Lue keskustelun säännöt.
yksinäisyys
28.04.2021 |
Minusta tuntuu, että olen todella yksinäinen ihminen. Kukaan minut tapaava ei tätä uskoisi. Olen iloinen ja teen työtä jossa pitää olla sosiaalinen. Pärjään ihan ok.
Mutta lähisukua ei juuri ole esim vanhemmat pois pelistä. Aikanaan läheiset ihmiset asuvat kaukana. Harvoin kukaan kysyy mitä kuuluu. Eron myötä ystäväpiiri on kaventunut entisestään. Kavereita on, mutta en kehtaa heille kertoa mitä oikeasti ajattelen. Heillä on omat perheensä ja menonsa esimerkiksi juhlapyhät viettävät omissa porukoissaan. Vaput ja muut tuntuvat hirveiltä kun ei oikein kehtaa kysyä keneltäkään, että tehtäisiinkö jotain.
OLen miettinyt, että ihmiset eivät näe oikeasti ihmisiä ympärillään. Itse toki kyselen kuulumisia muilta ja yritän pitää yhteyttä, mutta tuntuu, että on yksipuolista. Välillä mietin, että mikä minussa on vikana.
Kommentit (6)
Niin. Minulla ei ole kavereita, ei töitä jne. Jokin aika sitten kilahdinkin perheelle, mutta tajusin ettei heitä tosiaan kiinnosta.
Minäkin ajattelen asian niin että moni haluaa sulkea silmänsä siltä, jos lähipiirissä onkin ihmisiä ihan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama täällä. Työkaverit Ok, mutta toistaiseksi heistä kukaan ei oo pyytänyt minua seuraksi vapaa-ajalla, (oon hiljainen, tiedän) omat kaverit asuvat muualla, mulla vanhemmat vielä elossa, mutta, siinäpä se. Onneksi on sentään kissa. :)
Sivuutan nyt ikävät kommentit ja jatkan, että myös sosiaaliselta vaikuttava ihminen voi kokea yksinäisyyttä. Ei se, että on vaikka työyhteisössä poista sitä, että saattaa kokea itsensä ulkopuoliseksi. En tiedä miten se on niin vaikea puhua asiasta kenellekään. Tavallaan kokee, ettei ole kontaktissa keneenkään, vaikka ihmisten kanssa on tekemisissä. Kai se on sitten noloa, ettei ole onnistunut itselleen mitään tiivistä lähipiiriä hankkimaan. Huono tuuri kai, kun on etäinen ja riitainen suku. -aloittaja-
Kissa on kyllä hyvä kaveri. Minulla on vähän sama homma, että arastelen lähestyä työkavereita vapaa-ajan suhteen. Tavallaan miettii, että jos tulee hylsy että menee välit oudoiksi.
Miten yksinäisyydestä pääsisi eroon? Olen miettinyt, että olen itse kokenut sitä koko ikäni. Liittyy perheeseen ja ikäviin tapahtumiin. On jäänyt olo, että on aina yksin. Voikohan sitä tilannetta mitenkään muuttaa? No, ei tietenkään auta, että olen käytännössä myös paljon yksin työn ulkopuolella.
Naurettavaa ulista yksinäisyydestä, etenki jos ihmisel on kavereita. Toisil ei oo ketää, nii tommonen on todella loukkaavaa. Sama ku joku työssäkäyvä ihminen valittas rahanpuutetta, ku työttömil ei oikeesti oo sitä rahaa.