Miten toimisit kun ystävä on loukannut sua, on pyytänyt anteeksi

Sano suoraan, että kiva kun myöntää virheensä mutta sinun kohdallasi on liian myöhäistä.

Oletpa pikkumainen, kun yhdestä kerrasta suutut. Toinen on kuitenkin pyytänyt anteeksi. 

Kaltaisillasi ikivihaajilla ei lopulta ole enää yhtään ystävää.

Mikä on niin kova loukkaus, että et halua enää anteeksipyynnönkään jälkeen tavata?

No Annoitko anteeksi vai et?

 

Millä tavalla tämä ystävä loukkasi sinua?

Itse kun kuuntelen esim. äitini ja yhden ystäväni katkeria tilityksiä, miten ihmiset ovat heitä loukanneet, niin säälittää kovasti. Ei ne loukkaukset, vaan se, että ottavat jokaisesta pikku sanomisesta niin itseensä, että loukkaantuvat ihan turhasta. Usein olisin sanomiset käsittänyt itse hurtiksi huumoriksi ja nauranut makeasti.

Tai sitten ihan vain viattomaksi uteliaisuudeksi, joskus hyväntahtoiseksi neuvoksi. 

Mutta loukkauksia en ole heidän kertomuksistaan ihan oikeasti havainnut, ainoastaan vääriä tulkintoja ja katkeraa vihanpitoa.

Oma neuvoni siis on, että mietipä uudelleen oliko tuo loukkaus ihan niin kamala ja ystävyyden menettämisen arvoinen. Tulkinta-apua on hyvä pyytää joltain ulkopuoliselta.

Mihinkäs se aloittaja tästä ketjusta katosi?

up

Eikö aloittaja saanutkaan mieleisiä vastauksia?

Mun kaveri oli viestitellyt mieheni kanssa tiiviisti - lähetellyt intiimejä ehdotuksia ym. monen kuukauden ajan. Joo, pyysi anteeksi ja tuli puistossa seuraan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sori, en pystynyt jatkamaan kaveruutta sen jälkeen  - oli täysi työ selvittää haluanko jatkaa avioliittoani. 

 

Kehtasi vielä väittää, että ihan normiviestejä olivat, joita hän lähettää kavereilleenkin. Silloin tajusin, että pitää minua myös tyhmänä. Kun luottamus oli mennyt, niin se oli mennyt. Tosin ei ollut mikään paras kaveri ja hengenheimolainen koskaan ollutkaan.

Vastaisin että en ole halukas tapaamaan mutta toivotan hyvää jatkoa.

Ystävyydet ja kaveruudet tulevat joskus tiensä päähän.

Voi antaa hiipua vähitellen ilman draamaa.

Jos tyyppi on sellainen, jolle voi suoraan toivottaa sitä hyvää jatkoa, on yksinkertaisinta.

Sitten ovat nämä draamailijat, jotka tietävät itse aiheuttaneensa ystävyyden päättymisen, mutta suoran puheen jälkeen aloittavat pahan puhumisen selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri oli viestitellyt mieheni kanssa tiiviisti - lähetellyt intiimejä ehdotuksia ym. monen kuukauden ajan. Joo, pyysi anteeksi ja tuli puistossa seuraan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sori, en pystynyt jatkamaan kaveruutta sen jälkeen  - oli täysi työ selvittää haluanko jatkaa avioliittoani. 

 

Kehtasi vielä väittää, että ihan normiviestejä olivat, joita hän lähettää kavereilleenkin. Silloin tajusin, että pitää minua myös tyhmänä. Kun luottamus oli mennyt, niin se oli mennyt. Tosin ei ollut mikään paras kaveri ja hengenheimolainen koskaan ollutkaan.

Outoa! Siis tuo, että miehesi KANSSA. Eli miehesi oli viestitellyt takaisin.

Muutoinhan homma olisi tyssänyt heti alkuunsa, eikä kestänyt useita kuukausia. 

Eli miehesi on petturi, miten miehellesi ja parisuhteellesi kävi?

Miten pystyit antamaan miehellesi anteeksi?

Hän on ihan yhtä syyllinen kuin kaverisi. Kumpi sitäpaitsi viestittelyn aloitti? Ja jos olikin se nainen joka aloitti, niin jostainhan hänelle on täytynyt tulla käsitys, että on ok. Olivatko tapailleet muutoinkin, ei pelkästään viestejä?