Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin

Täällä 5-kymppinen mies. Kesälomat oltiin aina isän kotitilalla. Joka ikinen päivä koko ajan tehtiin jotain. Ei tullut kuuloonkaan, että keskellä päivää olisi voinut maata sängyssä tai olla sisällä! Illalla sitten, päivällisen jälkeen, sai vähän aikaa rentoutua. Ja sitten tietty ennen nukkumaan menoa. Sadepäivät olivat pelastus: silloin ei ollut  mitään hommia ulkona!

Huomaan vieläkin, miten en viikonloppuisinkaan voi päivällä maata sängyssä. Joku sellainen ihmeellinen ahdistus, että pitäisi tehdä jotain. Ja kesäisin varsinkin. Ei voi vaan olla.

Pitäisi varmaan mennä terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on edelleen tuollaisia, että eivät voi olla tekemättä mitään. Sunnuntaiaamuna kahdeksalta, kun laittaa viestiä ja kyselee kuulumisia, vastaavat, että juuri ovat menossa pihahommiin. Ja sitten jaksavat meillä käydessä AINA nalkuttaa siitä, että ei olla tehty sitä tätä tai tuota. Ihan oikeasti kukaan tuon ikäluokan lapsina eläneistä ei jaksa enää aikuisena suorittaa. Lapsuudessa oli työleiriä kerrakseen.

Tosin jokin silti on muuttunut, koska näiden työhullujen lapsenlapsen (tyttäreni) ei muka tarvitsisi tehdä sitten yhtään mitään. Meillä on esiteinillä tietyt kotihommat, jotka kuuluu hänen vastuulleen, että on oikeutettu kuukausirahaan. Olisi ehkä naurattanut, jos ei olisi itkettänyt, kun äitini sanoi, että orjuutamme lasta. Hienosti on äitini unohtanut sen aamusta iltaan rikkaruohojen kitkemisen, ruohonleikkuun, halkojen pinoamisen jne. omakotitalon hommat, joita me tehtiin jo paljon lastani nuorempana, kun satunnainen r

         Tunnistan tämän ja kyllä huvittaa. Omia lapsia vanhemmat kyllä komensi viimeisen päälle mutta kun aikanaan saivat lapsenlapsia niin kyllä oli eri ääni kellossa. Mummon ja Papan            luona passattiin ja muistutettiin meitä vanhempia että meidän ei saisi liika heidän kullannupuiltaan vaatia. Sanoinkin kerran äidille että jopas nyt on erilaista siihen verrattuna kun                itse olin lapsi, äiti vain heulaitti kädellä ja tuumasi että se oli silloin se hahaa

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa kyllä hyvin tulee ilmi suomalaisten pakkomielle turhiinkin töihin. Omalle kotityölle ei lasketa tuntipalkkaa, eikä palveluita tai valmistuotteita osteta. Vaikka rahaa olisi niin kaikki pitää tehdä itse, joku lääkärikin käyttää kesälomansa mattopyykillä ja mustikkametsässä kyykkien vaikka voisi viedä ne pesulaan ja ostaa mustikat torilta ja käyttää aikansa paremmin.

Siinä tekemisessä on usein pointtina, että se on vapaaehtoista ja aikuisen hommaa.

Puolison kanssa kerätään mustikoita ja puolukoita intohimoisesti ja jaetaan myös lasten perheille. Nuorempana ostin. - Myös se metsä sinänsä tekee hyvää.

Mattopyykki taas antaa puhdistumisen kokemuksen mielellekin. Suurimman osan kyllä nykyisin käytän pesulassa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä 5-kymppinen mies. Kesälomat oltiin aina isän kotitilalla. Joka ikinen päivä koko ajan tehtiin jotain. Ei tullut kuuloonkaan, että keskellä päivää olisi voinut maata sängyssä tai olla sisällä! Illalla sitten, päivällisen jälkeen, sai vähän aikaa rentoutua. Ja sitten tietty ennen nukkumaan menoa. Sadepäivät olivat pelastus: silloin ei ollut  mitään hommia ulkona!

