Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin oman lapseni ymmärtämään sen, miten ihanaa lapsia on saada?
27.04.2021 |
Putkahti facen virtaan tällainen juttu, ja kyllä taas ärtymys kasvoi. Miten itsekkäitä tällaset "mummokuumeiset" oikein onkaan! Itse olen mummoiässä ja lapset lapsentekoiässä, mutta varsin hyvin muistan sen, että ei se niin ihanaa aina ollut. Koliikki, uhma-ja murrosiät, koulukiusaamiset ja muut ongelmat on hyvässä muistissa.
Laitan linkin kommenttiin.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Onhan se helppo haaveilla lapsenlapsista kun ei itse tarvitse niitä hoitaa. Myös nykyinen mummo/pappaikäinen sukupolvi on päässyt vanhemmuudessa paljon helpommalla kuin nykyvanhemmat.
Millä lailla helpommalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä lapsiutelijat haluavat oikeasti tietää :
Missä asennoissa nussitte
Kuinka usein
Laukeaako mies
Onko ehkäisy /mikä ehkäisy
Ehkä jopa videomaterialia
Pitäisi kertoa lapsilleen, että lapsia ei ole pakko hankkia ja elämä on paljon helpompaa ilman lapsia.
No ei ole pakko synnyttää, mutta sitten armeijaan vaan hikoilemaan. Ei se nyt niin voi olla, että naiset saa poimia rusinat pullasta.
Vierailija kirjoitti:
Miksei ole itse tehnyt useampaa kun se kerran noin ihanaa on? Ei silloin olisi vain yhden kimpussa.
Juuri näin!
Ja sen lapsenhankinnan ihanuuden saa viestittyä omille lapsilleen parhaiten silloin, kun lapset ovat vielä alaikäisiä ja kotona, näyttämällä kuinka suuri ilo he ovat ja kuinka ihanaa vanhemmuus on. Siinä vuosien kuluessa jälkeläisille sitten jää sellainen tuntuma mielen pohjalle, että lapset ovat suuri ilo. Ja jos mieli kuitenkin myöhemmin on eri, niin ainakaan mikään vihjailu ja painostaminen ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se helppo haaveilla lapsenlapsista kun ei itse tarvitse niitä hoitaa. Myös nykyinen mummo/pappaikäinen sukupolvi on päässyt vanhemmuudessa paljon helpommalla kuin nykyvanhemmat.
Millä lailla helpommalla?
Lapsuudessani vauvan saattoi jättää kaupan eteen vaunuissa. Lapsi vahti usein toisia lapsia. Olin itse päiviä kotona yksin, kun sairastin lievää vesirokkoa kuusivuotiaana. Soitin äidille, jos tarvitsi. Ystäväni on hakenut viikoittain äidilleen pari olutta maitokaupasta alakouluikäisenä.
Mummoni vietti lapsena kesän arkipäivät kahden maaseudulla 7-vuotiaasta. Hän laittoi ruoan, 12-vuotias veli kalasti. Maito haettiin naapurista, kun lentokone lensi yli. Vanhemmat kävivät viikonloppuisin.
En tiedä, onko aiempien sukupolvien elämä ollut kokonaisuudessaan helpompaa, mutta ainakaan vanhemmuuden paineet eivät ole samanlaiset kuin nykyisin.
Kaikki nuo esimerkit ovat ihan tavallista, rakastavista perheistä. Onnistuisiko nykyisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin tulla vihaisesti mäkättämään että se on lapsesi oma asia tekeekö hän koskaan lapsia vai ei, joku saattaa haluta lapsia muta ei ole ketään jonka kanssa tehdä jne. Mutta ketju ei ollutkaan siitä että ap haluaa lapsensa tekevän lapsia :'D.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tällaisia mummokuumeisia, jotka painostavat lapsiaan lapsentekoon.
En ymmärrä kateuden aiheena sitä, että tuttavilla on lapsenlapsia mutta itsellä ei. Elämän surut ovat ehkä aika vähäisiä, jos siitä tulee "suru", että lapsi ei suostu ryhtymään lastentekoon mummoksi havittelevan vuoksi.
