Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin
Olisi ollut niin ihanaa esimerkiksi nukkua viikonloppuisin pidempään. Mutta ei, isä laittoi radion täysille klo 6.00 ja 10 minuutin sisään oli oltava aamiaisella tai jäi ilman. Olin intohimoinen lukija, mutta sekin suunnilleen demonisoitiin. Kun luin Neiti etsivää säkkituolissani, isän naama oli oven välissä "Ei päivisin lojuta, mene katsomaan tarvitseeko äiti apua keittiössä, jos ei, kerää risut pihalta"
Aina piti olla tekemässä jotain. Joskus sujautin kirjan paidan alle ja livahdin latoon lukemaan. Veljet saivat kyllä lorvia pitkin päivää.
Kommentit (1299)
Hiukan lohduttaa lukea näitä tarinoita, ja samalla kauhistuttaa, miten yleistä tämä on. Itse 50-v, vanhemmat suuria ikäluokkia. Ihan pahinta orjatyöleiriä ei pidetty, mutta se halveksiminen, tylyys, lyttääminen, käskyttäminen, "teet justiin niinku minä sanon tai itket ja teet". Jos vaikka satutti itsensä tai rupesi itkemään siitä tylytyksestä, niin sanottiin: "lakkaa rääkymästä tai saat kohta torellisen syyn rääkyä". Tehtiin mitä käskettiin, koska käskettiin.
Mikähän tässä yhteiskunnassa on vikana? Onko se sota joka pilasi suurten ikäluokkien tunne-elämän? Sodasta selvinneiden traumatisoituneiden vanhempien kasvattamina?
Minusta, kuten monesta muustakin, tuli suvun ensimmäinen akateeminen. Läksyjen luku sallittiin ja se antoi oman rauhan ja menestyminen koulussa itsetuntoa. Äidin mielestä minun toki olisi pitänyt mennä töihin 16-vuitiaana niinkuin hänkin oli mennyt, mutta minä menin lukioon ja yliopistoon.
Yliopistossa sitten olinkin "kuka ei kuulu joukkoon" niiden professorien lasten keskellä. Vaistomaisesti kuitenkin löysin ne, joiden tausta oli samankaltainen kuin itselläni.
Masennus on ollut seuralainen, 2 vuoden intensiivinen terapia (kiitos Kela) auttoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ei kuitenkaan, yrittäkää siskosi kanssa lopettaa sielläkin
Aika monen sadistivanhemmat olivat maalta, raatamismentaliteetti, jota noudatettiin vaikkei sille enää ollut mitään tarvetta eloonjäämisen kannalta ja ehkä asuttiinkin jo kaupungissa . Ihan kuin halla veisi sadon ja nälkäkuolema uhkaisi, jos ei käytä joka ikistä valveilla olin hetkeä raatamiseen. + Luterilainen työmoraali ja sosiaalinen kontrolli. + Sodanjälkeiset täysin käsittelemättä jätetyt ja suoraan eteenpäin siirretyt tunne-elämän traumat.
Se mitä ihmettelen ja ihailen, on, että näitä ei ole enää omiin lapsiin jatkettu. Voi olla että on menty jopa vähän toiseen äärilaitaan: omilta lapsilta on vaikea vaatia juuri mitään. (Ja silti ne valittavat...)
Itse olin melkein 40 ennenkuin uskalsin lastentekoon, sen verran huonot oli eväät.
Kuka nostaisi julkisuuteen nämä suurten ikäluokkien lapsilleen aiheuttamat traumat? Näistä olisi aika puhua.
Nämä ketjut on tosi tärkeitä ja auttavat paljon. Mä en saa terapiaa, vaikka väkivaltalapsuus hullun narsistin alistamana. Kun ei ole masennusta, ei saa sitä b-lausuntoa jonka terapia vaatii. Kirjalisuus ja nämä ketjut on ainoa apu mitä mulla on. harmittaa aina se että usein tällaisiin ketjuihin tulee hyvien perheiden lapset ylenkatsomaan ja vähättelemään, jotkut jopa tahallaan kiusaamaan ja loukkaamaan.