Huomaan vieläkin, miten en viikonloppuisinkaan voi päivällä maata sängyssä. Joku sellainen ihmeellinen ahdistus, että pitäisi tehdä jotain. Ja kesäisin varsinkin. Ei voi vaan olla.

Pitäisi varmaan mennä terapiaan.

Voisi olla aiheellista, se terapia. Jos ei sen takia että voisit maata pitempään sängyssä mutta että vaikka nousisit aikaisin ylös, voisit istuskella ulkona, ottaa kupin kahvia ja

nauttia kesäpäivän aamusta ilman 'nyt pitäisi alkaa tekemään jotain ja heti' stressiä.

 

Me oltiin aina meidän mökillä vspaa-ajat ja se oli yhtä työleiriä. Meidän mökille oli 30min ajomatka, joten arki-iltoinakin ehdittiin joskus käydä tekemässä töitä. 

14v aloin kapinoida ja 16v en enää lähtenyt mukaan mökille.

10 vuotta kesti, että osasin taas nauttia mökillä käymisestä.

Onpa erikoinen keskustelu. Milloin te olette syntyneet, jos olette kokeneet tuollaista? Itse olen syntynyt 1983 ja olen saanut tehdä vapaa-ajallani mitä huvittaa. En samaistu ollenkaan näihin kokemuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mitä en vieläkään ymmärrä on se että minkäänlaista yksityisyyttä ei lapselle / nuorelle annettu. Esim kun olin suihkussa niin äiti yhtäkkiä tempaisi oven auki ja meni saunalle katsomaan (??) jotain. Samaten kun olin huoneessani ovi kiinni niin äiti yhtäkkiä ryntäsi sisään Kysymään jotain turhanpäiväistä. Tietysti koputtamatta. Miksi??

Tähän liittyi myös se että kirjeet luettiin, päiväkirjaa luettiin (lakkasin tän takia sitten pitämästä päiväkirjaa), ja äiti osasi tiirikoida auki lukollisen ylälaatikon kirjoituspöydästäni. Se yksi ainoa lukollinen pöytälaatikko oli omaa aluettani, ja senkin äiti sitten ryösti avaamalla sen lukon jollain rautalangalla tms. Ja taas sitten luki mun kirjeitä ja omia asioita.

Vaatekaapit se penkoi, tutki likapyykistä alushousuni (tämä oli jotenkin outoa ja pervoa, mutta kai se oli sille joku valvontatoimi), ja sitt

Kuulostaa vähän liiankin tutulta ja itku tuli täälläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen silmäillyt ketjun kommentteja pienoisen hämmennyksen vallassa. Olen syntynyt 50-luvun puolivälissä, ja siitä huolimatta minä sain lukea niin paljon kuin sielu sieti... ?! Joskus kesäisin äiti patisti pihalle, ja silloin otin kirjan mukaan ja istahdin jollekin kivelle tai kannolle ja jatkoin lukemistani. Lapsuudenkotini ei ollut mikään paratiisi, mutta me lapset saatiin olla sellaisia kuin olimme. 

Aina on ollut myös onnellisia lapsuuksia.

Tässä ketjussa painottuvat toisenlaiset tarinat. Olen saman ikäinen kuin sinä, eikä hirveän ankaraa ja väkivaltaista ollut, mutta lukea ei "työaikana" saanut.

Onneksi oli niin uskovainen koti, että sunnuntait ja muut pyhät sai lukea rauhassa, koska Raamattu kielsi oikeat työt pyhinä lepopäivinä. Tietenkin luin salaa aina kun silmä katsoi muualle ja iltamyöhään kynttilän valossa. :D

Vierailija kirjoitti:

Sairasta armeijameininkiä. Luppoaika leputtaa kehoa ja mieltä ja edistää luovuutta. Haaveilu ja kiireettömyys on tärkeää kaiken työn ja touhun vastapainoksi.