Boomers-sukupolvi ei meinaa kestää sitä, jos ei saakaan kaikkea. Ja ovat myös infantiileja siinä mielessä, että heitä varten sitten on kehitetty esim. tuollainen "kunnia"mummo-käsite, mikä siis tarkoittaa että voi olla isovanhemman kaltaisessa roolissa jollekin ei-geneettiselle lapselle. Asiana tietenkin hieno juttu, mutta että tuollainen typerä nuoleskeleva kunniamummo-nimitys menee läpi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se helppo haaveilla lapsenlapsista kun ei itse tarvitse niitä hoitaa. Myös nykyinen mummo/pappaikäinen sukupolvi on päässyt vanhemmuudessa paljon helpommalla kuin nykyvanhemmat.
Millä lailla helpommalla?
Lapsuudessani vauvan saattoi jättää kaupan eteen vaunuissa. Lapsi vahti usein toisia lapsia. Olin itse päiviä kotona yksin, kun sairastin lievää vesirokkoa kuusivuotiaana. Soitin äidille, jos tarvitsi. Ystäväni on hakenut viikoittain äidilleen pari olutta maitokaupasta alakouluikäisenä.
Mummoni vietti lapsena kesän arkipäivät kahden maaseudulla 7-vuotiaasta. Hän laittoi ruoan, 12-vuotias veli kalasti. Maito haettiin naapurista, kun lentokone lensi yli. Vanhemmat kävivät viikonloppuisin.
En tiedä, onko aiempien sukupolvien elämä ollut kokonaisuudessaan helpompaa, mutta ainakaan vanhemmuuden paineet eivät ole samanlaiset kuin nykyisin.
Kaikki nuo esimerkit ovat ihan tavallista, rakastavista perheistä. Onnistuisiko nykyisin?
Puhumattakaan internetin ja somen tuomista haasteista. Alakouluikäiset katselevat kännykältään jo videoita joita edes me edellinen sukupolvi emme lapsena olisi osanneet edes kuvitella. Koulukiusaaminen videoidaan nettiin, TikTokissa pyörii aitoja its-semurhavideoita, 10-vuotiaat katselevat aikuisviihdettä koulun ruokajonossa (olen omin silmin nähnyt opettajan sijaisena työskennellessäni), teinejä houkutellaan ties mihin bileisiin paritettavaksi, jne. Lista on loputon ja kaikki tämä saasta on saatavilla yhdellä klikkauksella omasta huoneesta. 80-luvulla luimme jotain "hurjia" juttuja nuortenlehdistä ja joku oli pöllinyt isänsä nakulehden ja tuonut kouluun. Hienoinen ero siis tässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se helppo haaveilla lapsenlapsista kun ei itse tarvitse niitä hoitaa. Myös nykyinen mummo/pappaikäinen sukupolvi on päässyt vanhemmuudessa paljon helpommalla kuin nykyvanhemmat.
Millä lailla helpommalla?
Lapsia hoiti kesäisin maaseudulla asuva mummo, lapsilla ei ollut harrastuksia tällaisia määriä kuin nykyään. Toiseen noista tosin voi nykyvanhempi itsekin vaikuttaa.
Meidän kesän pelasti 4H kesäkerho, joka oli klo 9-15 koko kesäkuun. Tämän jälkeen me vanhemmat pidimme kesälomamme limittäin niin ettei pikkukoululainen joutunut olemaan yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se helppo haaveilla lapsenlapsista kun ei itse tarvitse niitä hoitaa. Myös nykyinen mummo/pappaikäinen sukupolvi on päässyt vanhemmuudessa paljon helpommalla kuin nykyvanhemmat.
Millä lailla helpommalla?
Lapsuudessani vauvan saattoi jättää kaupan eteen vaunuissa. Lapsi vahti usein toisia lapsia. Olin itse päiviä kotona yksin, kun sairastin lievää vesirokkoa kuusivuotiaana. Soitin äidille, jos tarvitsi. Ystäväni on hakenut viikoittain äidilleen pari olutta maitokaupasta alakouluikäisenä.
Mummoni vietti lapsena kesän arkipäivät kahden maaseudulla 7-vuotiaasta. Hän laittoi ruoan, 12-vuotias veli kalasti. Maito haettiin naapurista, kun lentokone lensi yli. Vanhemmat kävivät viikonloppuisin.
