Miten kukaan uskaltaa lähteä risteilylle Estonian jälkeen?

Menin vuonna 1995 ekaa kertaa laivaristeilylle. Ostin hulluna karkkia (olin 12v) ja pelkäsin että laiva uppoaa ja karkit menee meren pohjaan. 🤭

Nyt aikuisena olen risteilyllä ajatellut hyttiin mennessä poistumista hetken ja sitten tainnut unohtaa koko reitin.

Syysmyrskyjen aikaan ei houkuttele lähteä laivalle. Jossain takaraivossa se uppoaminen aina on. Sen uutisen muistan aina lapsuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kammo on. Eikä lähde pois.

Olen toki risteilyillä käynyt lasten kanssa mutta nauttinut en niistä juuri ole. Hytissä muiden nukkuessa, suunnittelen reittiä turvaan ja miten saan lapset mukaani. Ei nuo suunnitelmani ja pelkoni ulos näy mutta eivät mäkään poiskaan lähde.

Sekin on vähän myöhäistä. Selvitän reitin pelastusliiveille ja -veneille heti hyttiin mennessäni ja olen tietoinen tilanteesta koko laivamatkan ajan. En tosin käy risteilyillä varsinkaan juopottelemassa.

Ei ole kammoa, mutta laivassa ja lentokoneessa sitä kyllä aina tulee ajateltua kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni. Jos taivaalta tippuu tai laiva alkaa uppoamaan, niin tuskinpa siitä selviää. 

En pelkää niinkään mitään teknistä vikaa. Mutta hirvittää miten heikosti turvatarkastus hoidetaan laivoilla. Käytännössä vaan lampsitaan sisään. Näinä maailman aikoina ja varsinkin wtc:n iskun jälkeen se pelottaa.

Meteorologia auttaa.

Aina voi katsoa säätiedotuksen ennen risteilyä. Jos ostaa risteilyn vaikka keskikesällä, lämpöä on kivasti vaikka heinäkuulla...ja katsoo säätiedotuksen aallonkorkeuden tuulivaroitukset ENNEN laivaan menoa, voiko tapahtua mitään siitä, mitä syysmyrskyjen aikana matkalla Tallinnasta Tukholmaan. Siinä ollaan avomerellä paljon enemmän kuin Suomen rannikkoa pitkin mennessä.

Matkusta Suomesta ja kesällä. Helsingistä tai turusta, ja katso matkaa varatessa 15 vrk ennuste säähän.

Jos Estonia olisi uurtanut radan aivoihin, siedätä lyhyellä matkalla ei-myrskyisään vuodenaikaan. Se laiva otti riskin, ja kävi huonosti. Myrsky kai harvemmin ihan yllättää, kymmenmetriset aallot.

Kerran olimme työmatkalla, ja lähtö takaisin siirtyi tunnila, koska tuuli oli liian kova. Sitten lupa saatiin, säätiedotusta Päivitetään

Vierailija kirjoitti:

Menin vuonna 1995 ekaa kertaa laivaristeilylle. Ostin hulluna karkkia (olin 12v) ja pelkäsin että laiva uppoaa ja karkit menee meren pohjaan. 🤭

Nyt aikuisena olen risteilyllä ajatellut hyttiin mennessä poistumista hetken ja sitten tainnut unohtaa koko reitin.

Syysmyrskyjen aikaan ei houkuttele lähteä laivalle. Jossain takaraivossa se uppoaminen aina on. Sen uutisen muistan aina lapsuudesta.

Mulla ei ole kammoa ja olen entisenä GooM aktiivina sekä myöhemmin Radio Rock risteillen mennyt laivalla vuoden ajasta riippumatta. Muistoja on niin tyynestä kuin myrskystä. Siitä huolimatta, kun nykyisin olen kovin se estynyt, vanhentunut ja tullut mukavuudenhaluiseksi niin valitsen laivareissuni muulloin kuin syys-ja kevätmyrkyjen aikaan. Onhan se todennäköisempää loppukeväästä alkusyksyyn päästä nauttimaan terassille auringossa se juomansa. Toki rymyäminen on jäänyt jo 10 vuotta sitten ja mieluummin vietän vähäiset risteilyni pienessä, tiiviissä kaveriporukassa tai puolisoni kanssa mennen laivalla vain yli ja yöpyä hotellissa.

Kaikelle on aikansa ;) Estoniaa en kyllä tullut opiskelijahaalareissa taxfreen pullot kilisten keskenään myrskyssä miettineeksi. Kerran harmitti, kun laittoivat kelmulla kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma aika moni kuolee sänkyyn. Olen siksi nukkunut viimeiset viisitoista vuotta lattialla.

Lattiallekin kuolee moni. Siksi suosittelen esimerkisi pöydällä nukkumista jatkossa.

Jaa, eipä tuosta traumoja jäänyt. Itse asiassa päädyin laivalle töihin.

Olin työmatkalla Turusta Tukholmaan pari vuotta Estonian onnettomuuden jälkeen. Hytit olivat yläkansilla. Kun odottelin muuta työporukkaa syömään, lähti laivan inforuuduilla pyörimään ohjeistus miten käytät pelastuslauttaa oikein ja miten käännät sen meressä ympäri, jos se on päätynyt mereen ylösalaisin.

Omien korvien välissä lähti pyörimään Estonian uutislähetykset, joissa nurinpäin olevia lauttoja ja ruumiita kellui meressä pelastushelikopterien lentäessä ympärillä.

Ei ollut kiva reissu, enkä sen jälkeen ole laivalla ollutkaan.

On oltu myrskyissä.Estonia oli jtn kauheaa.Shokissa kuljin kotona kuuntelin vain sitä.Oliko ohjus.Sinne meni ihmiset.Mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan koska laivojen rakenne on erilainen kuin estoniassa ollut.

Mikä on muuttunut? Ihan uteliaisuuttani kysyn.

Niin. Et sitten ole lehtiä lukenut...

Aika moni asia joka ei päällepäin matkustajalle näy.

Mikä on se sukupuoliteitse tarttuva asia, joka johtaa lopulta väistämättä kuolemaan?

Elämä.

Olin Estonian upotessa (nukkumassa) melko lähellä Itämerellä, eli töissä Viking Mariellalla. Kyllä sen reissun jälkeen jonkin aikaa hirvitti, mutta silti olin joitakin vuosia laivoilla töissä. Tällä vuosituhannella on tullut risteiltyä vuosittain, nyt on jo koronan vuoksi sen verran taukoa, että kovasti mielelläni lähtisin taas. Uskaltautuuko ap muuten lentokoneeseen ollenkaan? Niitäkin kun on välillä pudonnut, ja jopa kaikki kyydissä olleet saattaneet kuolla...

Olin (sattumalta) risteilyllä juuri silloin kun Estonian uppoamisesta oli kulunut 25 vuotta, ja olin aika yllättynyt, kuinka moni ihan terminaalista lähtien heitti vieläkin jotain keulaporttiläppää.