Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi nimi elämänmuutoksen jälkeen, tunnetko?
16.08.2006 |
Tunnetko ketään, joka olisi vaihtanut nimeään suuren elämänmuutoksen tai kriisin aikana tai jälkeen? Virallisesti tai sitten ihan vaan epävirallisesti olisi alkanut toivoa, että häntä kutsutaan esim. Sanniksi entisen Suskin sijaan?
Mitä ajattelet tällaisesta? Ja etenkin haluaisin kuulla, onko tämä yleistä?
Oma etunimeni ei tunnu eron jälkeen enää yhtään " minulta" vaan tuo jotenkin koko ajan vanhan elämäni mieleen. Koen muuttuneeni tosi paljon noista ajoista ja jotenkin uusi lempinimeni tuntuu paljon oikeammalta, iloisemmalta ilmaisemaan identiteettiäni. Monien ihmisten tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää tätä vaikka uusi lempinimeni on aika lähellä omaa nimeäni. Kieltäytyvät itsepintaisesti käyttämästä toivomaani nimeä (joka on siis tyyliin Tiina -> Tinsku) ja naureskelevat, kun itse käytän sitä.
Mielipiteitä?
Kommentit (4)
Ymmärrän myös nimen muutoksen tarpeesi, vaikka en etunimen kohdalla. Eron jälkeen olen potenut sukunimikriisiä, en haluaisi pitää ex-puolisolta saatua nimeä, mutta en koe myöskään olevani se ihminen, jolla oli tyttönimeni. Lasten vuoksi olen pitänyt ex:n sukunimen. Haluan, että minulla on sama sukunimi kuin lapsillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole luovuttu mutta kaikki tuntemani naiset ovat avioeron jälkeen ottaneet takaisin tyttönimensä ja muuttaneet mahdollisimman kauas oman kaupungin rajojen sisällä entisestä aviokodistaan
Vierailija:
Lasten vuoksi olen pitänyt ex:n sukunimen. Haluan, että minulla on sama sukunimi kuin lapsillani.
Alue: Aihe vapaa
Ei heillä mitään traumaa ollut, lempinimi vaan tuntui " omemmalta" . Toista oli kutsuttu lempinimellä koko ikänsä, toinen sai sen aikuisena. Nimet oli tyyliin Nasu ja Pörri, siis täysin fantasiaa. :)