En tiedä, onko aiempien sukupolvien elämä ollut kokonaisuudessaan helpompaa, mutta ainakaan vanhemmuuden paineet eivät ole samanlaiset kuin nykyisin.
Kaikki nuo esimerkit ovat ihan tavallista, rakastavista perheistä. Onnistuisiko nykyisin?
Puhumattakaan internetin ja somen tuomista haasteista. Alakouluikäiset katselevat kännykältään jo videoita joita edes me edellinen sukupolvi emme lapsena olisi osanneet edes kuvitella. Koulukiusaaminen videoidaan nettiin, TikTokissa pyörii aitoja its-semurhavideoita, 10-vuotiaat katselevat aikuisviihdettä koulun ruokajonossa (olen omin silmin nähnyt opettajan sijaisena työskennellessäni), teinejä houkutellaan ties mihin bileisiin paritettavaksi, jne. Lista on loputon ja kaikki tämä saasta on saatavilla yhdellä klikkauksella omasta huoneesta. 80-luvulla luimme jotain "hurjia" juttuja nuortenlehdistä ja joku oli pöllinyt isänsä nakulehden ja tuonut kouluun. Hienoinen ero siis tässäkin.
Ja sodan elänyt sukupolvi hoiti suurten ikäluokkien lapsia todella massiivisesti tyyliin koko kesä maalla mummolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tällaisia mummokuumeisia, jotka painostavat lapsiaan lapsentekoon.
En ymmärrä kateuden aiheena sitä, että tuttavilla on lapsenlapsia mutta itsellä ei. Elämän surut ovat ehkä aika vähäisiä, jos siitä tulee "suru", että lapsi ei suostu ryhtymään lastentekoon mummoksi havittelevan vuoksi.
Boomers-sukupolvi ei meinaa kestää sitä, jos ei saakaan kaikkea. Ja ovat myös infantiileja siinä mielessä, että heitä varten sitten on kehitetty esim. tuollainen "kunnia"mummo-käsite, mikä siis tarkoittaa että voi olla isovanhemman kaltaisessa roolissa jollekin ei-geneettiselle lapselle. Asiana tietenkin hieno juttu, mutta että tuollainen typerä nuoleskeleva kunniamummo-nimitys menee läpi...
Kunniamummosta en ole kuullutkaan, jotenkin omituiselta kuulostava nimitys.
Varamummo on ihan tunnettu termi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakin äiti painostaa lasten hankintaan, mutta olen 100% varma että hän ei haluaisi sitten oikeasti nähdä niitä lapsenlapsia tai hoitaa heitä sen kummemmin. Siis ihan vaan sen takia pitäisi saada kun muillakin on lapsenlapsia. Äitini oli rajaton, itsekäs ja ilkeäkin vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Omakin äiti painostaa lasten hankintaan, mutta olen 100% varma että hän ei haluaisi sitten oikeasti nähdä niitä lapsenlapsia tai hoitaa heitä sen kummemmin. Siis ihan vaan sen takia pitäisi saada kun muillakin on lapsenlapsia. Äitini oli rajaton, itsekäs ja ilkeäkin vanhempana.
Tuo on sellainen syy-seuraussuhde, eivät saa lapsenlapsia samoista syistä kuin niitä kehtaavat vaatia. Toki heille täysi mysteeri, mikä on sekin seurausta heikosta emotionaalisesta kypsyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas itänaapurin trollit yrittävät saada suomalaiset vihaamaan lapsi.
Hyvin ovat kyllä työssään onnistuneetkin.
Onnittelut siitä teille sinne Moskovaan.
Kotiliesi, tuo Moskovan trollien vahva sanankannattaja!
Lapsena jo opetetaan ettei kaikkea voi saada ja perustelu "koska muillakin on" ei ole pätevä perustelu. Niin miksi aikuisena nämä ovat ne syyt millä muut aikuiset painostavat toisia tekemään asioita XXX?
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyneet näyttäytyvät kokoajan sairaampina ja narsistisempina kuin mitä olisin ikinä uskonut.
Kuvottavaa.
This.
Ilmeisen huonoja isovanhempikokemuksia tämän ketjun kirjoittajilla. Ei tainut olla kivaa mummolassa eikä vanhemmatkaan läsnä. Ja omat lapset olleet kauhea taakka