Lue keskustelun säännöt.
Ystävät suuttuivat kun löysin miehen ja laihduin
01.05.2021 |
Meillä on 4 naisen ystäväporukka joka on ollut koossa jo 20 vuotta. Asutaan samalla paikkakunnalla ja pidetään yhteyttä melkein päivittäin. Kaikki oltiin pitkään sinkkuna mutta itse olen seurustellut nyt reilun 6kk. Tapasin miehen joka on urheilullinen ja hän on saanut tartutettua liikunnan ilon minuunkin. Samalla olen laihtunut melkein 20kg ja olen nyt normaalipainossa.
Eilen selvisi että kolme ystävääni ovat ärsyyntyneet siitä että en ole enää sinkku ja olen myös laihtunut. Olivat olleet eilen piknikillä mutta minua ei oltu kutsuttu vaikka yleensä olemme viettäneet vapun yhdessä. Koko viikon on puhuttu että koronan takia ei nyt kokoonnuta. Yksi ystäväni laittoi eilen viestiä pienessä maistissa että ovatkin piknikillä ja syyt miksi minua ei otettu mukaan on että en oikein enää "sovi" porukkaan kun tilanteeni on muuttunut.
Piknikistä viis veisaan mutta olen todella surullinen ja järkyttynyt että minut nyt potkittiin pois 20 vuotta kestäneistä ystävyyssuhteista. Ja syyt ovat aivan käsittämättömät. Minusta ei ole tullut mitään urheiluhullua salaatinsyöjää joka paasaa muille asiasta. Kaikessa rauhassa olen lisännyt liikuntaa, syönyt terveellisemmin ja laihtunut. En ole hehkuttanut asiaa sen enempää. Ystäviäni kuulema ärsyttää myös se etten ole enää sinkku. En ole siitäkään tehnyt numeroa tai unohtanut ystäviäni. Ystäväni ovat tavanneet miesystäväni ja ovat sanoneet pitävänsä hänestä ja ovat iloisia puolestani. Mutta eilisen perusteella asia ei olekaan niin :( Olen surullinen mutta myös vihainen. Olemme 35-40v. emmekä mitään teinejä joten olen aivan ihmeissäni tästä.
Kommentit (68)
Sehän on totta, että tilanteesi on nyt muuttunut ja ehkä ystävät tarkoittivat tällä sitä, että sinä varmaa haluat aloittaa uuden perinteen sinulle rakkaan ihmisen kanssa ja halusivat säästää sinua kieltäytymiseltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisu on helppo. Sulho naittakoon sinkut kaverinsa morsiamen kavereille.
Vierailija kirjoitti:
Ilmiöhän on oikea ja todellinen. Harvoin se liikkuja ottaa asian esille tai tyrkyttää mielipiteitään sohvaperunoille. Yleensä ne sohvaperunat ottaa asiakseen kommentoida kärkkäästi liikkujan harrastuksia ja elämäntapaa, joskus myös ulkonäköä, enemmän tai vähemmän passiivisaggressiiviseen ja pilkalliseen tyyliin.
Kuule eiköhän se ole sekä, että...kumpikaan ei ole toistaan parempi ja kummatkin ryhmät paheksuu kilpaa toisiaan.
En usko, että laihtumisellasi on merkitystä, vaan sillä, että seurustelet. Onnea painonpudotuksesta! :)
Hiljattain parisuhteen aloittaneiden juttuja voi olla rasittavaa kuunnella.
Ystäväni alkoi seurustella miehen kanssa ja kolme (3) viikkoa myöhemmin heiltä tuli yhteinen kortti. Pahoittelen, jos vaikuttaa Friendit-kohdalta ja pahoittelen, että mm. minua nauratti.
He erosivat myöhemmin, mikä oli surullista. Onneksi hän löysi myöhemmin hyvän puolison.
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu on helppo. Sulho naittakoon sinkut kaverinsa morsiamen kavereille.
