Millaisista asioista puhuminen on sopivaa?

Taas olen ihan puulla päähän lyöty. Tapasin tuossa anopin, joka sitten yhtäkkiä sanoi, että sen pitää oikein nyt katsoa mun kulmakarvoja, kun niitä on niin kehuttu. Ihmettelin siinä sitten, että kuka. Kuulemma pari apen siskoa oli miettiny, että miten mun kulmat on laitettu. Olen nyt sitten eilisestä ällistellyt, että miksi eivät kysyneet itse. Tuskin kukaan loukkaantuu, jos joku sanoo, että toisella on hyvän näköäiset kulmat ja kysyy miten ne on laitettu. Tunne itseni hölmöksi.



Takavuosina olin hääkampausta suunnittelemassa pari päivää ennen häitä. Kampaamoon tuli anopin entinen mies ja anoppi sitten sanoi, että tässä nyt tätä hääkampausta harjoitellaan. (Anoppi siis on kampaaja.) Samassa se sitten jo melkein porua vääntää, kun tuli paljastaneeksi asian. Mä en taaskaan tajunnut yhtään mitään ennen kuin kotona myöhemmin. Oltiin vuotta aikaisemmin sanottu, että halutaan itse kertoa kavereille meidän häistä, että eivät kuulis sitä muualta eli pyydettiin, ettei asiasta vielä kaikille kerrottais. Mä en kyllä käsitä miten anoppi luuli, että asia pidetään kauheen salassa 2 päivää ennen häitä.



Kolmas juttu oli, kun anoppi kysyi onko meidän yksi tuttu jo saanut vauvan. Kerroin sitten, että oli edellisenä yönä syntynyt ja painoi niin ja niin paljon jne. Ja sitten anoppi sanoi, että niin hän jo kuulikin, kun lapsen mummu oli kertonut. Tämäkin asia oli siis niin salainen, että siitä ei kai olisi pitänyt puhua.



Joskus mä olen kyllä ihan ymmällä, että mistä asioista voi puhua. Mun mielestä noi edelliset eivät olleet mitään sairaalloisten juoruämmien juttua. En tiedä mikä näitä savolaisia vaivaa. Joskus olen kertonut jostain mun työkaverin lapsesta, että ovat olleet jossain matkalla ja tykänneet kovasti jostain paikasta. Ja mies siihen tokaisee, että miten sä voit puhua sellaisten ihmisten asioista, joita et edes tunne.