Lue keskustelun säännöt.
Jos 35 v. mennessä ei ole ollut vauvakuumetta...
28.04.2021 |
...niin onko mahdollista että sellainen tulee vielä?
Olen parisuhteessa, jossa mies haluaa kovasti lapsen (hän on minua hieman nuorempi). Olen odotellut vuosien ajan, että mielipiteeni varmasti muuttuu, ja että jossain vaiheessa tulee sellainen olo, että seuraava askel on lapsen hankkiminen. Mutta toistaiseksi tällaista oloa ei ole tullut. Kun katson perheellisiä ystäviäni, minulle tulee sellainen olo, etten pysty edes kuvittelemaan itseäni heidän asemaansa. Ajatus tuntuu vain täydellisen utopistiselta.
Pelkään kuitenkin jääväni jostain paitsi, jos en hanki yhtään lasta. Mutta mietin myös sitä, että rikkoisinko oman elämäni ja mielenterveyteni (ja mahdollisesti myös sen lapsen elämän) tekemällä niin.
Onko osa meistä vain lähtökohtaisesti "ohjelmoitu" niin, ettei heillä ole tarvetta vanhemmuuteen?
Onko kellekään tullut ensimmäistä kertaa vauvakuumetta 35-vuotiaana tai sen yli?
Kommentit (11)
Jos oikesti tuntuu tuolta, eikä sen takana ole esimerkiksi jotain käsittelemättömiä pelkoja tai muuta vastaavaa, niin en lähtisi heittämään noppaa tuolla asialla. Vauva-aika on rankkaa niilläkin, jotka ovat aina tienneet haluavansa lapsia, joten en tiedä mitä voi seurata jos siihen leikkiin lähtee vain toisen toiveesta.
Onhan näitä tarinoita sitten, että se kuume herää sitten ihan viime hetkillä jossain neljänkympin nurkilla ja sitten se onkin jo vaikeampi toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullakaan mitään mystistä vauvakuumetta ollut. Silti tehtiin pari lasta. Ei ole kaduttanut. Tee tai älä tee, molemmissa on riskinsä.
En sano mitä sinun pitäisi tehdä, mutta minulla on useampi ystävä (+30 v) jotka tekivät lapsen, vaikka ei ollut vauvakuumetta. He ajattelivat, että perhe voisi olla kiva juttu elämään, mutta vauvakuumetta on tässä iässä turha jäädä odottelemaan. Ovat olleet iloisia päätöksestään ja yhdellä on jo useampikin lapsi. Kannattaa siis ehkä pohtia, haluatko tulevaisuudessa olla vain miehesi kanssa kaksin vai että perhe on isompi.
Niin no, jos ei ole ollut vauvakuumetta eikä varsinaisesti halua perhettä? Itse koen näin ja olen ap:ta hieman nuorempi. En usko, että oma mieleni muuttuu, koska minulla on ollut tämänsuuntaisia ajatuksia jo teinistä lähtien. Jo silloin ajattelin, etten tule tekemään lapsia, vaan ehkä adoptoin jossain vaiheessa, jos mieli muuttuu ja on hyvä vakaa parisuhde sekä taloudellisia resursseja.
Oletko valmis siihenkin ettet koskaan koekaan sitä paljon puhuttua äidinrakkautta? Kaverini teki miehen toiveesta yhden lapsen. Lapsi täyttää pian neljä eikä kuulemma vieläkään koe olevansa äiti, lähinnä huolehtija.
Ei suositellut kokeilemaan. Olen itse vela.
Onhan niitäkin tapauksia joissa äiti jätti lapsen isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan halunnut lapsia, vaikka minulla ei mitään lapsia vastaan olekaan. Ei vaan ole mun juttu--eikä tässä ole kyse mistään traumoista, sopimattomista puolisoista ym. Yhdellä eksällä oli lapsi edellisestä suhteesta, tulin kyllä lapsen kanssa hyvin toimeen eikä minulla ollut mitään häntä vastaan (suhde päättyi ihan eri syistä).
En usko, että tämä mielipide tästä tulee enää muuttumaankaan.
Nainen 41 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan olette olleet yhdessä ja onko tai oliko alussa fyysistä vetovoimaa? Vai lähtikö kaveripohjalta tai muuten vähemmän kiihkeästi? Jos ei ollut mitään kiihkeää alkua, niin sanoisin että väärä mies vauvakuumeen kannalta.
Minulla ei ollut koskaan ollut erityisempää vauvakuumetta, edes siinä vaiheessa kun alettiin miehen kanssa yrittämään esikoista. Olin silloin 34v. Mutta sitten kun tulin raskaaksi, jotain minussa muuttui... en oikein osaa selittää, tuntui kuin jokin minussa siihen asti uinunut osa olisi aktivoitunut. Vauvoista tuli yhtäkkiä suloisinta ja ihaninta, mitä maailmassa on. Aloin yhtäkkiä nähdä lapset ihan erilaisessa valossa kuin ennen. Ensin luulin, että raskaushormonit vain pistivät pääni sekaisin, mutta tunne ei ole mennyt ohi vaikka esikoinen on jo parivuotias. Vauvavuosi oli rankka, mutta siitä huolimatta aloin potea -ensimmäistä kertaa koskaan- kovaa vauvakuumetta sen jälkeen, kun esikoinen täytti vuoden. Joten kyllä se voi sieltä vielä tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ÄLÄ TEE LASTA!
On aivan liikaa niitä tapauksia, joissa nainen tekee miehen painostuksesta lapsen, ja joutuu sitten hoitamaan lapsen kuitenkin yksin, kun miestä ei lapsenhoito kiinnosta. Siinä nainen pilaa oman elämänsä ja katkeroituu.
Lisättäköön vielä tarkennukseksi, että en ole ollut tämän miehen kanssa vuosikausia parisuhteessa (eli kukaan ei pääse haukkumaan, että olisin jotenkin "vedättänyt" tätä miestä).
ap