Eipäs kun ap hakeutuu tasoiseensa seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmiöhän on oikea ja todellinen. Harvoin se liikkuja ottaa asian esille tai tyrkyttää mielipiteitään sohvaperunoille. Yleensä ne sohvaperunat ottaa asiakseen kommentoida kärkkäästi liikkujan harrastuksia ja elämäntapaa, joskus myös ulkonäköä, enemmän tai vähemmän passiivisaggressiiviseen ja pilkalliseen tyyliin.
Outo ajatus.
Ilahduttavaahan se on, jos joku aloittaa liikunnan uudelleen ja voi paremmin.
Ihailen kaikkia ystäviäni tai tuttujani, jotka huolehtivat hyvinvoinnistaan.
Ihmiset ovat tietenkin erilaisia.
Minullakin katkesi yksi ystävyyssuhde kun laihduin. Koin vaivaannuttavaksi puhua painosta ja näin ollen en koskaan puhunut laihtumisestakaan vaan sen sitten saattoi kaikki päätellä itse kun 40 kiloa lähti.
Tämä kenen kanssa välit meni on luonteeltaan kateellinen, joten ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä mutta tulipa kuitenkin.
Sinuna tekisin tuon yllä mainitun eli jututa yksitellen, kerro että haluat edelleen viettää aikaa heidän kanssaan vaikka seurusteletkin. Ehkä huomaat reaktioista kuka siellä voisi olla vastahankaan? Tai kysyt suoraan miksi et saanut kutsua tänä vuonna. Monesti ihmiset vaan olettaa että ei seurustelun vuoksi enää haluta osallistua juttuihin samalla tavalla.. ja osalla näin onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmiöhän on oikea ja todellinen. Harvoin se liikkuja ottaa asian esille tai tyrkyttää mielipiteitään sohvaperunoille. Yleensä ne sohvaperunat ottaa asiakseen kommentoida kärkkäästi liikkujan harrastuksia ja elämäntapaa, joskus myös ulkonäköä, enemmän tai vähemmän passiivisaggressiiviseen ja pilkalliseen tyyliin.
Kuule eiköhän se ole sekä, että...kumpikaan ei ole toistaan parempi ja kummatkin ryhmät paheksuu kilpaa toisiaan.
Kyllä se enemmän on sohvaperunoiden heiniä. Omakohtaista kokemusta on ihan riittämiin. Jatkuvaa veetuilua saa kuunnella aivan oudoista asioista. Liekö jostain alemmuudentunteesta tai sellaisesta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on totta, että tilanteesi on nyt muuttunut ja ehkä ystävät tarkoittivat tällä sitä, että sinä varmaa haluat aloittaa uuden perinteen sinulle rakkaan ihmisen kanssa ja halusivat säästää sinua kieltäytymiseltä?
Kauniiksi eleeksi tarkoitettu kääntyi kavereita vastaan kun eletään tässä uhriutumisenkulttuurissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ystävyyssuhteet perustuvat lopulta siihen, että ollaan samassa elämäntilanteessa. Työttömyys, perheellistyminen, vaurastuminen, aika monet asiat voivat johtaa siihen, että vanhat ystävyydet kuivuvat kokoon. Näin keski-ikäisenä on ollut kivuliasta huomata, että monet ihmissuhteet eivät ole olleet lainkaan niin vankalla pohjalla kuin itse olisin halunnut kuvitella.
