Hiivaa simapullojen pohjalla, mikä meni pieleen?

Ulos viileään? Nyt on ollut yöpakkasia, joten se hiiva on voinut kuolla.

Siman valmistukseen pätee aika lailla samat ohjeet kuin viinin tai kiljun valmistuksessa. Epäilen tässä tapauksessa liian korkeaa lämpötilaa. Hiiva kestää vain hetkellisesti tuollaisia lämpötiloja aivan käymisen alussa, silloin kun hiiva "herätetään".

https://www.kotiviini.fi/artikkeli-kaymisongelmia

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös epäonnistui sima. Käytin tuorehiivaa. Lämpömittarilla mitattuna lämpötila oli 40 C. Hiivan ei pitäisi kuolla siinä lämpötilassa vielä.

Laitoin sitruunankuorta raastettuna. Voiko siinä olla jotain homeenestoainetta, joka tappaa hiivan?

Laitoin siman aluksi käymään huoneenlämpöön isoon teräksiseen metallikattilaan. Onko sillä vaikutusta? Esim. kupari ja hopea ovat antibakteerisia, onko teräs myös?

Ärsyttää, että en saa simaa onnistumaan koskaan. Sen sijaan kylmään veteen kuivahiivalla tehty sämpylätaikina kuplii iloisesti...

Teräskattila on ok. Ollaan sillä tehty sekä ämpärissä.

Myös kannattaa testata aina että lämpömittari toimii.

Itse testasin maitolämpömittarin ja huomasin että rikki on. Olen sitä leivonnassa käyttänyt.

Onneksi oli yksi pattereilla toimiva ja se toimi kun testasin sen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut käyttää vielä tuorehiivaa kun kuivahiiva on kaikin puolin parempaa?

Katsos kun kummatkin on hiivakermasta valmistettu eli ihan samaa on.

Itse käytän tuorehiivaa koska se tunne ja tuoksu. Tulee aina pullataikina mieleen.

Kuivahiivaa on kaapissa vain sen säilyvyyden takia.

Vierailija kirjoitti:

Hiiva laitettu liian kuumaan nesteeseen. Tuorehiiva kuolee 40 asteessa. Nesteen pitää olla noin 37-38 asteista.

Tämäkään ei pidä paikkansa vaan vasta heikkenee 40 asteessa. Tiedon voi ihan tarkastaa.

Joku ajatusvirhe kävi ja tein eilen simaa 1/4 palasta hiivaa, ei 1/4 teelusikallisesta... No, ainakin iloisesti kävi kattilassa. Tosin olin etukäteen laittanut sen hiivan heräämään vesisokeritilkkaan, kun tuo hiiva oli näköjään kolme vuotta pakastimessa jo horrostanut. En ollut ihan varma, herääkö enää - hyvin näytti kuohuvan.

Entisaikoina simapulloihin ei laitettu sokeria, vaan kourallinen (4-10, riippui lapsen kouran koosta) rusinoita, niissähän on paljon sokeria. Minä en tykkää rusinoista, niin en niitä käytä. Sitruunoistakin laitan vaan mehun, kun käytössäni on yleensä jotain pahnanpohjimmaisia hylkysitruunoita (=ilmaisia tai halpoja).

Nyt on testauksessa pakastearonioista tehtyä simaa 3v vanhalla hiivalla...

Viime kesänä tein useaan otteeseen raparperisimaa, ja siinä yksi erä onnistui aivan erinomaisesti, pari erää oli ihan tavallista basic-simaa ja yhteen ei tullut hiilidioksidia juuri lainkaan. Sekin maistui ihan ookoolta, mutta oli hyvin tylsää juotavaa.

