Lue keskustelun säännöt.
Puolison omainen kuoli- ei puhu minulle MITÄÄN
26.04.2021 |
Olo on kuin toisenluokan perheenjäsenellä, ymmärrän että heidän perhettäänhän se varsinaisesti on, mutta on minulla silti kamala olo kun ei halua mitenkään keskustella kanssasi ihan normaaleista arkipäivän asioista. Miksi läheinen sulkee ulos kriisin keskellä, luulisi että puolison tuki olisi erittäin tärkeää..
Olen kyllä aiemminkin osannut lohduttaa ja tarjota viisaita sanoja koska oikeasti kuuntelen ja välitän. Itselläni tosin on päinvastainen kuva, ihan kuin en saisi ikinä sanoa mitään omista ongelmistani vaan ne aina menevät ns tunteisiin hänellä vaikka "valittaisin" kroonisesta kivusta. Milloin hänellä on stressiä, on kiirettä töissä yms ja ei jaksa minun ongelmia vaikka olen aina ollut vastapuolisesti tukena.
Huoh miten eteenpäin tästä? Anteeksi sekava kirjoitus, olen muutenkin ihan poikki maanantaista.
Kommentit (53)
Kaikki eivät tykkää puida omia tai muiden ongelmia ihmisten kanssa. Jatkuva neuvominen voi tuntua ahdistavalta, varsinkin jos vainaja oli puolisolle tärkeä. Minäkin kerron huolistani äärimmäisen harvoin kenellekään.
Oliko vainaja puolisollesi millä tavalla läheinen? Se, että joku on läheistä sukua ei tarkoita että olisi välttämättä rakas tai tärkeä. Ehkä puoliso ei oikeasti itsekään ajattele asiaa? Itse tapaan sukulaisiani ja jopa veljiäni niin harvoin, että heidän elämänsä liikuttaa minua hyvin vähän. Huomattavasti suurempi järkytys olisi jonkun ystäväni kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat aivan äärettömän raskaalta ja itsekkäältä ihmiseltä.
Ai minäkö itsekäs kun haluaisin kuitenkin että meidän välillä on edes jonkinlainen kommunikointi jo ihan arjen takia? En vaadi seuraa enkä vaadi asiaa minulle levitettävän, johan sen tein selväksi. Onko silti vaikeaa edes ilmoittaa minulle missä on ja kuinka voi? Lapsellista käytöstä varsinkin vanhemmalta osapuolelta olla aina vaatimassa minua tilille mustasukkaisuudessaan muttei vastavuoroisesti itse edes yritä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät tykkää puida omia tai muiden ongelmia ihmisten kanssa. Jatkuva neuvominen voi tuntua ahdistavalta, varsinkin jos vainaja oli puolisolle tärkeä. Minäkin kerron huolistani äärimmäisen harvoin kenellekään.
Oliko vainaja puolisollesi millä tavalla läheinen? Se, että joku on läheistä sukua ei tarkoita että olisi välttämättä rakas tai tärkeä. Ehkä puoliso ei oikeasti itsekään ajattele asiaa? Itse tapaan sukulaisiani ja jopa veljiäni niin harvoin, että heidän elämänsä liikuttaa minua hyvin vähän. Huomattavasti suurempi järkytys olisi jonkun ystäväni kuolema.
Ymmärrän tämän ja varsinkin neuvomisen. Neuvomista on ollut vain kun hän on minulta semmoisia pyytänyt.
Meillä on vain ollut tapana puida yhdessä ilot ja surut ja nyt kun jotain tapahtuu hänelle jään minä tavallaan aivan "ulkopuoliseksi", kuin en edes juttuseuraksi kelpaa.
Kyseessä ei nyt ollut mikään aivan läheisimmästä päästä oleva sukulainen.
Ap
Milloin tämä tapahtui? Jos on vielä ihan shokissa tilanteesta. Eikä aina tarvitse puhua - voit vaan olla hiljaa lähellä ja vaikka koskettaa. Mutta anna tilaa jos toinen sitä kaipaa.
Jos omainen on kuollut, hänen on tosi vaikea puhua tai tehdä muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä outoa jos ei puhu kerrassaan mitään. Ei aikuinen ihminen voi nyt niin sulkeutua tapahtuipa mitä ikinä vaan.
Ja tuo ettei ilmoita missä on on todella epäilyttävää. Otan osaa ap.
Kuolleet eivät yleensä juurikaan puhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä nyt se puhelin pois, ap. Eihän sulle edes voi puhua kun sä olet koko ajan puhelin kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä tapahtui? Jos on vielä ihan shokissa tilanteesta. Eikä aina tarvitse puhua - voit vaan olla hiljaa lähellä ja vaikka koskettaa. Mutta anna tilaa jos toinen sitä kaipaa.
Olemme tällä hetkellä etänä työtilanteen takia joten koskettaminen ei onnistu. Tämän takia kommunikointi, viestein tai soittamisen kautta on meille henkireikä ja sitä tehdään paljon. Yllättävä radiohiljaisuus kun toinen on aina ennen nojannut sinuun tuntuu pahalta. Varsinkin kun olen herkkä ja empaattinen ihminen joka nimenomaan haluaisin nyt vain kuunnella toista.
Kuolema tapahtui ilmeisesti tänään päivällä tai aamulla. En tiedä tarkalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä "puoliso" poikaystäväsi? Vai oikeasti aviomiehesi?
