaan sanontoja. Jos lattialle käy selinmakuulle naaras asettuu heti päälle ja osaa asettaa kloaakkinsa anatomisesti juuri oikealle kohdalle ihmisen sukuelimen kohdalle, aloittaen sitten rytmisen edestakaisen liikkeen. Kloaakin imuvoima on erittäin vahva, ollen ajoittain jopa 9 kilopascalia/neliösentillä. Ihmisen on vaikea vastustaa moisia voimia. Projekti jatkuu...

Sellaiset fantasiat siellä! Sairas, eläimiinsekaantuja olet! ☹️😠

Varislinnut tarkkailevat jatkuvasti ympäristöään ja etenkin muita lintuja. Ne huomaavat erityisesti kenellä on "pakki täynnä", ja seuraavat tätä, koska tietävät että vatsansa täyteen ahtanut tietää missä on ruokaa saatavilla!

Tämä tarkkailu ei jää ainoastaan lintuhin, vaan varislinnut tarkkailevat samalla silmällä myös ihmisiä, ja erityisesti niitä joilla on pakki täynnä, tai muutenkin tuota pakkia ennestään. Loogisestihan nämä hyvinsyöneet ihmisetkin tietävät mistä sitä ruokaa riittää vaikka muille jakaa.

Tämä tuli hyvin esille kun olimme eräänä kesänä rakennuksilla telinetöissä. Eräs melko tuhdinpuoleinen työkaveri söi tauolla lihapiirakkaa, kun tuli kiirehomma. Hän jemmasi puoleksi syödyn lihiksen telineiden vieressä olevien puulavojen väliin, kun lähdimme ylös telineille. Ei mennyt aikaakaan, kun kaveri huomasi että varis köpötteli pihalla hänen lihiksen puolikkaansa nokassaan. Tämä varis oli ilmeisesti tarkkaillut kyseisen keskivartaloisen kaverin lihiksensyonti operaatiota jo jonkin aikaa läheisen puun oksilta, ja toimi kun tilaisuus tuli!

Vierailija kirjoitti:

En tiennytkään, että linnut syövät pähkinöitä. Ajattelin että jumittuisivat niiden kurkkuun. 😯

Varis halkaisee pähkinän pienemmäksi nokallaan, usein varis menee järven rannalle syömään ateriaansa ja kastelee vedessä ja pilkkoo ruokansa pienemmäksi.

Sorsat, lokit ja pulut nielee pähkinät kokonaisena eikä ne jää kurkkuun kiinni.

Onneton matematikassa. Jos menet vahtikojuun yksin niin ei tule "hollille". Jos menee kaksin ja toinen poistuu niin tulee heti. Sama homma harakalla

Varislinnut on kyllä mahdottoman fiksuja, osaavat laskea seitsemään asti ja kuten ylläoleva video todistaa - ratkaista monimutkaisia tehtäviä.

Minulla oli aikoinaan monivuotinen haave löytää pesästä tippunut variksenpoika jonka voisin kasvattaa aikuiseksi ja saada siitä eräänlaisen puolilemmikin itselleni (tietenkin palauttaisin luontoon, mutta ehkäpä se haluaisi käydä moikkailemassa). Lopulta löysin puun juurelta kaljun variksenpoikasen mutta se oli ehtinyt jo kuolla. Sydän kyllä särkyi. :'(

Juonsi ehkä juurensa siitä kun toisella vanhemmistani oli lapsena ollut varislemmikki ja oli kertonut siitä monenlaisia tarinoita.

Voi ne olla mielenvikaisiakin, lapsena ilmaantyi ykskaks joku harakka nokkimaan kättäni eikä luovuttanut, vaikken ollut edes tehnyt sille mitään eikä kädessäni ollut mitään mikä sitä olisi pitänyt kiinnostaa. Se vaan halusi sadistisesti nokkia käteni verille.

Vierailija kirjoitti:

Varislinnut on kyllä mahdottoman fiksuja, osaavat laskea seitsemään asti ja kuten ylläoleva video todistaa - ratkaista monimutkaisia tehtäviä.

Minulla oli aikoinaan monivuotinen haave löytää pesästä tippunut variksenpoika jonka voisin kasvattaa aikuiseksi ja saada siitä eräänlaisen puolilemmikin itselleni (tietenkin palauttaisin luontoon, mutta ehkäpä se haluaisi käydä moikkailemassa). Lopulta löysin puun juurelta kaljun variksenpoikasen mutta se oli ehtinyt jo kuolla. Sydän kyllä särkyi. :'(

Juonsi ehkä juurensa siitä kun toisella vanhemmistani oli lapsena ollut varislemmikki ja oli kertonut siitä monenlaisia tarinoita.

Ei se opi etsimään ruokaa jos sen kotona kasvattaisit, siltä jäisi kaikki emon opettamat tavat oppimatta. Se myös oppisi luottamaan liikaa vieraisiin ihmisiin ja joku sen tappaisi.

Antakaa, varsinkin talvisaikaan linnuille rusinoita. Tykkäävät niistä kovasti ja niissä on paljon energiaa, että pärjäävät ankarien pakkasöiden läpi.

Mustarastaita 1960-luvulla ruokkiessani tämän huomasin.

Kiitos ihanat, hienoista lintumuistoistanne. Tämä on kyllä paras ketju ikinä.

