Lue keskustelun säännöt.
Ystävät suuttuivat kun löysin miehen ja laihduin
01.05.2021 |
Meillä on 4 naisen ystäväporukka joka on ollut koossa jo 20 vuotta. Asutaan samalla paikkakunnalla ja pidetään yhteyttä melkein päivittäin. Kaikki oltiin pitkään sinkkuna mutta itse olen seurustellut nyt reilun 6kk. Tapasin miehen joka on urheilullinen ja hän on saanut tartutettua liikunnan ilon minuunkin. Samalla olen laihtunut melkein 20kg ja olen nyt normaalipainossa.
Eilen selvisi että kolme ystävääni ovat ärsyyntyneet siitä että en ole enää sinkku ja olen myös laihtunut. Olivat olleet eilen piknikillä mutta minua ei oltu kutsuttu vaikka yleensä olemme viettäneet vapun yhdessä. Koko viikon on puhuttu että koronan takia ei nyt kokoonnuta. Yksi ystäväni laittoi eilen viestiä pienessä maistissa että ovatkin piknikillä ja syyt miksi minua ei otettu mukaan on että en oikein enää "sovi" porukkaan kun tilanteeni on muuttunut.
Piknikistä viis veisaan mutta olen todella surullinen ja järkyttynyt että minut nyt potkittiin pois 20 vuotta kestäneistä ystävyyssuhteista. Ja syyt ovat aivan käsittämättömät. Minusta ei ole tullut mitään urheiluhullua salaatinsyöjää joka paasaa muille asiasta. Kaikessa rauhassa olen lisännyt liikuntaa, syönyt terveellisemmin ja laihtunut. En ole hehkuttanut asiaa sen enempää. Ystäviäni kuulema ärsyttää myös se etten ole enää sinkku. En ole siitäkään tehnyt numeroa tai unohtanut ystäviäni. Ystäväni ovat tavanneet miesystäväni ja ovat sanoneet pitävänsä hänestä ja ovat iloisia puolestani. Mutta eilisen perusteella asia ei olekaan niin :( Olen surullinen mutta myös vihainen. Olemme 35-40v. emmekä mitään teinejä joten olen aivan ihmeissäni tästä.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta sinkkuina?
Kaikki neljä🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä porukalla vappukrapula, kun ap:lle sataa niin piikikkäitä kommentteja?
On totta, että monet ystävyydet ja varsinkin tällaiset kaveriporukat rakentuvat usein saman elämäntilanteen ympärille. Siinä ei välttämättä olla kauheasti mietitty sitä, pitääkö aidosti "Minnasta" ihmisenä tai yhdistääkö itseä ja "Iidaa" muukin kuin sinkkuus tai sama opiskeluala. Sen vuoksi dynamiikka järkkyy heti, kun yksi porukasta siirtyykin yks kaks aivan toisenlaiseen elämäntilanteeseen kuin muut.
Kyllä sitä silti tapahtuu, että ystävänä pitämäsi ihminen muuttuu kateelliseksi ja vihamieliseksi, jos teet vaikka onnistuneen elämäntapamuutoksen tai alat seurustella pitkän sinkkukauden jälkeen. Näin erityisesti silloin, jos olet itse ollut se "surkea" osapuoli, jonka rinnalla toinen on voinut tuntea olevansa parempi. Minä olen huomannut sen, että usein ne etäisemmät kaverit ovat olleet niitä, jotka ovat olleet iloisia ja kannustavia tällaisissa tilanteissa. Parhaimmillaan se on johtanut siihen, että olen alkanut tutustua heihin sitä myötä paremmin ja tullut heidän kanssaan läheisemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä porukalla vappukrapula, kun ap:lle sataa niin piikikkäitä kommentteja?
On totta, että monet ystävyydet ja varsinkin tällaiset kaveriporukat rakentuvat usein saman elämäntilanteen ympärille. Siinä ei välttämättä olla kauheasti mietitty sitä, pitääkö aidosti "Minnasta" ihmisenä tai yhdistääkö itseä ja "Iidaa" muukin kuin sinkkuus tai sama opiskeluala. Sen vuoksi dynamiikka järkkyy heti, kun yksi porukasta siirtyykin yks kaks aivan toisenlaiseen elämäntilanteeseen kuin muut.