Itse ikisinkkuna en puolestaan jaksa enää varattujen kavereitteni seuraa, kun keskustelut kääntyy usein siihen mieheen, varsinkin jo suhde on tuore. Tai sitten aletaan puhua siitä mistä minullekin löydetään mies. Kiitos, en tarvitse ja osaan etsiä itsekin, jos sellaista kaipaan. Tykkäänkin hengailla enemmän sinkkujen kavereiden kanssa, joilla on enemmän sisältöä elämässään ja jotka ovat myös oikeasti kiinnostuneita siitä mitä mulle kuuluu ja mikä on tärkeää. Miksi pitäisi käydä vain jotain parisuhdekeskusteluita? Tykkään puhua politiikasta ja kulttuurista ja historiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus asuu vaan niin vahvasti joissain ihmisissä, että se muodostuu heillä joksikin sairaaksi normaaliksi. Useampi samanlainen vielä porukkaan niin siinähän ollaan niin syvällä negatiivisuuden suossa. Yleensähän nuo vetää toisiaan puoleensa kuin magneetti.
AP, tuliko mieleen että et oikeasti vaan sovi enää porukkaan kun sinulla menee nyt paljon aikaa mieheen? Miksi tuon pitäisi johtua jotenkin kaveriesi "suuttumisesta"? Jos haluavat sinkkuporukan niin heillä on oikeus haluta sitä. Et sinä voi määrätä millaisen porukan kaverisi saavat haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän on totta, että tilanteesi on nyt muuttunut ja ehkä ystävät tarkoittivat tällä sitä, että sinä varmaa haluat aloittaa uuden perinteen sinulle rakkaan ihmisen kanssa ja halusivat säästää sinua kieltäytymiseltä?
Jos ap olisi kutsuttu hän olisi palstalla kysynyt miten kieltäytyä kohteliaasti, ettei kaverit suutu. Nyt ap säästyi tältä vaivalta. Ystävät halusivat kertoa, että he ymmärtävät muuttuneen tilanteen ja ap on heidän ajatuksissa mukana.
Nää samat moneen kertaan läpikäydyt tarinat kyllästyttää. Aina kaverit suuttuu ja on kateellisia kun ap laihtuu ja saa miehen. Ja sitten ap on surullinen ja järkyttynyt kuinka kaverit voi toimia tolleen. Kun mä ihan huomaamatta sain ukon ja en tajunnutkaan kuinka laihduin ja kaunistuin ja muutenkin oon ihana ja kiva.
Keksikää nyt jotain räväyttävää pitkästä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä hätäile. Kun suhteestasi haihtuu alkuhuuma, palaat pian normimittoihisi ja kelpaat taas kaveriporukkaasi. Varma tieto.
Kauankohan se alkuhuuma kestää?
T: 10v. suhdetta takana, molemmat paljon paremmassa kunnossa kuin ensitapaamisella.
Vierailija kirjoitti:
Itse ikisinkkuna en puolestaan jaksa enää varattujen kavereitteni seuraa, kun keskustelut kääntyy usein siihen mieheen, varsinkin jo suhde on tuore. Tai sitten aletaan puhua siitä mistä minullekin löydetään mies. Kiitos, en tarvitse ja osaan etsiä itsekin, jos sellaista kaipaan. Tykkäänkin hengailla enemmän sinkkujen kavereiden kanssa, joilla on enemmän sisältöä elämässään ja jotka ovat myös oikeasti kiinnostuneita siitä mitä mulle kuuluu ja mikä on tärkeää. Miksi pitäisi käydä vain jotain parisuhdekeskusteluita? Tykkään puhua politiikasta ja kulttuurista ja historiasta.
Ensin se mies on niin ihana ja ystävällinen ja kun se kupla puhkeaa haukutaan sitä miestä. Tästäkö meidän nyt pitäisi olla kateellisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hätäile. Kun suhteestasi haihtuu alkuhuuma, palaat pian normimittoihisi ja kelpaat taas kaveriporukkaasi. Varma tieto.
Kauankohan se alkuhuuma kestää?
T: 10v. suhdetta takana, molemmat paljon paremmassa kunnossa kuin ensitapaamisella.
Kaikki ei ole = sinä
En nyt oikein usko että jos on neljä tuon ikäistä sinkkua, niin kukaan heistä ei olisi seurustellut aikaisemmin. Mutta tämä on Porvoolainen vappukertomus niin sikäli ei haittaa.