Kaksi keskemenoa takana, uskaltaako enään yrittää..
Minulla nyt vuoden sisään kaksi keskenmeno takana toinen rv 7+0 ja toinen 10+2 joten uskaltaakohan sitä enään yrittää? Meillä perheessä on kaksi lasta jotka tullu ilman mitään ongelmia, mutta nyt kaksi viimeistä raskautta päätynyt keskenmenoon. Onko muilla usean keskenmenon jälkeen kuiten vielä onni suosinut? Jotenkin on sellainen olo, että ei taida jaksaa enään..vaikka lisää lapsia tahtoisinkin, mutta onhan meillä jo kaksi tervettä ja ihanaa lasta. Oletteko muuten odottanut välimenkat ennen uuden yritystä?
Kommentit (6)
Ennestään on kolme lasta ilman ongelmia ja sitten tuli kaksi peräkkäistä keskenmenoa. Toinen viikolla 6+ ja toinen 10+. Toisen keskenmenon jälkeen meni neljä kuukautta, kun seuraava raskaus alkoi. Viikolla 5 alkoi taas verinen vuoto ja sitä jatkui viikolle 12+ aika runsaanakin välillä. Olin ihan varma, että kesken meni taas, enkä käynyt lääkärissäkään ennenkuin pari viikkoa vuodon alkamisen jälkeen.Yllätys oli aikamoinen, kun kohdusta löytyikin sikiö ja syke! Olin niiiiiiiin varma, että kesken meni.
Koko raskauden pelkäsin, että jotain käy, mutta hyvin meni loppuun asti, eikä vuotojakaan sitten enää ollut. Henkisesti oli todella raskas tämän kuopuksen odotus, juuri jatkuvan pelon takia... Joka kerta vessaan mennessä pelkäsi vuodon taas alkaneen. Jokaista pientäkin nipistystä säikähti ja joka ilta odotti, että vauva alkaisi liikkua, niin voisi itsekkin edes vähän seurata, että mahassa kaikki on hyvin!
Voimia!
Ennen esikoista oli yksi alkuraskauden km rv5+. Sen jälkeen uutta tärppiä saatiin odotella ja se tulikin vasta inseminaatiolla. Esikoisen jälkeen saatiin seuraavat raskaudet helposti alulle ja raskaudet sujui ongelmitta. Viidettä lasta aloimme yrittää 10/03. Tulinkin aika pian raskaaksi, mutta np-ultraa edeltävänä päivänä alkoi vuoto. Sikiön todettiin kuolleen rv7+ ja oli siis ollut reilut neljä viikkoa sisälläni kuolleena. Tehtiin kaavinta (kohdulle kyllä annettiin viikko aikaa tyhjentyä, mutta runsaasta vuodosta huolimatta jouduin kaavintaan), yhdet menkat välissä ja taas olin raskaana.
Ajattelin, että kyllä se nyt tällä kertaa onnistuu. Alkuraskauden ultrassa kävin rv7+ ja elävä sikiö masusta löytyi. Np-ultraan menin sitten varsin hyvillä mielin, vaikka hieman mietitytti, kun tuntui, ettei masu ollut vähään aikaan kasvanut. Ultrassa sikiön todettiin kuolleen rv8+ eli taas neljä viikkoa aiemmin. Halusin kaavinnan, johon pääsinkin heti samana päivänä. Tämän jälkeen ei sitten uutta raskautta alkanut kuuluakaan. Ilmeni kaikenlaisia merkkejä hormonihäiriöstä ja yksityinen gyne teki pco-tyyppiset munasarjat -diagnoosin (olin kyllä asiasta aika hämmästynyt). Sain käyttööni ensin terot ja sitten myös clomit. Niiden avulla 9 kk edellisen kaavinnan jälkeen tulin taas raskaaksi.
Huoleton raskausaika oli tipotiessään. Alkuraskauden ultraan menin rv8+0, jossa ilmeni, että kyseessä saattoi olla tuulimuna. Uusintaultran jälkeen rv9+4 tuulimuna varmistui ja halusin samantien kaavintaan. Yksien tai kaksien menkkojen jälkeen olin taas raskaana, mutta sitten alkoi tuhruvuoto, joka myöhemmin muuttui veriseksi ja rv7 kohtu todettiin tyhjäksi. Ultrannut lääkäri sanoi, että jos te vielä sen viidennen lapsen haluatte, niin nyt aloitetaan tutkimukset.
