Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte jos saisitte tietää (puolison menneisyys)
30.04.2021 |
Eli olisitte olleet yhdessä useamman vuoden ja miettisitte perheenlisäystä. Saisit tietää, että miehesi ois alaikäisenä törkyraiskannut (väkivaltaa käyttäen) naisen. Olisi siis ihan tuomion siitä saanut aikoinaan. Mutta mies ois ollu sua kohtaan aina ihan hyvä, ei siis väkivaltaa tai muutakaan. Nyt oisitte kolmekymppisiä.
Mitä jos ihmiset saisi tietää?
Mitä jos hankitte niitä lapsia, kai niillä on oikeus saada joskus tietää isänsä menneisyys? Miten se vaikuttaa niihin ja miten tuollaista kertoo...
Mitä jos esim. lasten kaverien vanhemmat saa tietää?
Ja jaksaako sitä elää pelossa, että milloin kaikki ihmiset ympärillä saa tietää.
Pitäiskö lähteä ja jättää.
Vai onko menneisyys vaan menneisyyttä, jolle ei enää mahda mitään.
Kommentit (20)
No mulle olis ihan sama kuka saa tietää, sillä siinä vaiheessa kun itse saisin tietää niin jättäisin miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyväksy väkivaltaa, raiskaus on pahimmasta päästä. Kenkää tulisi.
Minä en katsele edes naisia jotka ovat joskus pettäneet. Eli en katselisi tuollaistakaan
Alaikäisenä on vielä lupa vähän hölmöillä ja pojat on poikia.
Hän otti opikseen ja paransi tapansa, eli on siis kehityskelpoinen yksilö. Eikö se ole tärkeintä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha syyllistää moisesta vahingosta. Kunnon himopanetuksesta kärsivä teinipoika on täysin syyntakeeton, vähän niin kuin hullu tai humalainen.
Tuollaiset asiat ja piirteet saattavat nousta myöhemmin esiin. Muutenkaan ei ole järkevää antaa raiskarigeenien periytyä joten pihalle vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten tämä tuli siellä Porvoossa ilmi?
tällaisen mielikuvitusskenaarion sitten kehittelit vappuaattona? eikö sulla ole muuta tekemistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menneisyys on menneisyyttä jolle ei mahda mitään. Se on totta. Siksi pitäisi jokaisen elää niin, että ei tarvitse sitä menneisyyttä surra.
Olisikin provo...
Miehellä oli ihan tutkintapöytäkirjat yms vanhojen tavaroiden joukossa. Ei ole ollut tapana penkoa toisen tavaroita ennen. Ja olen kyllä tiennyt, että on ollut menneisyydessä "jotain asioita". Tuollaista en kuvitellut kuitenkaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Vierailija kirjoitti:
Olisikin provo...
Miehellä oli ihan tutkintapöytäkirjat yms vanhojen tavaroiden joukossa. Ei ole ollut tapana penkoa toisen tavaroita ennen. Ja olen kyllä tiennyt, että on ollut menneisyydessä "jotain asioita". Tuollaista en kuvitellut kuitenkaan.-ap
Juu, ihan varmasti oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin järkyttynyt, en voisi varmaan jatkaa suhdetta, vaikka mies tuntuisi nyt miten turvalliselta ja järkevältä.
Tai ehkä jos sillä olisi ollut nuorena aivokasvain, joka muutti koko persoonan ja nyt aivokasvain on leikattu pois.
Vierailija kirjoitti:
tällaisen mielikuvitusskenaarion sitten kehittelit vappuaattona? eikö sulla ole muuta tekemistä?
Elämässä näköjään sattuu ja tapahtuu. Kaikki ei ole provoa, vaikka just nyt toivoisin, että olisi. Miten sulla riittää jaksaminen, tulla epäilemään jokaista keskustelua, joka vähänkin vaikuttaa oudolta, vappuaattona.
Aika erikoista, että sinusta tuossa huolestuttavinta on se, mitä muuta ajattelevat. Äkkiseltään voisi luulla, että moni muu tuossa on paljon ongelmallisempaa...
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoista, että sinusta tuossa huolestuttavinta on se, mitä muuta ajattelevat. Äkkiseltään voisi luulla, että moni muu tuossa on paljon ongelmallisempaa...
Se nyt oli ensimmäinen ajatus.
Mietityttää myös, mitä jos en ole vaan vielä huomannut millainen sekopää toinen on. Mitä jos sillä pimahtaa, mikäli tarpeeksi ärsyttää. Ja sitten onkin itse seuraava.
-ap
Jos mies olisi ollut avoin ja rehellinen, kertonut virheistään, katunut, pohtinut asiaa kunnolla, sovittanut tekonsa ja antanut sen muuttaa syvällisesti itseään, antaisin mahdollisuuden. Mutta kun näin ei ole teidän tapauksessanne käynyt, enpä usko että luottamus palautuisi enää niin paljoa että voisin perhettä perustaa.
Riippuisi omalla kohdalla siitä miten mies suhtautuisi asiaan nykyään. Jos katumusta olisi selvästi havaittavissa ja hän ei pitäisi itseään enää samana ihmisenä niin voisin kuvitella jatkavani. Haluaisin tietenkin kuulla koko tarinan varmistuakseni asiasta.
Voisin hyvin ymmärtää että mies ei ole kertonut asiasta, koska on varmaan aika mahdotonta löytää naista jolle tuo olisi ok tieto vaikka parien treffien jälkeen. Ehkä kysymys on, pitääkö menneisyyden kamalistakaan virheistä kärsiä lopun ikää ja niiden takia olla ikuisesti yksin.
Ja lapsi asiaan.
Mielestäni lasten ei tarvitsisi tietää vanhempiensa menneisyydestä kaikkea.
Siis aivan hirveä teko tietenkin mutta haluaisin uskoa ettei menneisyyden tarvitse täysin pilata koko loppuelämää. Ei etenkään näiden tekojen uhreille, mutta myöskään tekijöille.
Eihän naisten mukaan menneisyydellä ole merkitystä?