Tällaisen lapsuuden kokenut on usein yksinäinen, kuten minäkin olen. Siksi nämä ketjut on monesti ainoa kanava jossa edes hetken verran voi jakaa kokemaansa toisen ihnisen kanssa.
Onhan tänne kirjoittelu sitten terapiaa niille jotka sitä tarvitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäi tuosta 361 viestistä näköjään se oleellinen pois. Eli sijaislapsista kirjoitin. Sanoin isälleni sitten myöhemmin jo yläkoulussa ollessa, kun hän sai taas päähänpiston lapsista, että emmehän me voi lapsia ottaa. Isäni vastaus siihen, että niistä lapsista saa rahaa niin sen takia pitäisi ottaa. Muuta perustetta ei sitten ollutkaan. Eli ratkaisu äitini työttömyyteen on ottaa sijaislapsia, koska niistä saa rahaa. Ja onneksi meille ei lapsia tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Vierailija kirjoitti:
Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.
Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.
Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.
Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.
Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.
Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.
Aamen! 100% totta joka sana. Ihan sama meillä.
Lisään vaan sen että ne suuret ikäluokat rohmusi itselleen kaiken (omat vanhempani ostattivat ensiasunnon vanhemmillaan, saivat lahjoina mökkitontin ja mökin vanhemmiltaan, maksattivat isoja hankintoja, hoidattivat lapsensa koko ajan vanhemmillaan, saivat kaikkiin muuttoihin ja remontteihin apua ja rahaa... siis ihan valtavasti apua koko ajan!!)
Ja kun vastaavasti suurt ikäluokat ei antaneet omille lapsilleen YHTÄÄN MITÄÄN apua tai tukea. Ei taattu lainaa, ei ole autettu muutossa, ei ostettu yhtään mitään (edes joululahjaa!), ei ole hoidettu kertaakaan lapsenlapsi, ei viitsitä pitää yhteyttä eikä tavata, ei haluta mitenkään tukea tai kannustaa omia lapsia missään.Sellainen ”sukupolvien auttamisen ketju”. Siitä puuttuu yksi lenkki. SUURET IKÄLUOKAT.
Me suurten ikäluokkien kaltoinkohdellut lapset tulemme auttamaan kaikessa omia lapsiamme, koska tiedämme miten pahalta tuntuu olla ilman välittämistä, yhteydenpitoa, apua, tukea. Mutta me itse jäimme kaikkea tätä ilman. Se niinsanottu ahne sukupolvi rohmusi ihan kaiken.
Apua! En ole ikinä tajunnut kuinka katkera ja vihainen pitäisi olla, kun vanhempani kuuluvat suureen ikäluokkaan. Olen saanut apua ja tukea, lastenhoitoapua yms.
Äitini laittoi minut hoitoon 3kk iässä, koska hänen oli pakko - ei yhden tuloilla olisi ruokaa saanut ja laskuja maksettu. Eikä heidän vanhemmillaan ollut rahaa auttaa talon ostamisessa.Onko kaikki muut suurten ikäluokkien lapset noin raivopäisiä työssä ja kotona kuin palstoilla? Vai teeskentelettekö tekin julkisesti normaalia ja mukavaa kuten joku sanoi vanhempiensa tehneen? 😨
Pelottava ajatus että olen saattanut kohdata teitä koulussa ja työelämässä, enkä ole tunnistanut läheskään kaikissa ikäluokkaani kuuluvissa noin valtavaa raivoa ja katkeruutta. Ne jotka huomaa, on niitä selkäänpuukottajia ja avoimen ilkeitä, mutta teeskenteleekö loput? Toi on varmaan se sukupolvia jatkuva trauma, mistä puhutaan.Häivy ketjusta idari. Sulla on HYVÄT VANHEMMAT. Nyt emme puhu niistä. Olisit vähän toinen ääni kellossa jos sulla olisi julmat hakkaajat ja orjuuttajat. Saakeli että ärsyttää hyvän kodin pumpulilapset jotka tulee pätemään.
