Asiakaspalvelualan/ihmisläheisen työn konkarit! Nyt tarvittais käytännön vinkkejä hankaliin tilanteisiin. :)

Minä selvisin sillä, että muistutin itselleni, että ei se huutaminen ole käytännössä koskaan henkilökohtaista. Olin siinä vaan sopivasti. Jos minulle huudetaan siitä, että eri ketjun myymälässä toisella paikkakunnalla veloitettiin liikaa tuotteesta X, ei se kohdistu minuun. Minä olen vain purkukanava siinä. Tiettyä jämäkkyyttä kannattaa myös opetella, eli jos mennään asiattomuuksiin tai fyysisyyteen, niin puhalletaan peli poikki jämäkästi.

"Mmmm, ymmärrän. Aivan. Ymmärrän turhautumisesi."

Ja omat virheet kannattaa AINA myöntää avoimesti. Työssä kuin työssä. Selittely on niin läpinäkyvää ja pahentaa vain asiaa.

Mulla ei oo kukaan menny hlökohtasuuksiin, eikä oo kyseenalaistettu mun työtä koskaan. Ja jos en ole tienny, nii olen kysynyt muilta apua/etsinyt tiedon jotta asiakas saa sen. :)

Joskus on tullu tilanne jossa joku asiakas on ollut väärässä, esim  vaatinut ilmasta tuotetta tms, jollon vaan olen rauhallisesti ja ystävällisesti kertonut etten valitettavasti voi antaa ilmaista tuotetta. :)

En ymmärrä kenellä on ongelma näiden tilanteiden kanssa?!

Ainoat kritiikit on sitten tullu työkavereilta. Eli kateellisilta työkavereilta jotka jostain kumman syystä roikkuu myyjän töissä, ilman mitään luontasta palveluhaluakaan. -.- Niiltä tullu vaikka mitä kommenttia, mut onneks vaan työharjottelijan roolissa.

Mm. kuinka mun puhetapa on huono (kun sitä oltiin just kehuttu :D), kuinka nuoria kuulema aina syrjitään asiakkaiden toimesta (ahaa :D tän sano 50 v nainen), kuinka hän ei ole koskaan epäonnistunut niinku mä, jos tyyliin mulle tapahtuu maailman pienin virhe, kuinka mun pitäisi hymyillä koko ajan (kun ensin dissataan ilmapiiri huonoks ja ku ei enää nii paljoo hymyilytä niin aletaan valittaa kuinka  en hymyile)

mutta näiden kommenttien laukojat työharjotteluissa, kokemus alla, onkin olleet vaan kateellisia eivätkä varmaan itse osaa toimia normaaleisa aspatilanteissa niinku mä.

valitettavasti olen myös saanut potkut harjottelusta siks, että sanoin että mua kohtaan ei tarvitse olla töykeä.

Ota tonnin seteli-ilme ja ole asiakkaan kanssa samaa mieltä kaikesta.

Älä hermostu, korota ääntäsi tai provosoidu.

Suomessa asiakkaat on opetettu liian hyville päiville. Esim. Galiciassa saattaa saada majatalon emännältä topakan ojennuksen, jos on jättänyt laukkunsa paikkaan, jossa siihen saattaa kompastua, mikä on ihan oikein.

En suosittele asiakaspalvelutyötä kenellekään ammatiksi! Monet asiakkaat ovat nykyään todella epäystävällisiä, epäkohteliaita, ilkeitä, röyhkeitä ja töykeitä. Iäkkäät naiset ovat pahimpia vi##uilijoita! Henkinen väkivalta ja jopa uhkailu on valitettavasti läsnä liian monessa työvuorossa.

Työ on huonosti palkattua ja vuorolisät ovat huonot. Työ on yksitoikkoista, haasteetonta, pakkotahtista, kiireistä ja henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa. Työajat ovat erittäin epämukavat.

Terveisin kaupan alalla noin 12 vuotta asiakaspalvelussa.

Riippuu alasta. Mielestäni esim. Henkilökohtaisiin asioihin meneminen ei tarkoita, että pitäisi "hymyssä suin" palvella.

Toki tuolla ylikohteliaalla asenteella olen joskus asiat hoitanut. (olin siis ravintola-alalla). Yhdella kamalle muijalle vein ruoan ja oikein maireasti hymyilin "erityisesti sinulle tehty". Oli varmaan hyvä ruokahalu.

Joku huo*ittelija ei mielestäni ansaitse mitään Palvelua.

Kiukuttelevan lapsen voi tyynnyttää sillä että myötäelää toistellen tunteita "niin justiin se harmittaa", "joo varmaan tuntuu ikävältä". Samaa voi kokeilla aikuisiin. Tosin jos mulla on joku fakta asiasta niin en epäröi lyödä sitä pöytään koska minähän se ammattilainen olen, mitäpä sitä peittelemään.