Jäähdytän simapohjan mielellään alle kädenlämpöiseksi, ja jätän käymään teräskattilaan kannen alle (lämmittämättömän) puuhellan päälle. Vuorokauden päästä pullotan isoihin kokispulloihin (olen huuhdellut ne puhtaaksi kuumalla vedellä, en desinfioi), ja sinne pulloihin kaadan pohjalle 1-2tl sokeria. Annan käydä vähintään vuorokauden huoneenlämmössä tai useamman päivän viileähköllä verannalla, ja sitten vasta siirrän jääkaappiin. Jos olisi kellari, niin veisin sinne käymään vähintään viikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Tää on toimiva resepti:

Viikinki-sima  (Sahtimies92:en resepti)

Tarvitset: 

10L käymisastian kannella

Vesilukon

500g sokeria

500g fariinisokeria 

500g rusinoita

500g sitruunoita

1-2dl hunajaa maun mukaan (enemmän=makeaa)

Jonkinlainen taipuisa letku, tai lappo

Vähintään 5L astia/5L edestä pienempiä astioita

20-25g kuivahiivaa tai 2-3 perushiivapala1

vettä

Valmistusohjeet (rautalangasta väännettynä)

Päivä 1.

1.Lisää 4L kuumaa, lähes kiehuvaa vettä käymisastiaan.

2. Lisää sokerit (talous-, ja fariinisokerit)

3. Lisää rusinat, kuori sitruunat ja lisää ne, lisää myös hunaja joukkoon

4. Odota ja tarkista lämpömittarilla tai näppituntumalla, että seos on n. 37 C (celcius) astetta tai noin kädenlämpöinen. Lisää hiiva kun seos on sopivan lämpöinen !Huom! Kuivahiiva "herää" noin 34-39 C asteessa, se kestää maksimissaan 42 C asteen lämpötilan, joten ole tarkka!

5. Sekoita seosta siten, että hiiva ei enään kellä pinnalla.

6. Laita kansi päälle (kanteen tee reikä, johon laitat vesilukon, tiivistä kannen ja vesilukon juuren ympärys esim. Kuumaliimalla.)

7. Jos teit kaiken oikein, lisäsit vesilukkoon vettä, vesilukon pitäisi pulputtaa iloisesti. :D

8. Nyt odotellaan 7-11 päivää.

Päivä 7-11

1. Tähän vaiheeseen päästään, kun vesilukko ei enää pulputa, tai pulputtaa harvemmin kuin kerran minuutissa 

(Käyminen on loppu.)

2. Avaa käymisastian kansi, nosta se varovasti pöydälle tai tuolille, ota toinen 5L veroinen astia, tai astioita, joiden vetoisuus on n. 5L.

3. Ota lappo tai letkunpätkä, pistä lapon toinen pää käymisastiaan, joka on korkeammalla kuin toinen astia/astiat. Älä pistä lappoa lähelle pohjaa (~5cm) koska muuten kuona-aineet sekoittuvat nesteeseen ja joudut odottamaan 6 tuskallisen hidasta tuntia.

4. Imaise lapon päästä nopeasti ja voimakkaasti, pistä pää toiseen, tyhjään 5L astiaan ja anna nesteen valua.

5. Kun kaikki on lapottu, annetaan nesteen olla noin 1-2 päivää kosketuksetta, sen aikana pestään 5L käymisastia huolellisesti kuumalla vedellä ja fairyllä.

Päivä 8-14 (riippuu kuinka kauan edellisissä toimissa kesti muista; maltti on valttia!)

1. Pullota neste samalla lailla lappoa käyttäen, tai voi myös siirtää nesteen käymisastiaan.

Valmis!

Nyt sinulla on n. 4,5L etanolia 10-15 tilavuusprosenttia sisältävää (riippuu ajasta jonka käytit) Viikinki-simaa, joka soveltuu juhlavieraille, kaveriporukalle, tai, vain sinulle!

Viikinki-sima on oiva seurustelujuoma, Viikinki-simaa ja kotimaisia hedelmiä käyttämällä saadaan hyvänmakuista boolia! Ruoan kanssa nautittuna Viikinki-sima korostaa ruoan hyvää makua. Viikinki-simaa nautitaan joskus myös humaltumistarkoituksessa.

Mukavaa nautiskelua!

Alkuperäinen sima tehdään hunajasta ja vedestä, jotain paikallisia marjoja siihen voi lisätä. Viikingeillä tuskin oli sokeria, fariinisokeria, rusinoita ja sitruunoita. Myöskään varsinaista hiivaa ei ollut, vaan käyminen alkoi näillä villihiivoilla joita leijuu lähes joka paikassa.