Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meidän rapussa on jollain vanhemmalla kumma tapa jättää joskus kiukutteleva, melko pieni lapsi rappuun kun tulevat kotiin
27.04.2021 |
Sitten se lapsi huutaa entistäkin hysteerisempänä ja hakkaa ovea muutaman minuutin ennen kuin pääsee sisälle ja ovi aina RYSÄYTETÄÄN kiinni :o Ilmoittaisitko tuollaisesta johonkin? Kissa aina säikähtää tuota episodia ja menee piiloon pitkäksi aikaa.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä!
Ei siedetä omaa lasta, niin mami jättää sen käytävään rääkymään.
Kerrottiinko aloituksessa vanhemman sukupuoli?
Arvaa kertomattakin kummalle se kiukkupiukku iskee.
Meidän perheessä se oli isä, joka jätti meidät kaksi pientä lasta pihalle itkemään peloissaan (ovi lukkoon), kuumaan autoon kauppareissun ajaksi (muistan sen läkähtymisen tunteen elävästi vieläkin) tai milloin minnekin. Sanoi vaan, että siellä ootte/ootatte.
Mutta tiedän, että tällaisia äitejäkin on olemassa. Ei se sukupuolesta ole kiinni, vaan todennäköisemmin laiskuudesta, kyvyttömyydestä vanhemmuuteen tai empatian puutteesta.
Ja lisäyksenä, että näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut oikein hyvä, että sossu olisi käynyt vähän isälle juttelemassa. Moni muukin asia oli meillä vinossa, mutta lapsena kuvittelin tuon olevan normaalia joka perheessä ja sallittua, niin en hoksannut kertoa kellekään tutulle/kummille/naapurille ja pyytää apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todistin kerran parkkipaikalla kun pieni tenava jätettiin sinne halliin ruutuun istumaan ja vanhemmat kaasuttivat autolla renkaat ulvoen pois.
Hetken seurasin monttu auki. Tulivat kuitenkin heti kohta hakemaan tenavan kyytiin.
Ilmoitin poliisille rekkarin.
Meidän pihalla lapset jätetään yksin alkaen 2v.
Tiedossa olevista vanhemmista on ilmoitettu lasuun. Ei mitään vaikutusta. Lapset onneksi pysyy pihassa. Isommat lapset koittaa katsoa pienempien perään. Luoja, miten tästä tulee muistot pintaan? Mekin maalla vahdittiin naapurin/sukulaisten alle kouluikäisiä mukuloita. Eikä SILLOINKAAN puututtu vaikka koulussa tiedettiin.
Anteeksi hiukan ot, ärsyttää vanhemmat mitkä lisääntyy siinä toivossa että joku muu hoitaa
>:<
No miten huutavan pennun saa hiljenemään? Laittamalla ilmastointiteippi suuhun? Onhan se helvetillistä kuunneltavaa mutta jos mikään ei auta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miten huutavan pennun saa hiljenemään? Laittamalla ilmastointiteippi suuhun? Onhan se helvetillistä kuunneltavaa mutta jos mikään ei auta?
No miten sinut saa hiljenemään? Vai olisiko kuitenkin niin, että sekä lapsilla että aikuisilla on oikeus ilmaista tunteitaan?
No asia voi noin olla. Tosin jos et itse ole nähnyt, niin et voi olla varma. Todennäköisesti lapsi kiukuttelee kotiinmenoa vastaan. Äiti sanoo "No minä ainakin menen". Sekunnin päästä lapsi haluaakin jo kotiin. Toki jos lasta ei päästetä sisään tai hän on kauan rapussa, niin huono homma, ja oveakaan ei kyllä oikein voi lukkoon laittaa lapsen edestä. Rappu ei ole turvallinen paikka oleskella yksin. Meillä lapsi tuli kyllä perässä jo ennen kuin jäi yksin sinne. Ilmeisesti suositeltu tapa hoitaa sama asia on kantaa potkiva ja riuhtova lapsi väkisin sisälle. Silloin lapsi ei saa tätä ns. hylkäämiskokemusta eikä saa päättää itse sisääntulosta. Huuto jatkuu todennäköisesti pitkään vielä sisällä.
Lastensuojelulla ei ole vastaavaa apua tarjolla kuin ehkä jollain kasvatusneuvolalla. Tuskin auttaa tätä asiaa juurikaan. Lastensuojelu käytännössä vain valvoo ja huostaanottaa. Apua voisi saada neuvolan kautta, mutta eipä heilläkään sellaista keinoa ole että lapsi ei karjuisi. Laita nimetön heippalappu, se on aina korrekti tapa hoitaa naapuriasioita. Kirjoita, että lasta ei saa jättää yksin rappikseen vaan pitää siirtää se sisälle huutamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaa oma ovi lapselle, soita poliisit paikalle niin loppuu tuo. Tässä maassa on jo niin paljon pahoinvointia ja mielenterveysongelmia että on aika puuttua.