Okei. Mistä SINÄ idari tiedät, minkälainen mun LAPSUUS oli, kun en puhunut siitä mitään? Ehkä en tollaiselle viitsisikään avautua. Ei ole tarvettakaan jos asioista on päässyt yli. Mua ei ärsytä sun ärsyyntyminen, mutta ärsyttää se, että sulle ei saa sanoa mutta sinä saat -ihan samanlainen olet kuin vanhempasi, etkä edes itse tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monen sadistivanhemmat olivat maalta, raatamismentaliteetti, jota noudatettiin vaikkei sille enää ollut mitään tarvetta eloonjäämisen kannalta ja ehkä asuttiinkin jo kaupungissa . Ihan kuin halla veisi sadon ja nälkäkuolema uhkaisi, jos ei käytä joka ikistä valveilla olin hetkeä raatamiseen. + Luterilainen työmoraali ja sosiaalinen kontrolli. + Sodanjälkeiset täysin käsittelemättä jätetyt ja suoraan eteenpäin siirretyt tunne-elämän traumat.
Se mitä ihmettelen ja ihailen, on, että näitä ei ole enää omiin lapsiin jatkettu. Voi olla että on menty jopa vähän toiseen äärilaitaan: omilta lapsilta on vaikea vaatia juuri mitään. (Ja silti ne valittavat...)
Itse olin melkein 40 ennenkuin uskalsin lastentekoon, sen verran huonot oli eväät.
Kuka nostaisi julkisuuteen nämä suurten ikäluokkien lapsilleen aiheuttamat traumat? Näistä olisi aika puhua.
Kukaan ei uskalla, ei varsinkaan tv ja media. Pelätään suuria ikäluokkia, ne on suomen varakkain ja vaikutusvaltaisin kansanosa.
Olen miettinyt kirjan kirjoittamista. En vaan tiedä kehtaisiko omalla nimellä. Sellainen lynkkauskulttuuri on suomessa että tulisi sitten vain haukutuksi, syyllistetyksi ja suurten ikäluokkien maalittamaksi. En jaksa enää yhtään kestää sitä samaa haukkumista ja loukkamista mitä olen koko lapsuuden ja nuoruuden kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Jäi tuosta 361 viestistä näköjään se oleellinen pois. Eli sijaislapsista kirjoitin. Sanoin isälleni sitten myöhemmin jo yläkoulussa ollessa, kun hän sai taas päähänpiston lapsista, että emmehän me voi lapsia ottaa. Isäni vastaus siihen, että niistä lapsista saa rahaa niin sen takia pitäisi ottaa. Muuta perustetta ei sitten ollutkaan. Eli ratkaisu äitini työttömyyteen on ottaa sijaislapsia, koska niistä saa rahaa. Ja onneksi meille ei lapsia tullut.
Pää pätkii näköjään pahasti eli tarkoitin siis, että vakituisesti asuvia ei tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Vierailija kirjoitti:
Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.
Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.
Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.
Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.
Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.
Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.
Aamen! 100% totta joka sana. Ihan sama meillä.
Lisään vaan sen että ne suuret ikäluokat rohmusi itselleen kaiken (omat vanhempani ostattivat ensiasunnon vanhemmillaan, saivat lahjoina mökkitontin ja mökin vanhemmiltaan, maksattivat isoja hankintoja, hoidattivat lapsensa koko ajan vanhemmillaan, saivat kaikkiin muuttoihin ja remontteihin apua ja rahaa... siis ihan valtavasti apua koko ajan!!)
