Lue keskustelun säännöt.
Palavereissa esittäytymiset
27.04.2021 |
Toivoisin esimiehiltä enemmän pelisilmää, ettei tällaisia tarvitsisi aikuisten kesken joutua tekemään. Toisille nämä paikat voivat olla jännityksen takia aivan kamalia, vaikka muuten olisivat hyviä työntekijöitä.
Itse purskahdin äsken palaverin jälkeen itkuun, kun olin jo monta päivää etukäteen jännittänyt ja selviydyin sydän hakaten ja ääni väristen.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Huippua olla työelämässä ap:n kaltaisten vaahtokarkkien kanssa. Minä tulen palaveriin/neuvotteluun potkien ovet auki ja kun minä puhun, jokainen automaattisesti kuuntelee. Hyvä myydä tilaajalle kolmen miljoonan homma neljällä miljoonalla kun kilpailijat on jänishousuja eivätkä saa suutaan auki.
Jatka vaan haaveilua 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia jos palaverissa ennen toisilleen tuntemattomia osallistujia.
Höpö höpö. Fiksu esimies voi vaikka esitellä vaan nimeltä kaikki nopeasti läpi. Mitään vuorollaan tapahtuvia ”hei olen se ja se”- esittäytymisiä ei tarvita, kuuluvat lapsuuteen.
Meillä ainakin on ihan normaalia esitellä itse itsensä. Palaverista riippuu, mitä asioita itsestään tarvitsee milloinkin kertoa. Mä esim olin 20 vuotta töissä alalla, jonka ihmisiä on nyt mun asiakkainani. Joskus on palavereja, joissa on ihan järkevääkin kertoa, että olin 20 vuotta niissä hommissa töissä, koska silloin muut tietävät, että voivat palaverissa käyttää sen alan ammattislangia. Mulle ei siis tarvitse erikseen alkaa selittää, mitä jokin asia tarkoittaa, vaan tunnistan sanan ja tiedän, mitä se on ja miten se liittyy sen alan töihin. Ammattislangillakin puhutaan siis "samaa kieltä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia jos palaverissa ennen toisilleen tuntemattomia osallistujia.
Höpö höpö. Fiksu esimies voi vaikka esitellä vaan nimeltä kaikki nopeasti läpi. Mitään vuorollaan tapahtuvia ”hei olen se ja se”- esittäytymisiä ei tarvita, kuuluvat lapsuuteen.
Meillä ainakin on ihan normaalia esitellä itse itsensä. Palaverista riippuu, mitä asioita itsestään tarvitsee milloinkin kertoa. Mä esim olin 20 vuotta töissä alalla, jonka ihmisiä on nyt mun asiakkainani. Joskus on palavereja, joissa on ihan järkevääkin kertoa, että olin 20 vuotta niissä hommissa töissä, koska silloin muut tietävät, että voivat palaverissa käyttää sen alan ammattislangia. Mulle ei siis tarvitse erikseen alkaa selittää, mitä jokin asia tarkoittaa, vaan tunnistan sanan ja tiedän, mitä se on ja miten se liittyy sen alan töihin. Ammattislangillakin puhutaan siis "samaa kieltä".
Ja lisään vielä, että esimieheni on firman toimitusjohtaja eikä hänellä ole aikaa olla jokaisessa palaverissa esittelemässä työntekijöitään.
Oma nimi on helppo ja se oma asema, mutta ne jotka pyytävät kertomaan "Jotain sun historiasta" tai jotain esittelyleikkejä, niin nämä ihmiset saisi polkea suohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma nimi on helppo ja se oma asema, mutta ne jotka pyytävät kertomaan "Jotain sun historiasta" tai jotain esittelyleikkejä, niin nämä ihmiset saisi polkea suohon.