🐥🐦🐧🕊🦅🦆🦢🦉🦩🦚🦜

Vierailija kirjoitti:

Lähipuistossa variksen pesiä ollut vuosia. Vienyt koiran kanssa leipiä ym metikköön, niin saatu kulkea rauhassa, eivät ikinä hyökkäilleet, vaikka poikaset maassa ja vasta opetelleet lentämään. Pieni lahjonta on auttanut, kun se meidän jokapäiväinen kulkureitti. Monet koiraihmiset ovat valitelleet hyökkäävistä variksista, mutta meidät jättävät rauhaan. Tosi minun koirakaan ei ole kiinnostunut linnuista, vaikka siinä maassa poikanen nakottaisi. Kyllä ne selvästi tunnistaa meidät.

Varikset (ja jotkin muutkin linnut) voi hyökätä päälle vaikka koiraa ei olisi mukana. Siis ainakin pesintäkaudella.

Minun kimppuun kävi kerran varis kun vain kävelin yhden puiston läpi.

Kuulin takaani rääkäisyn ja kun käännyin, näin puussa matalalla oksalla istuvan variksen joka tuijotti minua suoraan silmiin.

Jatkoin matkaani ja samassa varis tömähti päähäni. Ajattelin ensin, että linnulle tuli joku lennon ohjausvirhe.

Melkein saman tien varis kopsahti uudestaan päähäni. Tässä vaiheessa minua vähän pelotti jo. Lähdin kävelemään ripeämmin ja taas varis muksautti päätäni. Aloin sitten juosta niin kovaa kuin pystyin. Katsoin vielä ylös taivaalle niin siellä se varis liihotteli perässä! No jäi sitten kuitenkin lopulta taakse.

Eli varis lensi päähäni kolme tai neljä kertaa peräkkäin. Tästä on jo aikaa n. kymmenen vuotta, mutta vieläkin vähän jännittää kun menen lintujen ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipuistossa variksen pesiä ollut vuosia. Vienyt koiran kanssa leipiä ym metikköön, niin saatu kulkea rauhassa, eivät ikinä hyökkäilleet, vaikka poikaset maassa ja vasta opetelleet lentämään. Pieni lahjonta on auttanut, kun se meidän jokapäiväinen kulkureitti. Monet koiraihmiset ovat valitelleet hyökkäävistä variksista, mutta meidät jättävät rauhaan. Tosi minun koirakaan ei ole kiinnostunut linnuista, vaikka siinä maassa poikanen nakottaisi. Kyllä ne selvästi tunnistaa meidät.

Varikset (ja jotkin muutkin linnut) voi hyökätä päälle vaikka koiraa ei olisi mukana. Siis ainakin pesintäkaudella.

Minun kimppuun kävi kerran varis kun vain kävelin yhden puiston läpi.

Kuulin takaani rääkäisyn ja kun käännyin, näin puussa matalalla oksalla istuvan variksen joka tuijotti minua suoraan silmiin.

Jatkoin matkaani ja samassa varis tömähti päähäni. Ajattelin ensin, että linnulle tuli joku lennon ohjausvirhe.

Melkein saman tien varis kopsahti uudestaan päähäni. Tässä vaiheessa minua vähän pelotti jo. Lähdin kävelemään ripeämmin ja taas varis muksautti päätäni. Aloin sitten juosta niin kovaa kuin pystyin. Katsoin vielä ylös taivaalle niin siellä se varis liihotteli perässä! No jäi sitten kuitenkin lopulta taakse.

Eli varis lensi päähäni kolme tai neljä kertaa peräkkäin. Tästä on jo aikaa n. kymmenen vuotta, mutta vieläkin vähän jännittää kun menen lintujen ohi.

Leipien, karjalanpiirakoiden vienti säästänyt meidät. Noidenkin varisten tiesin käyneen päälle pesimäaikaan mm naapurin päälle hyökänneet. Mulla on taas leipää jäänyt, ajattelin viedä ne niille. Variksenpoikaset ovat hurmaavia, eivät osaa pelätä yhtään, äiti varis antaa äänimerkkejään etempää. Viisaita lintuja. ❤ -ap

Oltiin merenrannassa vaasassa ja haettiin kioskilta jäätelöpallot sellaisiin pahvin makuisiin vohveleihin. Mentiin yhdelle isolle kivelle ja sieltäpä sitten tuli fiksu varis, heitettiin sille sitä vohvelia ja se vei ne yksi kerrallaan veteen että vohveli pehmittyisi ja sitten kun oli syönyt kävi vielä juomassa ja lähti😂

Vierailija kirjoitti:

Itse usutan koiraani varisten kimppuun, eihän se niitä kiinni saa. Oliskohan tällä yhteys siihen, kun ainoastaan minun autoni on linnun paskassa.

Ehdottomasti on, kostavat sinulle ja nauravat siitten puun oksalla

Varikset ovat tosi fiksuja. Siksi poliisit, tullimiehet ja sokeat ovat alkaneet käyttää koirien sijasta variksia. Siinä ei rosmon kantsi lähteä pakosalle, kun saa hetikohta poliisivariksen kimppuunsa. Nokka tekee melkoisen pahaa jälkeä, kun sillä tökkii silmiin.