Ja kun vastaavasti suurt ikäluokat ei antaneet omille lapsilleen YHTÄÄN MITÄÄN apua tai tukea. Ei taattu lainaa, ei ole autettu muutossa, ei ostettu yhtään mitään (edes joululahjaa!), ei ole hoidettu kertaakaan lapsenlapsi, ei viitsitä pitää yhteyttä eikä tavata, ei haluta mitenkään tukea tai kannustaa omia lapsia missään.Sellainen ”sukupolvien auttamisen ketju”. Siitä puuttuu yksi lenkki. SUURET IKÄLUOKAT.
Me suurten ikäluokkien kaltoinkohdellut lapset tulemme auttamaan kaikessa omia lapsiamme, koska tiedämme miten pahalta tuntuu olla ilman välittämistä, yhteydenpitoa, apua, tukea. Mutta me itse jäimme kaikkea tätä ilman. Se niinsanottu ahne sukupolvi rohmusi ihan kaiken.
Apua! En ole ikinä tajunnut kuinka katkera ja vihainen pitäisi olla, kun vanhempani kuuluvat suureen ikäluokkaan. Olen saanut apua ja tukea, lastenhoitoapua yms.
Äitini laittoi minut hoitoon 3kk iässä, koska hänen oli pakko - ei yhden tuloilla olisi ruokaa saanut ja laskuja maksettu. Eikä heidän vanhemmillaan ollut rahaa auttaa talon ostamisessa.Onko kaikki muut suurten ikäluokkien lapset noin raivopäisiä työssä ja kotona kuin palstoilla? Vai teeskentelettekö tekin julkisesti normaalia ja mukavaa kuten joku sanoi vanhempiensa tehneen? 😨
Pelottava ajatus että olen saattanut kohdata teitä koulussa ja työelämässä, enkä ole tunnistanut läheskään kaikissa ikäluokkaani kuuluvissa noin valtavaa raivoa ja katkeruutta. Ne jotka huomaa, on niitä selkäänpuukottajia ja avoimen ilkeitä, mutta teeskenteleekö loput? Toi on varmaan se sukupolvia jatkuva trauma, mistä puhutaan.Häivy ketjusta idari. Sulla on HYVÄT VANHEMMAT. Nyt emme puhu niistä. Olisit vähän toinen ääni kellossa jos sulla olisi julmat hakkaajat ja orjuuttajat. Saakeli että ärsyttää hyvän kodin pumpulilapset jotka tulee pätemään.
Okei. Mistä SINÄ idari tiedät, minkälainen mun LAPSUUS oli, kun en puhunut siitä mitään? Ehkä en tollaiselle viitsisikään avautua. Ei ole tarvettakaan jos asioista on päässyt yli. Mua ei ärsytä sun ärsyyntyminen, mutta ärsyttää se, että sulle ei saa sanoa mutta sinä saat -ihan samanlainen olet kuin vanhempasi, etkä edes itse tajua.
Boomeri tuli pätemään ketjuun. Huomasin tän jo tuon ekasta viestistä missä puolusteltiin henkeen vereen boomereita.
Näin pitkään ketju ehti ennenkuin suuret ikäluokat huomasi tän. Nyt taitaa olla ketju pilalla. Niin siinä aina käy. Joko joku boomermummo tulee kiljumaan tai sitten joku ammattikiusaaja loukkaamaan.
Menehän mummeli ottamaan unilääke ja pehkuihin!
Kauheita kokemuksia teillä :(
Vaikka itse pääsinkin teihin verrattuna helpolla, pelkäsin itsekin fyysistä väkivaltaa kotona.
Olen neljästä lapsesta se nuorin ja koska vaistosin nuorena sen, että äiti ei todellakaan ole mikään mukava ihminen, yritin olla aina se kiltti tyttö joka ei koskaan suututa ja näin ollen sain "vain" pelkästään tukistamista, kun taas iso sisarukset (ikäeroa 2, 7 ja 9) sai pahempaa
Ja mistä sitten tukistettiin? No se onkin ihan perkeleen hyvä kysymys, koska se tuli aina täysin yllättäen ja eikä näin jälkikäteen enää edes kiinnosta kysyäkään "miksi?"