Mulla meni välit ystävään kun puutuin siihen kun kertoi että menevät lasten isän kanssa nukkumaan ja lukitsevat oven, 2v ja 4v huutavat oven takana niin kauan että nukahtavat.
Näitä on paljon!
Mitä jos mies lukitsisi vaimonsa pakkaseen ja hän huutaisi ja itkisi siellä? Soitto poliisille tietysti. Lapsi tarvitsee vielä enemmän apua ja suojelua.
Vierailija kirjoitti:
Avaa oma ovi lapselle, soita poliisit paikalle niin loppuu tuo. Tässä maassa on jo niin paljon pahoinvointia ja mielenterveysongelmia että on aika puuttua.
Mulla meni välit ystävään kun puutuin siihen kun kertoi että menevät lasten isän kanssa nukkumaan ja lukitsevat oven, 2v ja 4v huutavat oven takana niin kauan että nukahtavat.
Näitä on paljon!
Mitä jos mies lukitsisi vaimonsa pakkaseen ja hän huutaisi ja itkisi siellä? Soitto poliisille tietysti. Lapsi tarvitsee vielä enemmän apua ja suojelua.
Itse olen ollut lapsena melkoinen tyranni (minä, minä, minä ja mun tarpeet) ja luonteeltani äärimmäisen haastava tilanteissa, jossa 'päätin haluavani jotain'. Jos minun olisi annettu kävellä vanhempieni ylitse, eli toisinsanoen olisin saavuttanut päämääräni, niin minusta olisi tullut aikuisena melkoinen ongelma muille ihmisille.
Nykyisinkin joudun itse silti laittamaan ajatusta siihen, että otan muut ihmiset huomioon enkä vain hoilota omaa agendaani ja päämääriäni. Olen oppinut, että en saa kaikessa tahtoani läpi ja nöyryyttä muita ihmisiä kohtaan. Ja joskus tosiaan dipattu tienposkeen, kun eihän sitä huutoa kukaan kuuntele ja onneksi niin on tehty.
Villi veikkaus olisi, että minusta olisi tullut se aikuinen, kenen vanhemmat elää vain palvellakseen lastaan. Ja niitä näkyy 20-30-vuotiaissa paljonkin. Näillä on yleensä myös ongelmia yksinelämisessä, koska isi hoitaa, kun soitan tai äiti pistää rahaa tilille, koska haluan. Mutta ei mitään kykyä peilata omaa toimintaansa ja sen vaikutuksia muihin ihmisiin. Tämä johtaa ongelmiin ihmissuhteissa, työelämässä ja toisinaan myös minäkuvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani olivat juuri tuollaisia mitä tässä ketjussa on kuvailtu. Sain paleltumat jalkoihini ja sormiini, kun sulkivat melkein tunniksi pakkasella ulos (lukitsivat oven). Ei ollut kenkiä eikä ulkovaatteita, pakkasta tosi paljon. Tuokin rangaistus tuli siitä, kun sanoin väärän sanan väärällä hetkellä. Ajatustenlukua tarvittiin, jotta meillä kotona pärjäsi, eikä siltikään pärjännyt. Oli myös sitä, että vanhemmat valvottivat (eivät antaneet nukkua). Ja rangaistus tuli milloin mistäkin, liian ponnettomasti sanotusta kiitoksesta esimerkiksi. Nyt ovat jo yli 70-vuotiaita, eivätkä ole koskaan tavanneet yhtään lastenlastaan (joita on jo 5). Siskon kanssa yhteinen sopimus meillä siitä.
Mun rangaistukset oli hieman samanlaisia. Multa lähti kerran oikeus nukkua sängyssä viikoksi, kun sanoin, että vaihdan petivaatteet kunhan oon tehnyt läksyt enkä just sillä sekunnilla. En kuulemma arvostanut sänkyä riittävästi ja piti nukkua matolla ilman peittoa ja tyynyä, käärin vaatteita tyynyksi ja huppari oli peitto. Muita rangaistuksia oli ruuan evääminen. Esiteininä olin jo oppinut piilottamaan huoneeseeni esimerkiksi pähkinöitä yms. säilyvää ja joka ei haise, kun sen syö. Mun vastuulla oli mun huoneen siivoaminen ja koska pidin sen siistinä ne ei ikinä ratsanneet sitä. Saattoivat pintapuolisesti katsoa, että mun kaapit on järjestyksessä, mutta niitä ei kiinnostanut sen sisältö. Mulla oli jossain vaatepinon alla pussi pähkinöitä ja suklaapatukoita, hävitin roskat koulun roskiksiin.
