Korona-aika tekee tosi yksinäiseksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mene jonnekin. Ei kaikkea ole kielletty.

En ole ap, mutta kerron, että kävin jo taidemuseossa. Siellä oli näyttelyn avajaispäivä. Olin ainoa vierailija sinä aikana. Juttelin kyllä vähän työntekijälle, joka oli tiskin takana.

Kävin myös ulkona kävelyllä. Oli aika monta yksinäistä ulkoilijaa. En kumminkaan pyrkinyt juttusille, kun useimmat viuhtoivat aika ripeästi eteenpäin. Oli kiva sää, vähän kylmä tosin. Sain reilun 7km lenkkiin kulumaan 2 tuntia, kun vähän istuksin rannalla. On hyvä poistua kotoa joka päivä. Olen siis aina yksin.

Huomenna menen kauppaan.

Siinäpä ne kuviot ovatkin.

Jos ei olisi koronaa, olisitko jutellut taidenäyttelyssä muillekin kuin työntekijälle? Jos ei olisi koronaa, olisitko pyrkinyt juttusille muiden ulkona olevien kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä korona on ollut meille kaikille hyvää aikaa opetella olemaan välillä yksin ja sietämään yksibäisyyttä. Kaikki meistä kokevat välillä yksinäisyyttä, mutta se on aina ohi menevää. Itselleen otettu aika on kuitenkin aina hyvästä, silloin voi esimerkiksi hengähtää ja ladata sosiaalisen elämän tyhjentämiä akkuja.

Mitenkäs nämä joiden sosiaalista akkua ei koskaan edes käytetä? Ei yksinäisyys ole kaikille ohimenevää. Se saattaa toisilla kestää vuosikymmeniä tai jopa loppuelämän.

Monen ei todellakaan tarvitsisi opetella yksinolemista, vaan heillä on siitä jo ihan liikaakin kokemusta. Päinvastoin heille pitäisi antaa kokemusta siitä, millaista on kun on ystäviä, joita tavata.

Mutta heillehän korona-aika ei poikkea mitenkään normaaliajasta. Aloitus kaiketi koski tilannetta, jossa korona-aika tekee yksinäiseksi. Normaaliaikana ei olisi yksinäinen, mutta nyt on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä korona on ollut meille kaikille hyvää aikaa opetella olemaan välillä yksin ja sietämään yksibäisyyttä. Kaikki meistä kokevat välillä yksinäisyyttä, mutta se on aina ohi menevää. Itselleen otettu aika on kuitenkin aina hyvästä, silloin voi esimerkiksi hengähtää ja ladata sosiaalisen elämän tyhjentämiä akkuja.

Entä heille, jotka jo ennen koronaakin kärsivät yksinäisyydestä?

Miten kovasti arvelet heidän voimaantuneen?

Voivat kanssa nähdä tämän ajan sellaisena retriittinä ja opetteluna kohti parempaa, seesteistä, hitaampaa ja antoisampaa elämää.

Vai, että vuosikausien retriitti! Sä et ole ihan terve.

On se terveempää kuin energiaa ja voimia syövä jatkuva sosiaalisuus sekä nykyisen kaltainen kiireinen ja hektinen ruuhkaelämä joka vain kuluttaa ja ajaa ihmisen lopulta loppuun.