Telkkarin katsominen ei ollut äidille mitään satunnaista 1-2h rentoutumista vaan jatkuvaa jokapäiväistä maratonia.
Koska telkkaria katsoessa ei tietenkään saanut häiritä, aina huudettiin "hiljaa/mee huoneeseesi".
Vaikka piti olla hiljaa, se ei kuitenkaan ollut mikään tekosyy olla tyhjentämättä tiskikonetta ja kertokaas minulle, että miten tiskikoneen pystyy tyhjentämään nopeasti, mutta äänettömästi? (ei mitenkään jos oli nopea = kauhea meteli! Jos tyhjensi hiljaa eli hitaasti = vieläkö se on kesken!)
Muutenkin äiti raivosi aina, jos jotain teki sen mielestä liian hitaasti (tuossa ajassa olisi jo sitä ja tätä)
Joten näin tiivistettynä: vaikka en ollut teidän tapaan orjatyöleirillä, se ei silti pelastanut minua huonolta kohtelulta. Siltä, että kiltteydestä huolimatta sain pelätä väkivaltaa. Kerran äiti läimäytti päähän avokämmenellä. Kun aloin itkee, äiti tiuskasi "ei voinut sattua!".
(no eipä se tietenkään satu, kun puolustuskyvytöntä lyödään päähän kämmenellä jonka sormessa on iso paksu hopeasormus)
Lopputulos: olen perkeleen lyhyt pinnainen ja ainakin toistaiseksi vela = ajatus siitä, että syyllistyn väkivaltaan omaa lasta kohtaan pelottaa ihan vain sen takia, koska olen lyhyt pinnainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja paratkoon mikä ketju, tunnistan itseni ja perheeni niin monesta asiasta. Olen kohta viiskymppinen, enkä uskalla sanoa vanhemmilleni olevani vuorotteluvapaalla, sehän se vasta laiskuutta olisi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monen sadistivanhemmat olivat maalta, raatamismentaliteetti, jota noudatettiin vaikkei sille enää ollut mitään tarvetta eloonjäämisen kannalta ja ehkä asuttiinkin jo kaupungissa . Ihan kuin halla veisi sadon ja nälkäkuolema uhkaisi, jos ei käytä joka ikistä valveilla olin hetkeä raatamiseen. + Luterilainen työmoraali ja sosiaalinen kontrolli. + Sodanjälkeiset täysin käsittelemättä jätetyt ja suoraan eteenpäin siirretyt tunne-elämän traumat.
Se mitä ihmettelen ja ihailen, on, että näitä ei ole enää omiin lapsiin jatkettu. Voi olla että on menty jopa vähän toiseen äärilaitaan: omilta lapsilta on vaikea vaatia juuri mitään. (Ja silti ne valittavat...)
Itse olin melkein 40 ennenkuin uskalsin lastentekoon, sen verran huonot oli eväät.
Kuka nostaisi julkisuuteen nämä suurten ikäluokkien lapsilleen aiheuttamat traumat? Näistä olisi aika puhua.
Kukaan ei uskalla, ei varsinkaan tv ja media. Pelätään suuria ikäluokkia, ne on suomen varakkain ja vaikutusvaltaisin kansanosa.
Olen miettinyt kirjan kirjoittamista. En vaan tiedä kehtaisiko omalla nimellä. Sellainen lynkkauskulttuuri on suomessa että tulisi sitten vain haukutuksi, syyllistetyksi ja suurten ikäluokkien maalittamaksi. En jaksa enää yhtään kestää sitä samaa haukkumista ja loukkamista mitä olen koko lapsuuden ja nuoruuden kuullut.
Taiteilijanimeä käyttää kovinkin moni kirjailija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Vierailija kirjoitti:
Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.
Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.
Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.
Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.
Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.
Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.
Aamen! 100% totta joka sana. Ihan sama meillä.