Riippuu palaverista, mutta ei ainakaan mun asemani yrityksessä kerro lainkaan, mitkä asiat projekteista ovat mun vastuullani. Se "jokin sun historiasta" saattaa kertoa muille osallistujille, miksi mä ylipäätään olen koko palaverissa. Ja kun tulee palaverissa esille jokin kysymys, sen voi esittää suoraan mulle eikä nk heittää ilmaan ja odottaa, mahtaisiko paikalla olla ketään, joka osaa vastata kysymykseen. Eihän tuon tarkoituksena ole, että aletaan kertoa, missä on lapsena asuttu tms vaan ainoastaan sellaiset asiat, jotka liittyvät jollain tavalla palaveriin osallistumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma nimi on helppo ja se oma asema, mutta ne jotka pyytävät kertomaan "Jotain sun historiasta" tai jotain esittelyleikkejä, niin nämä ihmiset saisi polkea suohon.
Riippuu palaverista, mutta ei ainakaan mun asemani yrityksessä kerro lainkaan, mitkä asiat projekteista ovat mun vastuullani. Se "jokin sun historiasta" saattaa kertoa muille osallistujille, miksi mä ylipäätään olen koko palaverissa. Ja kun tulee palaverissa esille jokin kysymys, sen voi esittää suoraan mulle eikä nk heittää ilmaan ja odottaa, mahtaisiko paikalla olla ketään, joka osaa vastata kysymykseen. Eihän tuon tarkoituksena ole, että aletaan kertoa, missä on lapsena asuttu tms vaan ainoastaan sellaiset asiat, jotka liittyvät jollain tavalla palaveriin osallistumiseen.
Ikävä kyllä aina ei haluta, että esittelyssä pysytään asiassa, vaan nimenomaan pitäisi kertoa itsestään jotain täysin työhon liittymätöntä, että "saadaan rento tunnelma, ei tässä tiukkiksia olla"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia pitää edes palaveriin osallistua, jos ei kykene mitään sanomaan. Lue pelkät muistiot ja tee työsi yksin omassa kuplassasi.
Tota alkua mäkin mietin tosi usein. Miksi ihmeessä pitää osallistua palaveriin kun asioista 95% ei koske itseä. Töitäkin ois jonoksi asti.
Mielestäni esittäytymiskierrokset ovat turhia. Eivät nimet ja tittelit jää kuitenkaan kenenkään mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma nimi on helppo ja se oma asema, mutta ne jotka pyytävät kertomaan "Jotain sun historiasta" tai jotain esittelyleikkejä, niin nämä ihmiset saisi polkea suohon.
Riippuu palaverista, mutta ei ainakaan mun asemani yrityksessä kerro lainkaan, mitkä asiat projekteista ovat mun vastuullani. Se "jokin sun historiasta" saattaa kertoa muille osallistujille, miksi mä ylipäätään olen koko palaverissa. Ja kun tulee palaverissa esille jokin kysymys, sen voi esittää suoraan mulle eikä nk heittää ilmaan ja odottaa, mahtaisiko paikalla olla ketään, joka osaa vastata kysymykseen. Eihän tuon tarkoituksena ole, että aletaan kertoa, missä on lapsena asuttu tms vaan ainoastaan sellaiset asiat, jotka liittyvät jollain tavalla palaveriin osallistumiseen.
Ikävä kyllä aina ei haluta, että esittelyssä pysytään asiassa, vaan nimenomaan pitäisi kertoa itsestään jotain täysin työhon liittymätöntä, että "saadaan rento tunnelma, ei tässä tiukkiksia olla"...
Okei, tuon ymmärrän kyllä. En ole koskaan osunut sellaisiin palavereihin. Aina kaikilla on tiukka aikataulu eikä ole aikaa ruveta lörpöttelemään joutavia, koska usein seuraava etäpalaveri alkaa heti, kun edellinen päättyy. Ei siis saa mennä minuuttiakaan yli.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen työssä käyvän pitää pystyä esittelemään itsensä.
Ennemmin kiinnittäisi siihen huomioita kun jotkut tekevät esittäytymisestään elämänhistoriansa kertomuksen. Esimiehen pitäisi antaa selkeä ohjeistus mitä esittelyssä kerrotaan ja pitäydytään vain siinä. Jos joku jaarittelee esimiehellä pitää olla pokkaa keskeyttää monologi.
Aloittajan olisi syytä hakea itselleen lääkitys jos normaali elämä noin ahdistaa.