Verta otettiin vaikka kuinka monta putkiloa ja poliaika varattiin tulosten kuulemista varten 2.1.2006. Verikokeiden jälkeen kävin homeopaatilla ja sain häneltä hp-rakeita. Sain itselleni ihanan seesteisen olon ja ajattelin, että jos meille ei sitä viidettä lasta tule, niin sitten ei tule. Laitoin joulua hyvillä mielin, leivoin ja touhusin. Täysin yllättäen joulukuun lopussa testasin vahvan plussan.
Polilla sain kuulla, että minulle on syystä tai toisesta tullut tukostaipumus eli sikiöt kuolivat istukkaan tulleitten tukosten takia. Niinpä aloitin saman tien minidisperiinin (lisäksi lääkäri määräsi kaiken varalta lugesteronit rv10 saakka, mutta se ei liity tuohon tukostaipumukseen). Tuo tukostaipumus piti varmistaa vielä uusintaverikokeella ja kun tuo uusintakoekin näytti samaa tulosta, aloin piikittää hepariinia päivittäin rv:ltä 8 lähtien. Alkuraskaus oli todella piinaavaa aikaa ja oli hirveän vaikea luottaa siihen, että tämä raskaus jatkuisi. Kun rv18 tuli täyteen alkoi helpottaa huomattavasti. Nyt laskettuun aikaan on vajaa kolme viikkoa ja edelleen piikitän hepariinia. Sitä jatketaan vielä 6 vk synnytyksen jälkeen.
Tuli kauhean pitkä tarina. Toivottavasti ei liian pitkä. Ehkä tästä omasta tarinastani voisi tehdä sen johtopäätöksen, että toivosta ei kannata luopua liian aikaisin. Toisen ja kolmannen km:n jälkeen ajattelin, että pakkohan sen on vielä onnistua joskus. Neljännen jälkeen en enää niin ajatellut, mutta annettiin kuitenkin vauvalle vielä mahdollisuus tulla. Jo olemassa olevat lapsemme (ja varsinkin suloinen kuopus) antoivat epäonnistumisten ja surun hetkillä tosi paljon voimaa. Jokainen miettii tietysti omalla kohdallaan, kuinka monta kertaa jaksaa yrittää ja mihin asti se oma jääräpäisyys tms. riittää.
Voimia sinulle!
neronja
Meillä 6 vuoden lapsettomuustausta käytiin läpi hoidot +muut ja sitten luomu plussa ja poika syntyi -03 ja toinen luomu plussa josta tyttö syntyi -04 mut tämä kolmas onkin vaikea tapaus, keskenmeno 10/05 rv 9 ja tuulimuna 8/05 rv 9 eli lääkkeellinen tyhjennys vasta takana. Kyllä tunteet vaihtelevat tosi paljon laidasta laitaan mut päätin et kerran yritän vielä ja sitten jos ei onnistu niin meidän lapset ovat tässä.
Yrittämään rupean heti nyt kun jälkivuotokin on loppunut kun meillä vaarana tuo todella pitkä yritys. Joten itse aion uskaltautua heti lakanoiden väliin.Tuon ensimmäisen keskenmenon jälkeen oli 9kk yritystä ennen plussaa joten totisesti toivon et nyt tärppäis nopeammin.Niin ja pahoitteluni sinulle keskenmenon johdosta ja iso halaus.
Minulla oli 3 keskenmenoa ennen 1. poikani syntymää ja sitten vielä kahden poikani välissä yksi keskenmeno.
Jos vain henkisesti jaksat, kannattaa vielä yrittää. Onnistua voit ihan hyvin.
Matami + 2xpojat
Mulla on takan kaksi keskenmenoa (rv 9+6 1/04 ja rv 8+0 10/04) ja nyt epäilin että kesäkuussa (2006) olis taas ollut ihan alkuraskauden keskenmeno, koska kiertoni on säännöllinen (ei heitä yleensä päivääkään) ja tuolloin kuukautiset alkoi viikon myöhässä ja rinnat oli kipeet sen viikon ajan, mutta testiä en malttanut ostaa.. Nyt toivon olevani tästä kierrosta raskaana, parin viikon päästä vasta testaan jos vuoto ei sitä ennen ala. Ja lapsia ei ole vielä yhtään.
Pahoittelut sinullekin keskenmenoista ja suuret voimahalit päälle!
Oma keskenmenoni - joka toivottavasti on ensimmäinen ja viimeinen todettiin ultralla maanantaina. Itkut on itketty ja elämää yritetään kasata taas uomiinsa. Nyt en voisi ajatellakaan uutta raskautta, koska uusi keskenmeno ei juuri nyt kiinnostaisi. Surulle on annettava aikaa samoin kropalle toipua, ja jos lohduttaa yhtään, vain 1% naisista kokee 3 keskenmenoa tai enemmän peräkkäin.