Kyllä sitä silti tapahtuu, että ystävänä pitämäsi ihminen muuttuu kateelliseksi ja vihamieliseksi, jos teet vaikka onnistuneen elämäntapamuutoksen tai alat seurustella pitkän sinkkukauden jälkeen. Näin erityisesti silloin, jos olet itse ollut se "surkea" osapuoli, jonka rinnalla toinen on voinut tuntea olevansa parempi. Minä olen huomannut sen, että usein ne etäisemmät kaverit ovat olleet niitä, jotka ovat olleet iloisia ja kannustavia tällaisissa tilanteissa. Parhaimmillaan se on johtanut siihen, että olen alkanut tutustua heihin sitä myötä paremmin ja tullut heidän kanssaan läheisemmiksi.
Tässä on (keksitty)tarina esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Ja nyt oitäisi surkutella sitä? Ehkä ne kaverit ei ihan tätä tarkoittanut mitä ap oletti, mutta se selviää kun tilanne puhutaan läpi vai mitä?
Voihan joku toinenkin kaveriporukasta löytää seurustelukumppanin...potkitaanko sitä mukaa kaverisuhteesta pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää samat moneen kertaan läpikäydyt tarinat kyllästyttää. Aina kaverit suuttuu ja on kateellisia kun ap laihtuu ja saa miehen. Ja sitten ap on surullinen ja järkyttynyt kuinka kaverit voi toimia tolleen. Kun mä ihan huomaamatta sain ukon ja en tajunnutkaan kuinka laihduin ja kaunistuin ja muutenkin oon ihana ja kiva.
Keksikää nyt jotain räväyttävää pitkästä aikaa.
Tyypillinen nainen. Istuu tornissaan ja odottaa muiden viihdyttävän. Sitä voisi itsekin keksiä jotain räväyttävää.
No kun mä en meinaa keksiä mitään kivaa! Ja koska en keksi niin en todellakaan ala tänne mitään noloa ja tylsää juttua vääntämään väenväkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä, pääsit eroon huonoista valheellisista ystävyyksistä :) tuollain se todellinen ystävyys punnitaan ja näköjään ei paljoa paina heille sun ystävyys. Eli anna mennä, etsi parempaa kehittyneempää seuraa. Ymmärrän kyllä järkyttyneisyytesi.
Puhutko enää mistään muusta kuin siitä miehestä ja laihduttamisesta? Ei sitä pitemmän päälle enää jaksa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa hyvä että "ystäväsi" näyttivät todellisen luonteensa ja pääsit heistä eroon. Nauti nyt miehestäsi, rakkaudestasi ja hoikistuneesta olostasi. Unohda ne katkerat selkäänpuukottajat. Tulet vielä kohtaamaan ystäväpariskuntia ja muita. Nauti elämästäsi !
Tuttu meni ihan sekaisin laihduttamisesta eikä muuta tehnyt kuin laski niitä hiilareita. Olipa kiva käydä yhdessä syömässä tai kahvilla, kun toinen vain selittää, että tuossakin on ainakin tuon verran hiilareita 100 grammassa. Meni fiilikset siitäkin tapaamisesta ja syömisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus! Itselle kävi vähän samalla lailla, 20v kestänyt ystävyys loppui. Toista tuntui ärsyttävän positiivinen elämänmuutos, ja ei en mitenkään hieronut sitä naamaan, päinvastoin yritin olla hienotunteinen koska ystävä oli sinkku ja itse tiedän kyllä kokemuksesta että voi tuntua pahalta jos on yksinäinen ja muut ympärillä pariutuu. Kuitenkaan en ole sitä pahaa oloa tietääkseni purkanut muihin, joten tilanne yllätti.
Vierailija kirjoitti:
Voihan joku toinenkin kaveriporukasta löytää seurustelukumppanin...potkitaanko sitä mukaa kaverisuhteesta pois?
Kyllä minun nuoruuden sinkkuporukat hajosi ihan luonnostaan, kun porukka pariutui ja sai lapsia. Ihan ilman kateellisiutta ja katkeruutta. Elämäntilanteet vain muuttui
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhutko enää mistään muusta kuin siitä miehestä ja laihduttamisesta? Ei sitä pitemmän päälle enää jaksa kuunnella.
AP:han sanoi että ei tehnyt niin. Luitko aloitusviestiä ollenkaan?
Niiltä on kaikki pois koska itse eivät jaksa järjestää elämäänsä. Anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 muuta on laiskoja läskejä? Kateus on kamala tauti. Miksi kukaan haluaa edes kuulua johonkin akka porukkaan sellaista sakkia ei ole jotka ei toisiaan haukkuis.