Tuohan on ihan hyvä keino saada lapsi rauhoittumaan. Jos en lopettanut kiukuttelua niin minut nostettiin rappukäytävään. Siellä hetken aikaa rauhoittelin ja päästin höyryjä ja sitten huusin postiluukusta että olen jo kiltti :-D. Ei siitä mitään traumoja jäänyt, päinvastoin - nykyään naurattaa koko juttu tosi paljon. Toki jos lapsi huutaa rappiksessa toistakymmentä minuuttia ei vaiva ole sen väärti ja pitää miettiä jotain muuta vaihtoehtoa, mutta jos se tepsii niin miksi joka jumalan asiasta pitää nostaa jokin lasu -juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissakin on usein joku raivoava tenava yksin käytävässä pukemassa, kun pukeminen yhdessä muiden kanssa ei ole sujunut. Ehkäpä pitäisi tehdä lasu päiväkodintädeistä. :P
Kaksinaismoralismi näköjään elää tässä ketjussa hyvin, kun katselee peukutuksia. Päiväkodintädeistä ei saa tehdä lasua, jos kurittaa lasta jättämällä sen yksin meuhkaamaan, mutta kun äiti tai isä sen tekee, niin lasut tulille. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
No miten huutavan pennun saa hiljenemään? Laittamalla ilmastointiteippi suuhun? Onhan se helvetillistä kuunneltavaa mutta jos mikään ei auta?
Minulla toimii se, että otan lapsen syliin ja lohdutan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan omasta lapsuudestani, kuinka minulle laitettiin käteen hammasharja ja muovikassillinen omia vaatteita ennen kuin minut työnnettiin ulos rappukäytävään rangaistukseksi. Itkuisena soittelin naapureiden ovikelloja eikä kukaan avannut oveaan.
Ihan kamalaa.
Minut teljettiin ikkunattomaan pukuhuoneeseen. Joskus kostin ja juoksin oma-aloitteisesti talon ainoaan vessaan ja lukitsin oven.
Siinä vihainen huoltaja pehmeni kun kusihätä iski.
Vierailija kirjoitti:
Kamalasti kommentteja, mutta aloituksen mukaan ap ei nähnyt tilannetta. Eli siis aikuinen saattoi olla koko ajan vieressä esim. hiljaa.
Jos aikuinen onkin mukana niin MIKSI ihmeessä ne jää sinne rappuun ja lapsi paukuttaa samalla ovea? Kiusaa tahallaan naapureita?
Vähän empatiaa sille vanhemmallekin, on voinut töissä olla rankka päivä, parisuhdeongelmia, sairauksia, mt-ongelmia, kuolemaa. Voimat loppu, hermot katkeamispisteessä. Lapsi ei siihen kuole jos itkee hetken rappukäytävässä, kun äiti tai isä kokoaa itsensä ennen kuin sattuu jotain ikävämpää. Lapsi voi olla erityisen takertuva ja koko ajan jalassa kiinni itkemässä tai erityislapsi. Jos ei ole turvaverkkoja on monen pakko jaksaa yksin. Se että naapuri tekee jostain yksittäisestä heikosta hetkestä heti lasun, tuottaa vain lisää stressiä ja masentaa vanhempaa kun pelkää että lapsikin vielä viedään. Tilannetta voi seurata jonkun aikaa ja tarjota vaikka joskus apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaa oma ovi lapselle, soita poliisit paikalle niin loppuu tuo. Tässä maassa on jo niin paljon pahoinvointia ja mielenterveysongelmia että on aika puuttua.
Mulla meni välit ystävään kun puutuin siihen kun kertoi että menevät lasten isän kanssa nukkumaan ja lukitsevat oven, 2v ja 4v huutavat oven takana niin kauan että nukahtavat.
Näitä on paljon!
Mitä jos mies lukitsisi vaimonsa pakkaseen ja hän huutaisi ja itkisi siellä? Soitto poliisille tietysti. Lapsi tarvitsee vielä enemmän apua ja suojelua.
Itse olen ollut lapsena melkoinen tyranni (minä, minä, minä ja mun tarpeet) ja luonteeltani äärimmäisen haastava tilanteissa, jossa 'päätin haluavani jotain'. Jos minun olisi annettu kävellä vanhempieni ylitse, eli toisinsanoen olisin saavuttanut päämääräni, niin minusta olisi tullut aikuisena melkoinen ongelma muille ihmisille.