Todellisuudessa armeijassa on paljonkin luppoaikaa. Mutta sitten kun alkaa tapahtumaan niin sitten myös tapahtuu. Älytön vöyhötys päällä aikansa ja sitten taas on luppoaikaa. Näin ainakin oli vielä 20 vuotta sitten.

"Yksi asia mitä en vieläkään ymmärrä on se että minkäänlaista yksityisyyttä ei lapselle / nuorelle annettu. Esim kun olin suihkussa niin äiti yhtäkkiä tempaisi oven auki ja meni saunalle katsomaan (??) jotain. Samaten kun olin huoneessani ovi kiinni niin äiti yhtäkkiä ryntäsi sisään Kysymään jotain turhanpäiväistä. Tietysti koputtamatta. Miksi??"

Tuohan on ihan selvä asia. Äitisi tuli tarkistamaan etten vaan harrasta itsesi saastuttamista. Siksi noita yllättäen paikalle tuppaamisia on tehty.

Joo aina piti olla jotakin tekemässä. Siksi lopulta muutin pois kotoa - ja menin töihin. 😂

Herranjestas, mitä luettavaa. Ihan kamalaa kuulla teidän kokemuksia.

Olen niin pahoillani tästä :(

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan tuolla tavoin, mutta lukemista pidettiin meilläkin "hömpötyksenä" Sitä piti hävetä ja lukea salaa. Kun sain kirjastokortin ja äiti löysi sen, sain tukkapöllyä ja kotiarestia, etten menisi kirjastoon. Myös polkupyöräni takavarikoitiin sillä kirjastoon oli 8km matkaa ja se olisi ollut lapselle melko työlästä kävellä edestakaisin. Ihan järjetöntä touhua. Emmekä edes kuuluneet mihinkään ääripään uskontolahkoihin.

Ja nykyään lapset/nuoret ei jaksa keskittyä kirjoihin, mikä on surullista.  Oletko kysynyt äidiltäsi mikä se kirjasto asiassa, niin hermostutti ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ajatelleet, mitä helvettiä elämänne tulee olemaan kun nuo vanhemmat muuttuvat vanhukseksi ja VAATIVAT (huom vaativat, eivät siis pyydä) teitä auttamaan heitä kaikessa? Alkaa tulla käskyttämistä katon putsauksesta, aitan maalaamisesta, lumien kolaamisesta, ikkunan pesusta ja pointtina se että _koko ajan_ pitäisi olla hyysäämässä ja tekemässä.

Eli lapsuuden komentelu ja orjaleiri ja käskytyshelvetti palaa taas!

Kyllä, juuri näin. Äitini asuu väkisin yli 90-vuotiaana omakotitalossa. Mitään ei tietenkään itse kykene tekemään, mutta puutarhan pikkutarkka taso on säilytettävä. Jatkuvasti pitää perustaa uusia kukkapenkkejä, istuttaa lisää marjapensaita, laajentaa mansikkamaata. Me sitten siskosten kanssa juostaan siellä omien talojemme ja perheidemme hoidon lomassa, välimatkaakin on paljon. Ja ihan kaikki pitää tehdä tarkasti niin kuin määrätään. Kuo

Taidatte olla hulluja aikuisia lapsia, äitinne voi palkata kunnasta työntekijän palvelusetelillä.

Aloituksen perusteella tyttö oli taas uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ajatelleet, mitä helvettiä elämänne tulee olemaan kun nuo vanhemmat muuttuvat vanhukseksi ja VAATIVAT (huom vaativat, eivät siis pyydä) teitä auttamaan heitä kaikessa? Alkaa tulla käskyttämistä katon putsauksesta, aitan maalaamisesta, lumien kolaamisesta, ikkunan pesusta ja pointtina se että _koko ajan_ pitäisi olla hyysäämässä ja tekemässä.

Eli lapsuuden komentelu ja orjaleiri ja käskytyshelvetti palaa taas!

