Meidän rapussa on jollain vanhemmalla kumma tapa jättää joskus kiukutteleva, melko pieni lapsi rappuun kun tulevat kotiin

Ongelman sysääminen muiden kiusaksi ei ole mikään ratkaisu. Väsynyt kakara otetaan kainaloon ja kannetaan minne sitten oltiinkin menossa.

Jos tämä on totta niin todellakin yhteyttä sossuihin. Lasua kehiin, ei kakaroita tolleen kasvateta. Huomiotta voi toki jättää kiukuttelijan, se on oikea tapa. Mutta se tapahtuu turvallisesti, omassa kodissa, ei rappuun karjumaan jättämällä.

Kyllä minäkin jo ilmoittaisin. Tuollaistahan se tosiaan oli 40 vuotta sitten, mutta nykyään kyllä ihan riittävästi on tietoa saatavilla siitä että onko lapselle hyväksi tehtailla hylkäämiskokemuksia. Kun tietää että ihmiset harvoin näyttävät ulkopuolisille niitä törkeimpiä temppujaan, niin kuka tietää mietä siellä oven takana sitten tapahtuu.

Jollain vanhemmalla? Mistä tiedät, ettei vanhempi ole samaan aikaan käytävässä, jos et kuitenkaan näe tilannetta?

Kauheaa. Jos tuo on ihan tapa niin soita ihmeessä lastensuojeluun. Käyvät tarkistamassa ja juttelemassa asiasta. Joskus pitää aikuinen pysäyttää ajoissa.

Lapsparka. Nälkäinen ja väsynyt pitkän päivän jälkeen ja sitten keskenkasvuiset vanhemmat kohtelevat noin. Idiootit. Ei tuollaista tilannetta noin hoideta, etenkin jos se jatkuu kerrasta toiseen niin sehän ei selvästi edes toimi.

Muistan omasta lapsuudestani, kuinka minulle laitettiin käteen hammasharja ja muovikassillinen omia vaatteita ennen kuin minut työnnettiin ulos rappukäytävään rangaistukseksi. Itkuisena soittelin naapureiden ovikelloja eikä kukaan avannut oveaan.

Lapsen sulkeminen oven taakse on todella julmaa varsinkin kun hän on väsynyt varmaan hoitopäivän jälkeen. Lastensuojeluun soitto. 

Minun sukulainen saattoi laittaa parivuotiaan ovesta ulos rangaistukseksi. Siellä se tyttö huusi ja itki kunnes pääsi sisälle lämpimään. Me sukulaiset puututtiin ja selitettiin, ettei pienet tarvii kuria, vaan vanhemmuutta. Leikkisyyttä on tullut vuosien varrella lisää, mutta joku takakireys tuossa perheessä jatkuvasti on.

Vierailija kirjoitti:

Jollain vanhemmalla? Mistä tiedät, ettei vanhempi ole samaan aikaan käytävässä, jos et kuitenkaan näe tilannetta?

Mistä ap osaa päätellä pelkkien äänten perusteella, että lapsi on yksin oven ulkopuolella? Ja kuvauksen perusteella ei tiedä, kuka on kyseessä, koska käytti sanaa "jollain". Tiedän useampiakin meluavaisia lapsia, jotka huutavat, vaikka aikuinen olisi vieressä rauhoittelemassa ja ei aikuinen välttämättä kehtaa itse korottaa ääntään, vaan koettaa vain hyssytellä.

Kamalasti kommentteja, mutta aloituksen mukaan ap ei nähnyt tilannetta. Eli siis aikuinen saattoi olla koko ajan vieressä esim. hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan omasta lapsuudestani, kuinka minulle laitettiin käteen hammasharja ja muovikassillinen omia vaatteita ennen kuin minut työnnettiin ulos rappukäytävään rangaistukseksi. Itkuisena soittelin naapureiden ovikelloja eikä kukaan avannut oveaan.

Ihan kamalaa.