Lisään vaan sen että ne suuret ikäluokat rohmusi itselleen kaiken (omat vanhempani ostattivat ensiasunnon vanhemmillaan, saivat lahjoina mökkitontin ja mökin vanhemmiltaan, maksattivat isoja hankintoja, hoidattivat lapsensa koko ajan vanhemmillaan, saivat kaikkiin muuttoihin ja remontteihin apua ja rahaa... siis ihan valtavasti apua koko ajan!!)
Ja kun vastaavasti suurt ikäluokat ei antaneet omille lapsilleen YHTÄÄN MITÄÄN apua tai tukea. Ei taattu lainaa, ei ole autettu muutossa, ei ostettu yhtään mitään (edes joululahjaa!), ei ole hoidettu kertaakaan lapsenlapsi, ei viitsitä pitää yhteyttä eikä tavata, ei haluta mitenkään tukea tai kannustaa omia lapsia missään.Sellainen ”sukupolvien auttamisen ketju”. Siitä puuttuu yksi lenkki. SUURET IKÄLUOKAT.
Me suurten ikäluokkien kaltoinkohdellut lapset tulemme auttamaan kaikessa omia lapsiamme, koska tiedämme miten pahalta tuntuu olla ilman välittämistä, yhteydenpitoa, apua, tukea. Mutta me itse jäimme kaikkea tätä ilman. Se niinsanottu ahne sukupolvi rohmusi ihan kaiken.
Apua! En ole ikinä tajunnut kuinka katkera ja vihainen pitäisi olla, kun vanhempani kuuluvat suureen ikäluokkaan. Olen saanut apua ja tukea, lastenhoitoapua yms.
Äitini laittoi minut hoitoon 3kk iässä, koska hänen oli pakko - ei yhden tuloilla olisi ruokaa saanut ja laskuja maksettu. Eikä heidän vanhemmillaan ollut rahaa auttaa talon ostamisessa.Onko kaikki muut suurten ikäluokkien lapset noin raivopäisiä työssä ja kotona kuin palstoilla? Vai teeskentelettekö tekin julkisesti normaalia ja mukavaa kuten joku sanoi vanhempiensa tehneen? 😨
Pelottava ajatus että olen saattanut kohdata teitä koulussa ja työelämässä, enkä ole tunnistanut läheskään kaikissa ikäluokkaani kuuluvissa noin valtavaa raivoa ja katkeruutta. Ne jotka huomaa, on niitä selkäänpuukottajia ja avoimen ilkeitä, mutta teeskenteleekö loput? Toi on varmaan se sukupolvia jatkuva trauma, mistä puhutaan.Häivy ketjusta idari. Sulla on HYVÄT VANHEMMAT. Nyt emme puhu niistä. Olisit vähän toinen ääni kellossa jos sulla olisi julmat hakkaajat ja orjuuttajat. Saakeli että ärsyttää hyvän kodin pumpulilapset jotka tulee pätemään.
Okei. Mistä SINÄ idari tiedät, minkälainen mun LAPSUUS oli, kun en puhunut siitä mitään? Ehkä en tollaiselle viitsisikään avautua. Ei ole tarvettakaan jos asioista on päässyt yli. Mua ei ärsytä sun ärsyyntyminen, mutta ärsyttää se, että sulle ei saa sanoa mutta sinä saat -ihan samanlainen olet kuin vanhempasi, etkä edes itse tajua.
Boomeri tuli pätemään ketjuun. Huomasin tän jo tuon ekasta viestistä missä puolusteltiin henkeen vereen boomereita.
Näin pitkään ketju ehti ennenkuin suuret ikäluokat huomasi tän. Nyt taitaa olla ketju pilalla. Niin siinä aina käy. Joko joku boomermummo tulee kiljumaan tai sitten joku ammattikiusaaja loukkaamaan.
Menehän mummeli ottamaan unilääke ja pehkuihin!
Tämä boomeri ei ole suurta ikäluokkaa vaan samaa kuin sinä, jos satut ymmärtämään jotain siitä mitä luet.