Nykyisinkin joudun itse silti laittamaan ajatusta siihen, että otan muut ihmiset huomioon enkä vain hoilota omaa agendaani ja päämääriäni. Olen oppinut, että en saa kaikessa tahtoani läpi ja nöyryyttä muita ihmisiä kohtaan. Ja joskus tosiaan dipattu tienposkeen, kun eihän sitä huutoa kukaan kuuntele ja onneksi niin on tehty.
Villi veikkaus olisi, että minusta olisi tullut se aikuinen, kenen vanhemmat elää vain palvellakseen lastaan. Ja niitä näkyy 20-30-vuotiaissa paljonkin. Näillä on yleensä myös ongelmia yksinelämisessä, koska isi hoitaa, kun soitan tai äiti pistää rahaa tilille, koska haluan. Mutta ei mitään kykyä peilata omaa toimintaansa ja sen vaikutuksia muihin ihmisiin. Tämä johtaa ongelmiin ihmissuhteissa, työelämässä ja toisinaan myös minäkuvaan.
Miten olisit voinut oppia ottamaan muut huomioon kun ei sinuakaan otettu?
Vierailija kirjoitti:
Vähän empatiaa sille vanhemmallekin, on voinut töissä olla rankka päivä, parisuhdeongelmia, sairauksia, mt-ongelmia, kuolemaa. Voimat loppu, hermot katkeamispisteessä. Lapsi ei siihen kuole jos itkee hetken rappukäytävässä, kun äiti tai isä kokoaa itsensä ennen kuin sattuu jotain ikävämpää. Lapsi voi olla erityisen takertuva ja koko ajan jalassa kiinni itkemässä tai erityislapsi. Jos ei ole turvaverkkoja on monen pakko jaksaa yksin. Se että naapuri tekee jostain yksittäisestä heikosta hetkestä heti lasun, tuottaa vain lisää stressiä ja masentaa vanhempaa kun pelkää että lapsikin vielä viedään. Tilannetta voi seurata jonkun aikaa ja tarjota vaikka joskus apua.
Oli miten oli mutta ei lasta jätetä rappukäytävään huutamaan naapurien riesaksi. Meidän rapussa yksi naapuri ulos lähtiessä puki huutavan ja vaststelevan lapsen rappukäytävässä kunnes me muut naapurit huomautimme asiasta.
Vierailija kirjoitti:
No asia voi noin olla. Tosin jos et itse ole nähnyt, niin et voi olla varma. Todennäköisesti lapsi kiukuttelee kotiinmenoa vastaan. Äiti sanoo "No minä ainakin menen". Sekunnin päästä lapsi haluaakin jo kotiin. Toki jos lasta ei päästetä sisään tai hän on kauan rapussa, niin huono homma, ja oveakaan ei kyllä oikein voi lukkoon laittaa lapsen edestä. Rappu ei ole turvallinen paikka oleskella yksin. Meillä lapsi tuli kyllä perässä jo ennen kuin jäi yksin sinne. Ilmeisesti suositeltu tapa hoitaa sama asia on kantaa potkiva ja riuhtova lapsi väkisin sisälle. Silloin lapsi ei saa tätä ns. hylkäämiskokemusta eikä saa päättää itse sisääntulosta. Huuto jatkuu todennäköisesti pitkään vielä sisällä.
Lastensuojelulla ei ole vastaavaa apua tarjolla kuin ehkä jollain kasvatusneuvolalla. Tuskin auttaa tätä asiaa juurikaan. Lastensuojelu käytännössä vain valvoo ja huostaanottaa. Apua voisi saada neuvolan kautta, mutta eipä heilläkään sellaista keinoa ole että lapsi ei karjuisi. Laita nimetön heippalappu, se on aina korrekti tapa hoitaa naapuriasioita. Kirjoita, että lasta ei saa jättää yksin rappikseen vaan pitää siirtää se sisälle huutamaan.
Meidän uhmaikäinen itse sulkee oven nenänsä edestä, eli kun ei halua tulla perässä sisälle, pistää oven itse kiinni ja lukitsee itsensä rappukäytävään. Aina se ovi sille tietysti avataan ja sisälle pääsee, mutta nuo 2-4-vuotiaat ainakaan ei ole mitään helppoja.
Alue: Aihe vapaa
Meidän perheessä se oli isä, joka jätti meidät kaksi pientä lasta pihalle itkemään peloissaan (ovi lukkoon), kuumaan autoon kauppareissun ajaksi (muistan sen läkähtymisen tunteen elävästi vieläkin) tai milloin minnekin. Sanoi vaan, että siellä ootte/ootatte.
Mutta tiedän, että tällaisia äitejäkin on olemassa. Ei se sukupuolesta ole kiinni, vaan todennäköisemmin laiskuudesta, kyvyttömyydestä vanhemmuuteen tai empatian puutteesta.