Yle 2 NYT: Hittimittari

Vierailija kirjoitti:

Monia nyky"nuoria" ahdistaa katsolla tuon ajan "ukkoutuneita kolmekymppisiä", koska heidän mielessään alkaa kummitella se, minkä ikäisiä he todellisuudessa ovatkaan. Nuoruuden venytys nelikymppiseksi asti on ilmiönä melko kummallinen ja hataralla pohjalla. Tosiasia on, että keho alkaa jokaisella rapistua kolmenkympin kieppeillä. Sukusolujen laatu heikkenee, kehon lihasmassa pyrkii luonnostaan vähenemään, vanhenemisen paljastavat solumuutokset alkavat. Värjätty pehko alkaa kätkeä monilla ensimmäisiä harmaita hiuksia. On omituista, miksi ihminen ei saisi jo näyttää aikuiselta siinä vaiheessa, kun tuo prosessi on alkanut. Elämäntapoja muuttamalla voi yrittää uskotella itselleen, että elää elämänsä elinvoimaisinta aikaa, vaikka solutasolla tilanne on toinen.

En tunne lainkaan myötähäpeää, kun katson noita ulkoisesti aikuisen näköisiä ihmisiä, jotka ovat kasvaneet aikuisiksi, perustaneet perheet ja löytäneet itselleen sopivat ammatit. Miksi heidän pitäisi näyttää samalta kuin vanhempiensa helmoissa elävien kavereiden kanssa joka viikonloppu juhlivien teinien? En tuomitse myöskään niitä keski-ikää kolkuttelevia nykyaikuisia, jotka eivät ole vielä halunneet vakiintua ja haluavat esitellä Tinder-kuvissa "nuoruuden hehkuaan", mutta noissa 80-luvun kolmekymppisissä ei ole kyllä mitään noloa tai hassua nykyajan ikätovereihin verrattuna. Miksi jonkun hiihtoa ja saunailtoja harrastavan työelämän rasittaman perheenisän pitäisi näyttää joltain keskenkasvuiselta Tinder-kollilta? Tai miksi kolmivuorotyötä tekevän uurrekasvoisen pienten lasten äidin pitäisi pukeutua ja laittautua samalla tavalla kuin elämänsä hedelmällisimpiä aikoja elävien nuorten mirkkujen? 30-vuotias ei ole vanha, mutta on tullut nuoruutensa päätökseen. 35-vuotias ei enää ole nuori, vaan lähestyy keski-iän kynnystä.

OLEN NUORI 35-VUOTIAS ENKÄ LÄHESTY MITÄÄN KESKI-IKÄÄ JOTEN PAINU SINÄ FOSSIILI TAKAISIN SARKOFAGIIN PYRAMIDIISI!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja koska tv:ssä tuli varsin vähän musiikkivideoita, oli Hittimittari ohjelma joka parhaimmillaan etenkin kansainvälisten videoiden osalta toi pienen tuulahduksen MTV aikakaudesta myös kahden tv-kanavan tuppukylällekin. Muutoin sitten koko kansa katsoi samaan aikaan samat tv-ohjelmat tunnollisesti. Vaikka minulle 80-lukuun liittyy hyviä ja turvallisia muistoja, en silti haikaile tuollaiseen yhtenäiskulttuurin aikaan.

Olihan se hurjaa, että jos sinulla oli joku suosikkikappale, sen video näkyi ehkä kerran viikossa tv:stä. Jos silloinkaan kokonaan. Tai saattoi Mikko Alatalo puhua sen päälle. Eikä siis radiossakaan ollut ohjelmia, jotka olisivat soittaneet noita koko ajan. Oli ostettava levy, jos halusi kuunnella niitä.  Sitä ei osaa kuvitella aikana, jossa voit katsoa noita vidoita vaikka mistä tai kun ysärin alussa alkoi jo monella olla lautasantenni ja videoita pyöri Musictv:llä tai jollain muulla musiikkikanavalla.