Se on hieman kiusallista kun kaikki muut esittelee itsensä lyhyesti tyyliin hei olen tiina tavantallaaja talousosastolta ja vastaan laskutuksesta, niin yksi alkaa jaarittelemaan työhistoriaansa miten on tullut taloon vuonna kivi ja työskennellyt sen ja sen alaisuudessa ja ennen tehnyt sitä ja nykyään tätä, pitäen sellaisen viiden minuutin monologin. Eikö näillä ole mitään tilannetajua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella täällä on jotenkin todella julma asenne jännittäjiä kohtaan, miksi?
Entä voisivatko nämä samat ihmiset kertoa, mikä niissä esittelykierroksissa on niin hödyllistä, hauskaa ja mukavaa, että niihin kannattaa käyttää palaveriaikaa? Monet toteavat vain, että se nyt vain kuuluu asiaan (ja että jännittäjien pitäisi poistua työelämästä tmv).
Vierailija kirjoitti:
Monella täällä on jotenkin todella julma asenne jännittäjiä kohtaan, miksi?
Entä voisivatko nämä samat ihmiset kertoa, mikä niissä esittelykierroksissa on niin hödyllistä, hauskaa ja mukavaa, että niihin kannattaa käyttää palaveriaikaa? Monet toteavat vain, että se nyt vain kuuluu asiaan (ja että jännittäjien pitäisi poistua työelämästä tmv).
Kai nyt jokainen haluaa tietää, ketä on paikalla ja missä roolissa.
Jännittäminen on normaalia, mutta ap:n kohdalla se ei ollut enää missään järkevässä suhteessa siihen, miten yksinkertaisesta asiasta oli kyse. Mitä ilmeisimmin hänen ei edes odotettu esittäytyvän vieraalla kielellä. Niissä tilaisuuksissa, ja englanninkielisissä presentaatioissa, kirjoitan itsekin lapulle keskeisiä sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samasta syystä olen lopettanut vanhempainillassa käynnit.
Ap, hae lääkäriltä beetasalpaajaa. Ei tärisytä sen jälkeen ja sitä otetaan vain tarvittaessa. Edullinen ja vaaraton lääke. Juuri tuohon vaivaan.
Menin kerran palaveriin luullen, että siellä vain istutaan ja kuunnellaan kun meitä oli tulossa niin paljon.... No, jossain vaiheessa joku keksi että tarvitaan esittelykierros! Olin vielä viimeisiä, joten jännitys ehti kasvaa huimiin mittoihin. Sydän hakkasi ja melkein ei ääntä lähtenyt, kun oma vuoro tuli. Puistattaa ajatellakin näin vuosia myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Monella täällä on jotenkin todella julma asenne jännittäjiä kohtaan, miksi?
Entä voisivatko nämä samat ihmiset kertoa, mikä niissä esittelykierroksissa on niin hödyllistä, hauskaa ja mukavaa, että niihin kannattaa käyttää palaveriaikaa? Monet toteavat vain, että se nyt vain kuuluu asiaan (ja että jännittäjien pitäisi poistua työelämästä tmv).
Oletetaan, että sinä ja minä saamme palaverikutsun liittyen projektiin X. Mukana on paljon muitakin. Sinun nimesi palaverikutsun saajina ei kerro mulle yhtään mitään eikä mun nimeni sulle. En siis tiedä, miksi sinä olet mukana palaverissa etkä sinä, miksi minä olen siellä. Sulla on palaverissa asia A, johon sun pitää saada vastaus. Muuten projekti ei sun osaltasi etene. Kun mä olen esitelyt itseni, sinä tiedät, että ahaa, palaverissa on kuin onkin mukana henkilö, joka osaa vastata sun kysymykseesi. Voit siis esittää kysymyksesi ja esittää sen suoraan mulle. Tiedät siis jo heti esittelykierroksen jälkeen, että tulet saamaan vastauksen kysymykseesi.