Kyllä, juuri näin. Äitini asuu väkisin yli 90-vuotiaana omakotitalossa. Mitään ei tietenkään itse kykene tekemään, mutta puutarhan pikkutarkka taso on säilytettävä. Jatkuvasti pitää perustaa uusia kukkapenkkejä, istuttaa lisää marjapensaita, laajentaa mansikkamaata. Me sitten siskosten kanssa juostaan siellä omien talojemme ja perheidemme hoidon lomassa, välimatkaakin on paljon. Ja ihan kaikki pi

Haluaisiko äitinne kuntopyörän, ei tarvisi laiskana istua ?

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta omaava kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut tuollaista, mutta mieheni on kertonut, että hän on joutunut hoitamaan pikkuveljiään, tekemään polttopuut, lumityöt, poimimaan marjat, tiskaamaan ym. Vieläkin anoppi soittelee ja yrittää saada vanhimman poikansa apuunsa kaikenlaiseen, vaikka nuoremmat jo aikuiset poikansa asuvat naapurissa,kun meille on yli 100km.

Tämä roolitus jää usein päälle loppuiäksi.

Meillä minä esikoinen jouduin tekemään kaiken, myös miesten työt vaikka tyttö olinkin. Sen sijaan muutaman vuoden nuoremmalta sisarelta ei vaadittu mitään, se kun oli vanhempien vauva.

Nyt kun olemme pitkästi yli nelikymppisiä, edeleen se sisar on vauva jota vanhemmat hyysää ja paapoo ja jolta ei vaadita mitään. Ja esikoisena minä olen se jonka pitää koko ajan tehdä kai

Kannattaa uskoa kun sanovat perinnöttä jättämistä, yks tuttuni koki sen. Kuten yleensä näissä tapauksissa, myös vanhemmalla voi olla persoonan häiriöitä ja lapsella.  JOKIN perheneuvolan tapainen olis tarpeen Kun puhutaan noinkin vakavasta asiasta

Sama juttu. Yhden päiväkirjani mutsi pölli ja antoi takaisin, kun olin jo 50. En edes muistanut sitä. Hän oli sitä lueskellut monet vuodet ja kai kaivoi sieltä vittuilun aiheita. Uskomatonta!

Meillä mutsi oli vihainen, jos olin kipeä. Kuumeessakin olis pitänyt olla vaan normaalisti. Muistan erään kerran, kun meille oli kutsuttu vieraita ja mä olin saanut kuumeen. Hetken aikaa sain olla pitkälläni, sitten mutsi komensi mut leikkimään vieraiden lasten kanssa. Oli pakko nousta. Vieraista eräs huomasi tilanteeni, etten jaksa. Mutsin mielestä vain teeskentelin.

Vierailija kirjoitti:

Onpa erikoinen keskustelu. Milloin te olette syntyneet, jos olette kokeneet tuollaista? Itse olen syntynyt 1983 ja olen saanut tehdä vapaa-ajallani mitä huvittaa. En samaistu ollenkaan näihin kokemuksiin.

Ihan samoja kokemuksia kuin monilla muillakin, yllätti tosin, että sain ainakin kuvan, että aika nuoretkin ovat joutuneet tähän "pakkoahkeruuteen" kotonaan. Itse olen jo 70v, meillä ei olisi saanut lukea, oma lapseni kauhistui kun kerroin mummunsa tiuskaisseen minulle: "Älä aina lue!" Jotain kasvimaata olisi kai pitänyt mennä pöyhimään (inhosin harventamista ja perkaamista, kastelu oli ok). 

Niin kauan kuin olen asunut etäällä lapsuudenkodistani, olen toiminut ihan just niin kuin haluan! Oli minullakin työkavereina (vanhempia) naisia, jotka olivat tehneet suursiivouksen jo ennen töihin menoa. Joku ei voinut tai halunnut tajuta liukuvaa työaikaa; hänestä klo 9 töihin tulevat vaikuttivat haluttomilta tulemaan yleensä töihin! Ei hän kai jaksanut ajatella, että me sitten olimme  pitempään iltapäivällä. Hän lähtikin yleensä klo 15 kotiin.