Kyllähän se ahdistavaa aikaa oli näin jälkikäteen mietittynä. Toki ihminen elää aina aikaansa, että ei sitä silloin ahdistavana kokenut, mutta nykyperspektiivistä tarkastellen se oli todellakin ankeaa aikaa. Vähän ihmettelen näitä joilla on ihan oikeasti niin kova kaipuu noihin aikoihin. Onko heidän elämänsä sitten todellakin niin ankeaa, että unelmana on paluu jonnekin kahden kanavan spedelandiaan? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se ahdistavaa aikaa oli näin jälkikäteen mietittynä. Toki ihminen elää aina aikaansa, että ei sitä silloin ahdistavana kokenut, mutta nykyperspektiivistä tarkastellen se oli todellakin ankeaa aikaa. Vähän ihmettelen näitä joilla on ihan oikeasti niin kova kaipuu noihin aikoihin. Onko heidän elämänsä sitten todellakin niin ankeaa, että unelmana on paluu jonnekin kahden kanavan spedelandiaan? 

Kaipaan lähinnä ulkomaista kasarimusiikkia joka nykyään onneksi soi omalla kanavallaan ja joitakin yksittäisiä juttuja mutta muuten en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja koska tv:ssä tuli varsin vähän musiikkivideoita, oli Hittimittari ohjelma joka parhaimmillaan etenkin kansainvälisten videoiden osalta toi pienen tuulahduksen MTV aikakaudesta myös kahden tv-kanavan tuppukylällekin. Muutoin sitten koko kansa katsoi samaan aikaan samat tv-ohjelmat tunnollisesti. Vaikka minulle 80-lukuun liittyy hyviä ja turvallisia muistoja, en silti haikaile tuollaiseen yhtenäiskulttuurin aikaan.

Olihan se hurjaa, että jos sinulla oli joku suosikkikappale, sen video näkyi ehkä kerran viikossa tv:stä. Jos silloinkaan kokonaan. Tai saattoi Mikko Alatalo puhua sen päälle. Eikä siis radiossakaan ollut ohjelmia, jotka olisivat soittaneet noita koko ajan. Oli ostettava levy, jos halusi kuunnella niitä.  Sitä ei osaa kuvitella aikana, jossa voit katsoa noita vidoita vaikka mistä tai kun ysärin alussa alkoi jo monella olla lautasantenni ja videoita pyöri Musictv:llä tai jollain muulla musiikkikanavalla.

Aika pitkälti näin, mutta mainitsen poikkeuksen: 80-luvulla tulivat CD-levyt ja sitä myöten ainakin meillä päin mahdollisuus tilata levyjä kirjaston kokoelmista. Eli parhaassa tapauksessa muutaman viikon jonotuksella sait halutun levyn lainaan tarvitsematta ostaa sitä!

Ja tietty muuten tehtiin kavereiden kanssa diilejä, eli yksi osti yhden suosikin ja toinen toisen, ja sitten lainailtuin ja nauhoitettiin niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja koska tv:ssä tuli varsin vähän musiikkivideoita, oli Hittimittari ohjelma joka parhaimmillaan etenkin kansainvälisten videoiden osalta toi pienen tuulahduksen MTV aikakaudesta myös kahden tv-kanavan tuppukylällekin. Muutoin sitten koko kansa katsoi samaan aikaan samat tv-ohjelmat tunnollisesti. Vaikka minulle 80-lukuun liittyy hyviä ja turvallisia muistoja, en silti haikaile tuollaiseen yhtenäiskulttuurin aikaan.

Olihan se hurjaa, että jos sinulla oli joku suosikkikappale, sen video näkyi ehkä kerran viikossa tv:stä. Jos silloinkaan kokonaan. Tai saattoi Mikko Alatalo puhua sen päälle. Eikä siis radiossakaan ollut ohjelmia, jotka olisivat soittaneet noita koko ajan. Oli ostettava levy, jos halusi kuunnella niitä.  Sitä ei osaa kuvitella aikana, jossa voit katsoa noita vidoita vaikka mistä tai kun ysärin alussa alkoi jo monella olla lautasantenni ja videoita pyöri Musictv:llä tai jollain muulla musiikkikanavalla.