Mulle ei jää ihmisten nimet tai tittelit mieleen. Mutta mulle jää esittelykierroksen jälkeen mieleen, että okei, tuo Teamsissa nimikirjaimilla TS tai jolla on kissan kuva profiilikuvanaan, osaa vastata mun kysymykseeni. Viemällä myöhemmin hiiren kursorin TS:n tai kissan kuvan päälle, näen, että kyseinen henkilö on Tommi Suominen. Kun tulee sopiva hetki esittää kysymykseni, voin sano "Tommi Suominen, onko....." ja sitten Tommi Suominen vastaa.
Mutta sellaista liirumlaarumia en esittelyissä ymmärrä, että kerrottaisiin, millä paikkakunnalla on syntynyt, mitä harrastaa, onko naimisissa vai ei jne.
Te, joita jännittää hirveästi itsensä esittely palaverin alussa, mutta pystytte ilman jännittämistä vastaamaan palaverissa teille esitettyihin kysymyksiin sekä muutenkin osallistumaan palaverissa käytyihin keskusteluihin, oletteko miettineet, miksi juuri itsensä esittely jännittää? Sekö, että joutuu odottamaan vuoroaan? Vuoroaan joutuu kuitenkin odottamaan myös keskustelussa eikä voi puhua muiden päälle. Miksi se ei jännitä? Vai tuntuuko teistä, ettei teillä ole esittelyssä mitään mielenkiintoista kerrottavaa? Ei tarvitse ollakaan. Riittää, että kerrotte nimenne ja miksi olette palaverissa mukana. Läheskään aina ei ole titteleilläkään mitään merkitystä vaan ainoastaan sillä, mikä on teidän roolinne palaverissa. Pelkäättekö nolaavanne itsenne esittelyierroksella? Ei kannata pelätä. Mä olen joutunut esittelykierroksella sanomaan ihan suoraan, että en tiedä tästä asiasta yhtään mitään, mutta olen tuuraamassa kollegaa, joka oli estynyt osallistumasta palaveriin. Silloin muut tietävät, että en ehkä osaa vastata heidän kysymyksiinsä, mutta kirjoitan ne ylös ja toimitan kollegalle, joka sitten myöhemmin vastaa niihin. Nolaamisen pelko voi tietysti liittyä johonkin sellaiseen, että ääni alkaa väristä tms. Mä olen kerran ollut tärkeässä palaverissa ja just ennen omaa esittelyvuoroani vedin kahvia henkitorveen ja esittelyni alkoi yskänpuuskalla. Ihan hyvin sekin palaveri kuitenkin meni.
Beetasalpaajat voi olla ihan hyvä ratkaisu ongelmaan. tai ainakin helpotus. Mä jouduin aikoinaan pyytämään työterveyslääkäriltä reseptin, kun työnantaja päätti heittää mut kouluttamaan asiakkaita uuden tietojärjestelmän käyttöön. Koulutin toista tuhatta ihmistä 10-20 hengen ryhmissä ja alussa tietenkin jännitin ihan hirveästi. Tuli mieleen kouluajat ja esitelmien pitäminen luokan edessä. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja lopulta pystyin jättämään beetasalpaajat pois.
Juuri se oman vuoron odottelu jännittää. Pelkään sanovani jotain tyhmää (tyyliin omani nimeni väärin 🥴) ja että jännitys näkyy ja kuuluu. Jos itse päätän sanoa jotain palaverissa ex tempore, se jännittää paljon vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä mä just luin!?
Meitä on monenlaisia. Eksä ei voinut tilata pizzaa, koska olisi pitänyt soittaa tuntemattomalle. Jännitti liikaa puhelimessa vieraalle ihmiselle puhuminen. Työelämä sitten opetti, kun oli pakkokin hoitaa erilaisia asioita.
Tuollaiset puhelut ovat kyllä pelottavia, vaikka olen 50 v, esimies ja palavereissa päivät pitkät.
Huippua olla työelämässä ap:n kaltaisten vaahtokarkkien kanssa. Minä tulen palaveriin/neuvotteluun potkien ovet auki ja kun minä puhun, jokainen automaattisesti kuuntelee. Hyvä myydä tilaajalle kolmen miljoonan homma neljällä miljoonalla kun kilpailijat on jänishousuja eivätkä saa suutaan auki.