Pelottaako raivon vallassa olevaa lasta? Voisi tietysti mieluummin huutaa oven sisäpuolella.

Meillä samassa rappukäytävässä asui äiti, joka nukkui korvatulpat päässä, koska hänellä kuulemma usein migreeni, hänen 6 - vuotias lapsensa lähti ulos, paiskasi oven kiinni ja lapsi oli sitten rappukäytävässä eikä äiti kuullut mitään. Tämä lapsi soitteli meidän ovikelloa vähän väliä pitkin päivää, ei tullut meidän 4 - vuotiaan päiväunista mitään. 2 vuotta sitä kesti kunnes muuttivat toiseen kaupunkiin ja kuulemma taas muuttaneet uudelle paikkakunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Muistan omasta lapsuudestani, kuinka minulle laitettiin käteen hammasharja ja muovikassillinen omia vaatteita ennen kuin minut työnnettiin ulos rappukäytävään rangaistukseksi. Itkuisena soittelin naapureiden ovikelloja eikä kukaan avannut oveaan.

Ihan hirveää. Toivottavasti pystyt tekemään joskus saman omille vanhemmillesi. Ei sinullekaan annettu rahaa mukaan, joten heillekään ei tarvitse.

Joku päivä lapsi huomaa, että samahan siitä on lähteä jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Kunnon vanhan kansan kasvatusta. :D Tuollaista näkyi paljon kun olin pieni: samaan kasvatustyyliin kuului myös pitkällä automatkalla kiukutelleen lapsen pelottelu sillä, että jätetään tienvarteen jos ei ole hiljaa. Tai keskellä kesää saatettiin uhkailla, että Joulupukki ei vieraile tuhmien lasten luona.

Joskus näki sitäkin, että jos lapsi itki kaupassa kun ei saanutkaan karkkia ja jäi laahaamaan jälkeen, niin vanhemmat pakkasivat ostokset autoon ja lähtivät ajamaan ilman lasta. Kiersivät korttelinvälin ja kaahasivat takaisin kaappaamaan entistä kovemmin itkeneen lapsen kyytiin.

Oot selkeästi tarkkaillut mun vanhempia.

Arvaa vaan mitä ne teki, kun oltiin kodin suojissa, muiden katseilta näkymättömissä...

Soittakaa lastensuojeluun. Perhetyö voi opettaa vanhemmille parempia tapoja kasvatukseen kuin hylkäämiskokemuksen jatkuva toistaminen. t: sossu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan omasta lapsuudestani, kuinka minulle laitettiin käteen hammasharja ja muovikassillinen omia vaatteita ennen kuin minut työnnettiin ulos rappukäytävään rangaistukseksi. Itkuisena soittelin naapureiden ovikelloja eikä kukaan avannut oveaan.

Ihan kamalaa.

Ei sulla taida olla hyvät välit vanhempiin kun vieläkin muistat

Omat vanhempani olivat juuri tuollaisia mitä tässä ketjussa on kuvailtu. Sain paleltumat jalkoihini ja sormiini, kun sulkivat melkein tunniksi pakkasella ulos (lukitsivat oven). Ei ollut kenkiä eikä ulkovaatteita, pakkasta tosi paljon. Tuokin rangaistus tuli siitä, kun sanoin väärän sanan väärällä hetkellä. Ajatustenlukua tarvittiin, jotta meillä kotona pärjäsi, eikä siltikään pärjännyt. Oli myös sitä, että vanhemmat valvottivat (eivät antaneet nukkua). Ja rangaistus tuli milloin mistäkin, liian ponnettomasti sanotusta kiitoksesta esimerkiksi. Nyt ovat jo yli 70-vuotiaita, eivätkä ole koskaan tavanneet yhtään lastenlastaan (joita on jo 5). Siskon kanssa yhteinen sopimus meillä siitä.

Tämä!

Ei siedetä omaa lasta, niin mami jättää sen käytävään rääkymään.