Ja kuka häneltä kuoli? Otsikossa kirjoitat "omainen", mikä viittaa hänen vanhempiinsa, sisaruksiinsa tai omiin lapsiinsa.
Myöhemmin kuitenkin selität, että kyseessä oli "ei kovin läheinen sukulainen". Serkku, pikkuserkku?
Nyt ei kyllä ap ihan aukene, mitä tarkoitat. Siis miehesi ei halua puhua tunteistaan ja ajatuksistaan liittyen kuolleeseen omaiseensa? Vai ei halus puhua edes siitä, hakeeko kaupasta töistä tullessa maitoa ja aikooko lämmittää saunan?
Mitä?
Ihmiset reagoivat todella eri lailla vastoinkäymisiin. Sinä ilmeisesti haluaisit vatvoa niitä puolisosi kanssa, omiasi ja hänen asioitaan. Hänet taas on kasvatettu pitämään tunteet sisällään ja ilmaisemaan niitä kenties enemmän tekojen kautta, esimerkiksi tankkaamalla vaimolleen auton tms. Onhan se vaikeaa tottua noihin eroihin, mutta oikeastiko tuo tulee sulle yllätyksenä? Oliko hän suulas tommytaberman nuorena vai onko kenties niin, että kyse on hänen perusluonteestaan, jota kuvittelit voivasi muuttaa?
Paha sanoa, miten teillä tuo toimii, koska et kerro oikeastaan mitään. Mutta jos olet tyytymätön keskusteluyhteyteenne, parisuhdeterapiasta voisi olla apua. Sitä saa kuntien perheneuvoloista ja seurakunnilla ilmaiseksi, voit ilmoittaa teidät sinne ja mennä aluksi yksinkin, miehesi tulee sitten mukaan kun on valmis siihen. Ulkopuolisista neuvoista voisi olla teilld molemmille apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sillä on paha olo nyt ja se ei nyt jaksa sua ja sun viisaita sanoja! Anna sen olla!
Vierailija kirjoitti:
Kuolleet eivät yleensä juurikaan puhu.
Juurikin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni haluaa parisuhteelta juuri sitä, että jaetaan elämässä ilot ja surut. Ihan kohtuullinen toive.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat aivan äärettömän raskaalta ja itsekkäältä ihmiseltä.
Ai minäkö itsekäs kun haluaisin kuitenkin että meidän välillä on edes jonkinlainen kommunikointi jo ihan arjen takia? En vaadi seuraa enkä vaadi asiaa minulle levitettävän, johan sen tein selväksi. Onko silti vaikeaa edes ilmoittaa minulle missä on ja kuinka voi? Lapsellista käytöstä varsinkin vanhemmalta osapuolelta olla aina vaatimassa minua tilille mustasukkaisuudessaan muttei vastavuoroisesti itse edes yritä.
Ap
Ja tosiaan meillä on ikäeroa aika runsaasti. Minun on pitänyt ilmoitella ja vakuuttaa viestein missä olen, pääsinhän kotiin ja keiden kanssa olen. Nyt ehkäpä tajuan miten paljon itse olen venynyt ja antanut periksi saamatta itse mitään takaisin. Tuntuu kieltämättä pahalta jo itsessään jäädä ulos ns "perheen" asioista vaikka olemme pari.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä tapahtui? Jos on vielä ihan shokissa tilanteesta. Eikä aina tarvitse puhua - voit vaan olla hiljaa lähellä ja vaikka koskettaa. Mutta anna tilaa jos toinen sitä kaipaa.
Olemme tällä hetkellä etänä työtilanteen takia joten koskettaminen ei onnistu. Tämän takia kommunikointi, viestein tai soittamisen kautta on meille henkireikä ja sitä tehdään paljon. Yllättävä radiohiljaisuus kun toinen on aina ennen nojannut sinuun tuntuu pahalta. Varsinkin kun olen herkkä ja empaattinen ihminen joka nimenomaan haluaisin nyt vain kuunnella toista.
Kuolema tapahtui ilmeisesti tänään päivällä tai aamulla. En tiedä tarkalleen.
Sinä sitä ja sinä tätä. Miksi kukaan haluaisi avautua sinulle omista tuntemuksistaan kun koko ajan käännät asiat siihen, miltä sinusta tuntuu.
Siis tänään kuollut! Ja pitäisi puhua sun kanssa arkipäivän asioista. Olet aivan uskomattoman itsekeskeinen ap.
Kunnioita sitä ettei toinen halua puhua asiasta. Oma rakas perheenjäseneni kuoli lyhyen sairastamisen jälkeen. Sanoin miehelleni etten halua puhua asiasta. Kerroin asiasta korrektisti töissä, parhaimmille ystävilleni ja ohimennen miehelleni.
Käsittelen asiaa itsekseni omassa rauhassa sekä kirjoittamalla. En halua ihmeellisemmin käydä asiaa läpi muiden kanssa. Kyse on luonteenpiirteestä ja haluaisin että muut kunnioittavat sitä. Eri asia sitten jos minulla ja miehellä olisi jokin meidän välinen riita tai surunaihe, mutta oman perheenjäsenen kuolemaa haluan käsitellä rauhassa ja omassa hiljaisuudessa.
Sinä, joka näit Juurikin. Missä näit? Minkä näköinen se on?
Kuulostat aivan äärettömän raskaalta ja itsekkäältä ihmiseltä.