Faijan työpaikalla oli satelliittitöllö & videot, taisi olla 1984. Se oli jotain aivan maagista katsella Skytraxia tms ison maailman menoa ja kun kaverit ei uskonut, aloin ottamaan videolle talteen ja katsoimme kotona niitä. Nousin muutamaksi kuukaudeksi kaveriporukan kunkuksi kun meille musavideoita katsomaan pääseminen oli superhieno juttu. Kunnes yhden kaverin faija hankki satelliittilautasen ja olihan se ihan eri juttu katsoa töllöstä kuin räpisevältä videonauhalta....

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se ahdistavaa aikaa oli näin jälkikäteen mietittynä. Toki ihminen elää aina aikaansa, että ei sitä silloin ahdistavana kokenut, mutta nykyperspektiivistä tarkastellen se oli todellakin ankeaa aikaa. Vähän ihmettelen näitä joilla on ihan oikeasti niin kova kaipuu noihin aikoihin. Onko heidän elämänsä sitten todellakin niin ankeaa, että unelmana on paluu jonnekin kahden kanavan spedelandiaan? 

Ei se ollut ankeaa. Päinvastoin kovin positiivista aikaa. Olin nuori silloin ja oli poppia, paljon diskoja, meikit, muoti ja kaikki innosti. Oli tosi hyvin töitä, jopa koululaisena pääsi töihin ja saattoi hartaastaa mitä tahtoi ja pystyi ostamaan mitä tarvitsi. Vanhemmat duunareita ja maksoivat uuden omakotitalon 10 vuodessa. Ihmiset oli sosiaalisia ja suvun sekä naapureiden kansss tehtiin paljon yhdessä.

Oli musiikkiohjemat ja videot! Nauhoitin hittimittarista biisejä ja kelasin ja kuuntelin. Näihin aikoihin meille tuli soitin jolla saattoi kopioida levyjä kasetille ja kasetilta kasetille. Korvalappustereot, joilla musiikki soi koulumatkat. Ei kiirettä, ei stressiä, ei ylenmääräistä suorittamista, mutta yhteisöllisyyttä. Silloin säälin heitä jotka oli eläneet 70-luvulla nuoruutensa ilman modernimpaa tekniikkaa. Elämä ei ole ankeaa nytkään, mutta ilmapiiri on ja ihmiset voivat pahoin. Tekniikkaa on jo liikaa ja ihmiset ovat sen orjia.

Kiitos vinkistä, teenkin aikamatkan ja katson ohjelman!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se ahdistavaa aikaa oli näin jälkikäteen mietittynä. Toki ihminen elää aina aikaansa, että ei sitä silloin ahdistavana kokenut, mutta nykyperspektiivistä tarkastellen se oli todellakin ankeaa aikaa. Vähän ihmettelen näitä joilla on ihan oikeasti niin kova kaipuu noihin aikoihin. Onko heidän elämänsä sitten todellakin niin ankeaa, että unelmana on paluu jonnekin kahden kanavan spedelandiaan? 

Ei se ollut ankeaa. Päinvastoin kovin positiivista aikaa. Olin nuori silloin ja oli poppia, paljon diskoja, meikit, muoti ja kaikki innosti. Oli tosi hyvin töitä, jopa koululaisena pääsi töihin ja saattoi hartaastaa mitä tahtoi ja pystyi ostamaan mitä tarvitsi. Vanhemmat duunareita ja maksoivat uuden omakotitalon 10 vuodessa. Ihmiset oli sosiaalisia ja suvun sekä naapureiden kansss tehtiin paljon yhdessä.

Oli musiikkiohjemat ja videot! Nauhoitin hittimittarista biisejä ja kelasin ja kuuntelin. Näihin aikoihin meille tuli soitin jolla saattoi kopioida levyjä kasetille ja kasetilta kasetille. Korvalappustereot, joilla musiikki soi koulumatkat. Ei kiirettä, ei stressiä, ei ylenmääräistä suorittamista, mutta yhteisöllisyyttä. Silloin säälin heitä jotka oli eläneet 70-luvulla nuoruutensa ilman modernimpaa tekniikkaa. Elämä ei ole ankeaa nytkään, mutta ilmapiiri on ja ihmiset voivat pahoin. Tekniikkaa on jo liikaa ja ihmiset ovat sen orjia.