Olen kirjoittanut viestin johon vastattiin että olen idari, tuon johon vastasit + sen joka poistettiin kun esitin oletuksia idariviestin kirjoittajasta ja tämän. Mutta luetun ymmärtämistä voisit vähän harjoitella ennen kun alat kiljua boomereita.
Minkä minä sille voin, jos näet äitisi jokaisessa joka on sun kanssasi eri mieltä. Opettele käyttämään erilaisia lyttäystapoja kuin äitisi käytti, jos haluat erottua hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei onneksi ollut kotona asiat noin, mutta miehellä on selvästi ollut. Nyt yrittää iskostaa muhun ja mun elämään tuota samaa pimeää touhua. Aamuisin pitäisi nousta aikaisin ja koko päivä touhottaa jotain. Haluaisin rankan työviikon jälkeen levätä niin ehei onnistu tai olen huono ihminen.
Tämä tärkeä pointti onkin tullut muutamaan kertaan. Kuinkahan monta turhaa riitaa on riidelty perheissä tämän takia ymmärtämättä, että tässä ei olekaan kyse luonteenpiirteistä ja eroista, vaan niin syvällä olevasta kasvatuksesta, että se vaikuttaa kaikkeen?
Että sen sijaan, että keskustellaan siitä, että sinä olet touhu ja sinä olet laiska, päästäisiinkin juttelemaan siitä, mikä tarve on touhottamisen takana. Että miksi harmittaa, jos toinen jää lepäilemään. Minunkin mieheni on selkeästi aktiivisempi kuin minä, mutta ei häntä haittaa puuhailla puutarhassa vaikka, kun minä otan päikkärit. Enää.
Mekin nimittäin olemme vuosien varrella joutuneet perkaamaan sitä, mikä tekeminen on omaa kivaa puuhaa ja mikä sitä, mikä vain prkele pitää hampaat irvissä. Molemmilla takana tätä lapsuudenkodin pakkosuoritusta, minulla vähän pahemmin kuin hänellä. Ehkä hän sen vuoksi on meistä se aktiivisempi??
Mä olen myöskin nyt vihdoin elämän puolessavälissä ymmärtänyt, että saan ja mulla on oikeus elää omannäköistä elämää, enkä ole siitä tilivelvollinen kenellekään. Ei se turhan touhottaminen kenestäkään parempaa tee.
Mä ymmärsin tän vasta 45v ikäisenä. Mun vanhemmat pilasi ja tuhosi koko lapsuuden, nuoruuden, ja melkein aikuisuuden. Vasta tässä keski-iässä sain viimein jotkut ihme voimat asettaa rajat ja kieltäytyä ottamaan jatkuvaa paskaa niskaan, kieltäytyä kuuntelemasta ihan tauotonta haukkumista, nälvimistä, arvostelua ja loukkauksia.
Ne loukkaukset oli ihan sarjatulitusta, siis äiti saattoi soittaa puolen tunnin puhelun ja koko sen ajan vain haukkui mua ja v—ttuili mulle kaikesta. Ja minä vaan siedin.
Arvatkaapa mitä kävi kun ystävällisesti mutta napakasti asetin viimein rajat? Aivan megalomaanisen hirveä narsistiraivari, ja teatraalisesti ja suurieleisesti välit poikki. Odotti varmaan että seuraavana päivänä homma jatkuu ja minä anon anteeksi. Mutta nytpä on mennyt 1,5v ja takaisin en ota enkä anele mitään välien korjaamista. Viimein rauha. Viimein turva.
Tämä.
Meillä loukkannuttiin jostain olemattomasta asiasta... välit poikki. Yes!
No täytyy vastapainoksi kertoa omasta vapaasta kasvatuksestani, josta olen aina ollut vanhemmilleni erittäin kiitollinen. Juu, ja ihan siitä oikeasta 60-luvun vapaasta kasvatuksesta, en siitä 'vapaasta kasvatuksesta' joita kaikenmaailman hourupäät aina syyttää milloin mistäkin, kun tarkoittavat ilmeisesti ihan vain välinpitämättömyyttä .
