Palavereissa esittäytymiset

Ihan normaalia jos palaverissa ennen toisilleen tuntemattomia osallistujia.

Siis mitä mä just luin!?

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia jos palaverissa ennen toisilleen tuntemattomia osallistujia.

Höpö höpö. Fiksu esimies voi vaikka esitellä vaan nimeltä kaikki nopeasti läpi. Mitään vuorollaan tapahtuvia ”hei olen se ja se”- esittäytymisiä ei tarvita, kuuluvat lapsuuteen.

Kyllä työelämässä sen verran pitää pystyä suutaan avaamaan, että sanoo oman nimensä ja tehtävänsä. Ei siinä mitään esitelmää tarvitse pitää.

Hm. Eihän tuo nyt kenestäkään superkivaa ole, mutta joissain tilanteissa esittäytyminen nyt vain on kohteliasta ja välttämätöntäkin. Esimerkiksi kun ryhmään tulee uusi työntekijä.

Jännitän itsekin, tosin etäpalavereissa tuo esittelytilanne on jotenkin paljon helpompi.

Pelkkä nimen sanominen tai joku "Maija Meikälläinen x-osastolta" tai "Maija Meikäläinen, vastaan x:stä ja y:stä" on ihan ok, mutta se kyllä ärsyttää, jos vaaditaan, jotain pirun pitkää stooria tai mikä pahinta, joku saa päähänsä, että aikuisten palaverissa ollaan jotain esittäytymisleikkiä.

Mä olen kaksi kertaa pyörtynyt kun jännitti niin paljon kertoa oma nimi.

Kerro jotain itsestäsi.

"Hei, olen Mimmi Mammanen, trolliosaston projektipäällikkö. Mun vastuualueisiini kuuluu mm. vauvapalstailun kehittäminen."

Jokaisen työssä käyvän pitää pystyä esittelemään itsensä.

Ennemmin kiinnittäisi siihen huomioita kun jotkut tekevät esittäytymisestään elämänhistoriansa kertomuksen. Esimiehen pitäisi antaa selkeä ohjeistus mitä esittelyssä kerrotaan ja pitäydytään vain siinä. Jos joku jaarittelee esimiehellä pitää olla pokkaa keskeyttää monologi.

Aloittajan olisi syytä hakea itselleen lääkitys jos normaali elämä noin ahdistaa.

Minkä ihmeen takia pitää edes palaveriin osallistua, jos ei kykene mitään sanomaan. Lue pelkät muistiot ja tee työsi yksin omassa kuplassasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia jos palaverissa ennen toisilleen tuntemattomia osallistujia.

Höpö höpö. Fiksu esimies voi vaikka esitellä vaan nimeltä kaikki nopeasti läpi. Mitään vuorollaan tapahtuvia ”hei olen se ja se”- esittäytymisiä ei tarvita, kuuluvat lapsuuteen.

Meillä on usein palavereja joissa esimieskään ei tunne kaikkia osallistujia, tietää vaan että tuo piti kutsua koska hänellä on tietoa asiaan liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä työelämässä sen verran pitää pystyä suutaan avaamaan, että sanoo oman nimensä ja tehtävänsä. Ei siinä mitään esitelmää tarvitse pitää.

Kyllä minä pystyn puhelemaan ja kyselemään työhön liittyvistä aiheista, mutta nämä vuorollaan tapahtuvat esittelyhetket ovat silkkaa ihmisten piinaamista.

On kovin raskasta sairastaa esiintymispelkoa ja paniikkihäiriötä. Ja kyllä meitä on paljon, en usko olevani yksin tämän asian kanssa.

Mulla on paniikkihäiriö ja usein jouduin kesken kaiken lähtemään pois palaverista. Lopulta lopetin koko duunin ja siirryin sellaiselle alalle, jossa ei tarvinnut käydä palavereissa. 

Olen aina inhonnut sitä että yksi kerrallaan jokainen esittäytyy. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäki koko sen ajan mietin vain mitä sanoisin ja paniikin tunne kasvaa koko ajan. Toiseksi en muista muiden esittelyistä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä mä just luin!?

Meitä on monenlaisia. Eksä ei voinut tilata pizzaa, koska olisi pitänyt soittaa tuntemattomalle. Jännitti liikaa puhelimessa vieraalle ihmiselle puhuminen. Työelämä sitten opetti, kun oli pakkokin hoitaa erilaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on paniikkihäiriö ja usein jouduin kesken kaiken lähtemään pois palaverista. Lopulta lopetin koko duunin ja siirryin sellaiselle alalle, jossa ei tarvinnut käydä palavereissa. 

Tätä mäkin olen miettinyt. Onhan se toki harmi, kun olen työssäni hyvä, pidetty työkaveri ja sosiaalinen ihminen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen aina inhonnut sitä että yksi kerrallaan jokainen esittäytyy. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäki koko sen ajan mietin vain mitä sanoisin ja paniikin tunne kasvaa koko ajan. Toiseksi en muista muiden esittelyistä yhtään mitään.

Eiköhän tuo ole aika yleistä, eli voi ajatella että samassa veneessä ollaan, kukaan ei noista tilanteista niin hirveästi tykkää.

Jos olet joku asperger-add tutkija niin esimies tietää kyllä sen ja hoitaa hommat.

Normi duuneissa kyllä pitää sanoa edes nimensä itkemättä..(poikkeuksena oikeasti dg omaavat ihmiset)

Ei kai kelleen se itse esittäytyminen ole ongelma, mutta tuollaisessa tilanteessa se oman vuoron odotus on pahinta, kun jännitys jotenkin lähtee käsistä. Minä esim. olen ihan reipas ja ex tempore puhelen tuntemattomillekin, mutta tuollainen pöydän ääressä tapahtuva kiertävä homma on todella ahdistavaa. Minulla tosin kiusattutaustaa.