Raskaana ja mies ei tue
Mitä tehdä kun nyt alkuraskaudessa hormonit alkavat tehdä tepposiaan ja olo on välillä henkisesti todella huono, tulevaisuus pelottaa ja kaikki asiat tuntuvat jotenkin yhtä aikaa aiheuttavan valtavaa ahdistusta. Mies saattaa kysyä mikä on mutta heti jos padot aukeavat ja itken oloani hän turhautuu, alkaa huutaa, saattaa jopa todeta että keskeytetään koko raskaus sitten tms tympeää.
Lapsi on siis toivottu ja naimisissa olemme olleet kymmenisen vuotta. Mies on aina ollut vähän huono ottamaan vastaan vaikeita tunteita mutta onko tässä enää mitään järkeä kun nyt kun tarvitsisin emotionaalista tukea enemmän kuin koskaan ennen en siltikään sitä saa?
Kommentit (23)
Mikä sua sitten ahdistaa tai pelottaa?
Kuinka kauan olitte ilman ehkäisyä, kunnes tulit raskaaksi?
Keskeytä raskaus, jätä sika ja tee lapsi jonkun kanssa, joka ei huuda ja tienaa. Kaikki voittavat.
Aikamoiset katastrofit ainekset sinulla kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Keskeytä raskaus, jätä sika ja tee lapsi jonkun kanssa, joka ei huuda ja tienaa. Kaikki voittavat.
*rienaa, ei tienaa. Tienata kyllä pitää, jos aikoo lapsen elättää.
Kieltämättä tilanne kuulostaa aika pahalta tulevaisuutta ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
No lässyn lässyn sun kanssa.
Ei raskaus tee ketään noin typeräksi.
Nämä kommentit jätä omaan arvoonsa, en jaksa alkaa vääntämään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua sitten ahdistaa tai pelottaa?
Kuinka kauan olitte ilman ehkäisyä, kunnes tulit raskaaksi?
Sivusta, lapsen saaminen muuttaa koko loppuelämän, ja pikemminkin ymmärrettävää, että raskaushormonien avittamana tulee pelkoja, että meneekö kaikki sittenkään varmasti hyvin.
Jolloin sitä elämänkumppaniltaan odottaisi tukea ja kannustusta, että kyllä kulta, kaikki menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
No lässyn lässyn sun kanssa.
Ei raskaus tee ketään noin typeräksi.
Oletko sinä ollut raskaana?
Vierailija kirjoitti:
No lässyn lässyn sun kanssa.
Ei raskaus tee ketään noin typeräksi.
Kyllä raskaus näyttää tekevän monet miehet juuri noin typeräksi.
Mies on idiootti eikä ymmärrä raskaudesta mitään, ei tietenkään ymmärrä koska se vauva ei kasva hänen mahassaan.
Mies alkaa kipuilemaan kun pitäisi lasta alkaa hoitamaan. Veikkaan että ap jää yksin hoitamaan lasta eikä mies tee mitään ja ottaa eron. Niin siinä käy yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Mies alkaa kipuilemaan kun pitäisi lasta alkaa hoitamaan. Veikkaan että ap jää yksin hoitamaan lasta eikä mies tee mitään ja ottaa eron. Niin siinä käy yleensä.
Kun ap on tolaltaan lapsenhoidon ja valvomisen kanssa, mies huutaa, että laitetaan takaisin kohtuun se lapsi, eikä ainkaan auta.
Miehen on vaikea ymmärtää sitä myllerrystä mikä käy naisen mielessä ja kehossa kun tulee raskaaksi. Hänellä on varmasti omia pelkoja ja ahdistuksia eikä ilmeisesti osaa käsitellä niitä eikä ottaa vastaan sinun tunteitasi. Asiasta pitää keskustella kunnolla. Kun lapsi on syntynyt, niin sitten niitä negatiivisia tunteita tuleekin kun on väsynyt ja ylikuormittunut. Ne pitää vain kestää ja käsitellä. Kumppanin pitäisi kyllä kyetä tukemaan raskausaikana henkisesti, koska kyseessä on todella iso elämää muuttava asia. Saisiko miehen raskausneuvolaan mukaan ja juttelisitte siellä näistä asioista? Ainakin meidän paikkakunnan neuvolasta sai apua ihan mihin tahansa asiaan.
Miehelle nuo raskauden hormonijutut voi näyttää täysin oudolta ja vieraalta ja mies ei ehkä osaa vain auttaa ja tukea vaikka haluaisikin. Ei tiedä miten tukea eikä osaa asettua sun asemaan. Miestä varmasti myös jännittää lapsen saaminen ja tuo voi olla hänen tapansa reagoida asiaan ettei halua tai osaa tavallaan kohdata niitä omia tunteitaan tai jopa pelkojaan. Kannustan kysymään apua tai tukea neuvolasta tai joltain toiselta naishenkilöltä, joka voi samastua tilanteeseesi.
Vierailija kirjoitti:
No lässyn lässyn sun kanssa.
Ei raskaus tee ketään noin typeräksi.
Miehet ne vasta monesti panikoikin ja käyttäytyy typerästi naisen ollessa raskaana! Silloin pitäisi vaan ymmärtää ja silitellä päätä...
Vierailija kirjoitti:
Miehelle nuo raskauden hormonijutut voi näyttää täysin oudolta ja vieraalta ja mies ei ehkä osaa vain auttaa ja tukea vaikka haluaisikin. Ei tiedä miten tukea eikä osaa asettua sun asemaan. Miestä varmasti myös jännittää lapsen saaminen ja tuo voi olla hänen tapansa reagoida asiaan ettei halua tai osaa tavallaan kohdata niitä omia tunteitaan tai jopa pelkojaan. Kannustan kysymään apua tai tukea neuvolasta tai joltain toiselta naishenkilöltä, joka voi samastua tilanteeseesi.
Kun tulin raskaaksi ja puolisoni kipuili hetken asian kanssa, isäni sanoi ettei kumpikaan osapuoli oikein pysty ymmärtämään mitä toisen mielessä tapahtuu. Mies ei pysty ymmärtämään naista, jonka kehossa ne asiat tapahtuvat ja naisen on vaikea ymmärtää sitä, että miehet yleensä kokevat isoja pelkoja ja avuttomuutta, koska se lapsi ei kasva heidän sisässään eivätkä he voi tietää miltä se tuntuu ja mitä tapahtuu. Joutuu vain arvailemaan. Ja toivotun lapsen saaminenkin voi aiheuttaa miehessä aluksi isot pelkoreaktiot ja jopa katumusta. Mutta se menee ohi. Ehkä ap:n miehen olisi hyvä jutella jonkun toisen isäksi tulleen miehen kanssa asioista?
Vierailija kirjoitti:
Miehelle nuo raskauden hormonijutut voi näyttää täysin oudolta ja vieraalta ja mies ei ehkä osaa vain auttaa ja tukea vaikka haluaisikin. Ei tiedä miten tukea eikä osaa asettua sun asemaan. Miestä varmasti myös jännittää lapsen saaminen ja tuo voi olla hänen tapansa reagoida asiaan ettei halua tai osaa tavallaan kohdata niitä omia tunteitaan tai jopa pelkojaan. Kannustan kysymään apua tai tukea neuvolasta tai joltain toiselta naishenkilöltä, joka voi samastua tilanteeseesi.
Tässä taas tätä kuinka miehen pskaa käytöstä pitäisi vaan ymmärtää... Itsekkyydestä on monesti kyse tällaisessa käytöksessä.
Saanko kysyä, oletko ap porvoon tk:ssa käynyt vai missä?
Nosto