Kiitos vinkistä, teenkin aikamatkan ja katson ohjelman!

No nykyään musiikin saa miljoona kertaa helpommalla klikkaamalla Spotifyn kautta, ei tarvitse nauhoitella tai muuta. Kuulokkeet on huippulaatua, toisin kuin kasarilla. Harrastusmahdollisuuksia on miljoona enemmän kuin silloin, yhteisöllisyyttä löytyy jos sitä haluaa etsiä, samoin yksityisyyttä - ihan mitä itse haluaa.

Ei kannata romantisoida. Se että on ollut kasarilla joku vastuista vapaa alaikäinen, ei tarkoita etteikö sen ajan aikuisilla olisi ollut koviakin paineita. Kyllä se on enemmän henkilöstä kuin aikakaudesta kiinni miten viihtyy ja menestyy elämässään.

Mikäs YLE-teemaa vaivaa tänään kun tullut hyvää musadokkaria/leffaa koko päivån? Nyt vuorosda Pet Shop Boys...

Tänään Hittimittarissa Reetun Tule tyttö kyytiin

Kyllä 1980-luvulla oli hyvä olla nuori, töitäkin löytyi helpommin ja ei ollut mitään kännyköitä joilla nykyisin voi vaikka salaa kuvata ja levittää somessa kuvia haukkumisten ja valheellisten juttujen kanssa.. Itse kehiteltiin vapaa-ajan tekemistä ilman ylenpalttista teknologiaa, ja hyvin pärjättiin. Kyllä kasari oli hienoa aikaa, eihän nykynuoret voi sitä edes tietää kun eivät itse ole sitä kokeneet.

Thai Sticks: Paha tyttö. Aivan h i r v e e t ä kuraa.

Kylläpä noi videot kaikilla on ollut tosi kotikutoisia. Mahtaa hävettää, jos katsovat nyt jälkeen päin.

Rakkaani myy bensaa :-))  Nykyisin biisi menisi kai niin, että "rakkaani myy bentsoja".

Sininen luomiväri oli näköjään 80-luvulla kova juttu. Ihmiset tosiaan näytti hirveän vanhoilta tuohon aikaan.

Toi Sonja Lumpeen biisi oli hirveän sovinistinen. Ensin köyhä tyttö tulee kaupunkiin matkalaukku kädessä, ei ole helppoa rahaa, mutta seuraavaksi elämän rappusilla hänellä on nahkahousut jalassa ja laulaa helposta rahasta. Mites tässä näin kävi?

Ja sitten rappusten yläpäässä hän läträä alkoholilla seurapiirirouvana aamutakissa. Miehen rahoilla, helppoa rahaa.

Naisen urapolku?

Sanoin miehelle, että tuossako on naisen elämänkaari. Mies nauroi, että noinhan se on sullakin mennyt. Kiitti vaan!

Ja tuo Thai Sticks... ihan hirveä. Soittajia varmaan nyt vituttaa, kun tuo pläjäys oli telkkarissa!

Apua, katsoin ekaa kertaa hittimittaria ja nuo raadin jäsenet näyttää aivan keski-ikäisiltä, vaikka ovat parikymppisiä. 

Hittimittari oli lapsuuteni/esiteinivuosien ohjelmani. Videokasetille niitä kappaleita isosiskon kanssa nauhoitettiin. Nythän noita voikin vilkaista youtubesta, kokonaisina versioina.

Raatilaiset tosiaan näyttävät nykynäkökulmasta wanhoille. Olihan kai silloin semmoinen setä/täti-pukeutuminen muotia jo parikymppisestä.

Hienoa katsoa oman nuoruuden aikaisia musiikkivideoita Hittimittarista, äsken juuri tuli St Elmo´s fire joka oli suuri hitti 1980-luvulla! Samoin Money for nothing, We do´nt need another hero ja monet muut! 

Kasarinuori vm 1964