Sain lukea, sain katsoa telkkua, sain haaveilla, sain notkua, sain tehdä töitä jos halusin. Sääntöjä oli muutamia:
-kouluun mentiin ja ajoissa - eli sain valvoa ja katsella jotain myöhäistä elokuvaa, mutta seuraavana aamuna ei kannattanut itkeä väsymystä - eli holtittomuudelta kuullostanut sääntö lisäsi ainakin minun ja sisarieni kykyä hallita omia elämäntapoja ja arvioida seurauksia
-läksyt piti myös tehdä, itse sain valita milloin ja miten ne teen - tämäkin liittyi omaan elämänhallintaan ja arviointiin ja omatoimisuuteen, teimme läksyt varsin itsenäisesti ja käskyttämättä
-ruoka-aikoja noudatettiin, pakko ei ollut syödä, mutta kokeilemaan kannustettiin ja yllytettiin
-vanhemmille ja ylipäänsä kenellekään muulle ei huudettu ja äyskitty, muita ihmisiä ei käytetty pskasankoina - isäni motto: hyvät tavat ja itsehillintä ei maksa mitään, mutta niillä voittaa paljon. Jos vtutti, sai mennä omaan huoneeseen murjottamaan tai purkaa paineita nyrkkeilysäkkiin.
Mulla oli kyllä ihana lapsuus. Ja karavaanareina kierrettiin Suomea ja Eurooppaa ja Venäjälläkin käytiin. Muistan vieläkin hajut, maut ja musiikin. Heh. Ja aina paistoi muka aurinko. Olen autuasti unohtanut kaikki sadepäivät.
Tuli mieleen yksi lähellä asuva perhe, jossa monta lasta ja isä aina huutaa ulkona lapsille ja välillä jopa kiroaa. Tämä yleensä jos eivät heti tottele tai tekevät jonkun pienenkin virheen. Ehkä heillä silti kaikki hyvin, mutta ikävän kuuloista välillä, kun pienellä lapsille kirotaan. En mitenkään tarkkaile heitä, mutta pakostakin välillä kuulee.
Joo, onneksi tämä viisas sukupolvi tajusi että sillä menestyy että on pakkanen täynnä marjoja ja tietenkin paljon hilloa. Kyllä kannatti laittaa nämä minkäänlaisten tavoitteelisten harrastusten edelle. Sitten ihmetellään miten lapsella on aikuisena taidot vähän puolikätisiä. Onneksi sentään naapurit kerrostalossa tietää että on kunnon ihminen kun imuri huutaa yhdeksältä lauantaina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko vieläkin tehdä niinkuin äiti sanoo?
Voin sanoa, että siitä takaraivoon iskostetusta äidistä on todella vaikea päästä eroon. Kolme vuotta psykoterapiaa, joka keskittyi lähinnä juurikin sen opetteluun, ettei tarvitse toimia äidin narsistisen pillin mukaan.
Olen monta vuotta halunnut lapsia, mutta äitini mielestä olen liian nuori ja lapsi olemaan äiti. Olen tosissani odottanut äitini kuolemaa, että saisin rauhan elää elämääni. Olen myös menossa naimisiin viimein kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen ja teemme sen salaa äitini takia.
N27
Sinuna en puhuisi äidillesi omia asioitani, pelkästään yleisluontoisia asioita. Tämä on hyvä keino vetää rajaa ettei hän ole teidän avioliitossa kolmantena pyöränä.
Terveisin mummi!
Mukiloidaan. Joka puolella. Et vaan tiedä siitä mitään kun se piilotellaan. Espoon Westendissäkin mukiloidaan. Sisko on poliisi ja kertoo että sieltä tätä löytyy yllättävän paljon.
Se että sinä et näe, ei tarkoita ettei sitä olisi.