Vierailija kirjoitti:
Kateus! Itselle kävi vähän samalla lailla, 20v kestänyt ystävyys loppui. Toista tuntui ärsyttävän positiivinen elämänmuutos, ja ei en mitenkään hieronut sitä naamaan, päinvastoin yritin olla hienotunteinen koska ystävä oli sinkku ja itse tiedän kyllä kokemuksesta että voi tuntua pahalta jos on yksinäinen ja muut ympärillä pariutuu. Kuitenkaan en ole sitä pahaa oloa tietääkseni purkanut muihin, joten tilanne yllätti.
Voi herranen aika. Itse olin se porukan ikisinkku. En surrut sinkkuuttani, kun olin vähän sitoutumiskammoinen itse.
Mutta kaverit kun alkoi seurustelemaan, oletti, että kärsin ja mukasäälivät minua, vaikka yritin selittää, että ihan tyytyväinen olen. Yksi jopa antoi lahjaksi jonkun elämänmuutoskirjan, minkä avulla voin oppia elämään niin, että vihdoin saan miehen.
Vedin itse välirakoa näihin kavereihin, koska en jaksanut kuunnella sitä minun uhrin rooliin pakottamista.
Kolmikymppisenä aloin sitten seurustelemaan, kun vain sitten yhtäkkiä rakastuin. Kuulin kiertotietä, että nämä kaverit oli käärmeissään, kun heillä ei enää ollut ketään, jota muka säälitellä ja nostaa itseään jalustalle, kun HE ovat SAANEET miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus! Itselle kävi vähän samalla lailla, 20v kestänyt ystävyys loppui. Toista tuntui ärsyttävän positiivinen elämänmuutos, ja ei en mitenkään hieronut sitä naamaan, päinvastoin yritin olla hienotunteinen koska ystävä oli sinkku ja itse tiedän kyllä kokemuksesta että voi tuntua pahalta jos on yksinäinen ja muut ympärillä pariutuu. Kuitenkaan en ole sitä pahaa oloa tietääkseni purkanut muihin, joten tilanne yllätti.
Voi herranen aika. Itse olin se porukan ikisinkku. En surrut sinkkuuttani, kun olin vähän sitoutumiskammoinen itse.
Mutta kaverit kun alkoi seurustelemaan, oletti, että kärsin ja mukasäälivät minua, vaikka yritin selittää, että ihan tyytyväinen olen. Yksi jopa antoi lahjaksi jonkun elämänmuutoskirjan, minkä avulla voin oppia elämään niin, että vihdoin saan miehen.
Vedin itse välirakoa näihin kavereihin, koska en jaksanut kuunnella sitä minun uhrin rooliin pakottamista.
Kolmikymppisenä aloin sitten seurustelemaan, kun vain sitten yhtäkkiä rakastuin. Kuulin kiertotietä, että nämä kaverit oli käärmeissään, kun heillä ei enää ollut ketään, jota muka säälitellä ja nostaa itseään jalustalle, kun HE ovat SAANEET miehen.
Mutta kun minä en tehnyt mitään tuollaista! En vihjaillut että pitää mennä tinderiin, en puhunut koko ajan omasta suhteesta yms. En vaan tehnyt asiasta numeroa ja sillä tavalla yritin olla hienotunteinen. Ärsyttää, miksi oletat että toimin ihan päin vastoin kuin sanoin.
Vaikea uskoa, että tuon takia suuttuisivat. Kyllä siellä on taustalla jotain muutakin. Omassa kaveripiirissä aina kannustetaan ja tsempataan, jos jollakin on joku projekti menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että tuon takia suuttuisivat. Kyllä siellä on taustalla jotain muutakin. Omassa kaveripiirissä aina kannustetaan ja tsempataan, jos jollakin on joku projekti menossa.
Tämä voi kyllä olla ihan totta. Että taustalla on jotain muutakin ärtyneisyyttä, ja se sitten tulee pinnalle tuollaisessa tilanteessa. Kurja homma kaiken kaikkiaan. On ikävä huomata ettei olekaan kaverin mielestä yhtä tärkeä kuin itse on luullut.
Eiköhän kyse ole vain siitä, että sinkkuporukalla on ollut yksi yhdistävä tekijä ja se on ollut sinkkuus. Ehkä toisena tekijänä kulinarismi (suom huom herkuttelu).
Useinhan juuri noin käy, että kaveriporukan dynamiikka muuttuu, kun yksi sen jäsen tai hänen tilanteensa muuttuu.
Eri asia on, jos on syntynyt läheinen ystävyyssuhde. Se harvoin kariutuu näissä tilanteissa, toki usein tutisee, mutta löytää uuden uoman. Ja poikkeuksia on.
Tässä on se syy miksi kukaan ei kirjoittaisi tilanteesta palstalle. Liian helposti tunnistettavaa.