Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin
Olisi ollut niin ihanaa esimerkiksi nukkua viikonloppuisin pidempään. Mutta ei, isä laittoi radion täysille klo 6.00 ja 10 minuutin sisään oli oltava aamiaisella tai jäi ilman. Olin intohimoinen lukija, mutta sekin suunnilleen demonisoitiin. Kun luin Neiti etsivää säkkituolissani, isän naama oli oven välissä "Ei päivisin lojuta, mene katsomaan tarvitseeko äiti apua keittiössä, jos ei, kerää risut pihalta"
Aina piti olla tekemässä jotain. Joskus sujautin kirjan paidan alle ja livahdin latoon lukemaan. Veljet saivat kyllä lorvia pitkin päivää.
Kommentit (1299)
Vierailija kirjoitti:
"Ahkera Liisa" on muuten sama henkilö kuin nimimerkki "Viisas vanhus". En tiedä mikä mielenhäiriö hänellä on. Sääliksi käy kuitenkin.
Ilmankos. Niin tutulta kuulosti tuo ”ne on vaan valemuistoja”!
Näin omat hakkaajavanhempanikin väittävät. Että mitään pahoinpitelyä ei muka ollut ja mulla on vaan valemuistoja.
Jänniä ”valemuistoja” joo, kun on todistajiakin tapahtuneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien tehtävä on antaa lapsilleen juuret ja siivet, niillä he maailmassa pärjäävät eivätkä enää tarvitse vanhempiaan joka päivä, perustavat oman perheen ja pitävät siitä huolen. Täyspäiset vanhukset eivät tarvitse lapsiaan, heillä on oma elämä, ystävät ja tuttavat. Hieno yhteiskuntamme antaa apua jos sairastuu,
Hyvän elämän jälkeen tulee hyvä kuolema.
Vierailija kirjoitti:
"Ahkera Liisa" on muuten sama henkilö kuin nimimerkki "Viisas vanhus". En tiedä mikä mielenhäiriö hänellä on. Sääliksi käy kuitenkin.
Ei minulla mielenhäiriötä ole. En tarvitse sääliäsi, sääli on sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella pari vuotta sitten noin 13-vuotiaana, kun asuin pienellä paikkakunnalla keskellä korpea ja tarvitsin eräs syysilta kylältä (monen kymmenen kilometrin päästä) kyydin kotiin, sillä hetkellä työtön isäni ja hänen naisystävänsä laittoivat puhelimet kiinni sen jälkeen, kun olin ensimmäisen kerran soittanut ja kysynyt milloin he tulevat hakemaan.
Kaupat ja kaikki lämpimät tilat olivat tuossa vaiheessa jo tosiaan mennyt kiinni ja vesisateessa odotin epävarmaa kyytiä kotiin.
Vihdoin, kun isäni sitten tulikin hakemaan, sain koko matkan kuulla siitä kuinka "normaalit" ja "kunnolliset" ihmiset tekevät halkotöitä ja muuta kodin hommia koulun jälkeen apuna ja kirjaimellisesti kuinka joka päivä kouluun mentäessä ja kotoa poistuttaessa pitäisi ottaa mukaan "sellaiset varusteet että tarvittaessa metsässä/ulkona voi olla vaikka yötä" ja kyse oli tosiaan aivan normaalista koulupäivästä jonka jälkeen illalla kävin harrastuksessani...
Ainoa hyväksytty asia mitä ilmeisesti olisin saanut tehdä, olisi ollut kaikki fyysisesti hyvin raskaat kodin tekemiset ja kaikki muu on turhamaista. Hyvin raskasta oli myös se, ettei mistään pystynyt kommunikoimaan ilman huutamista, sillä mielipiteeni ja asiani on tietenkin aina väärä ja olen kuulemma aivan sekaisin.Itse nyt näin 17-vuotiaana, melkein vuoden omassa vuokra-asunnossa asuneena voin todeta, että oli valtava helpotus ja elämänlaatuni on parantunut huomattavasti, kun jatkuvasti en joudu kuulemaan, kuinka teen täysin normaalitkin asiat väärin. Koomisinta tässä onkin se, että vanhempani ovat kaikessa oikeastaan itse täysin alisuorittajia ja olen joutunut esimerkiksi hoitamaan alaikäisenäkin omat asiani itse, jotka vanhempieni olisi pitänyt hoitaa. Pankkiasioiden ja muiden vastaavien suhteen olen hyvin onnellinen, että olen alle vuoden päästä oikeutettu hoitamaan asiat kokonaan itse, sillä valitettavasti koen näissä pakollisten virallisten asioiden hoitamisessa vanhempieni olevan minulle enemmänkin este ja vaikeuttaja, kuin että voisin antaa huoletta vanhempieni hoitaa asiat, jotka heille oikeasti kuuluisi. 17-vuotiaana omien asioiden hoitaminen ei ole enää mikään ongelma varsinkaan kun asunkin jo yksin, mutta yläasteikäisenä jouduin itse ottamaan selvää ja hoitamaan asioita, jota minun ei vielä olisi kuulunut eikä tarvinnut hoitaa.
Lapsuusvuoteni olivat hyvin raskaita lyttäämisen, henkisen painostuksen ja laiminlyömisen takia, joten olen hyvin onnellinen nyt ollessani käytännössä vapaa ja minulla on suuri tarve kasvattaa tulevaisuudessa omat lapseni turvallisessa ja hyvässä ympäristössä tasapainoisten ihmisten seurassa.
Voi että olen pahoillani puolestasi. Olen itsekin 17-vuotiaan tytön äiti. Sinun ja toisaalta omankin kokemukseen peilaten täytyy sanoa, että omani on saanut helpon elämän. Itselläni on ollut vähän vastaava lapsuus ja nuoruus kuin sinulla; tosi pienestä pitäen piti selvitä itse ja yksin vailla normaalia huolenpitoa ja rakkautta. Minusta tulikin omin avuin pärjäävä ja asioista selviävä, mutta toisaalta rikkinäisen lapsuuden haavoittama. Sen takia halusin omille lapsille paremman ja rakkauden täyteisen elämän.
Meillä on tyttären kanssa toisaalta taas se ongelma, että hänen on vaikea/uskaltaa tehdä mitään itse. En tiedä johtuuko se siitä, että olisimme olleet liian suojelevia ja auttavia. Hänellä on ollut myös masennus ja ahdistus ongelmaa. Se mikä on mielestäni erikoista on se, että ehjästä kodista, rakastavista vanhemmista ja elämän varsinaisten vaikeuksien puuttuessakin lapsi voi alkaa siltikin oireilla psyykkisesti. Hänen on vaikea uskaltaa tehdä mitään itsenäisesti, monet asiat esim. apteekissa asioiminen tai postissa käyminen ollaan tehty ensin yhdessä ja sitten olen ollut mukana ekan kerran jälkeen taustalla tukena. Välillä itseänikin alkaa ärsyttää, vaikka tietenkin yritän sen peittää, kun muistelen omaa lapsuuttani ja sitä omineen pärjäämisen taakkaa.
Kuulostat siltä ja uskon myöskin, että sinusta tulee pärjäävä ja rohkea ihminen, mutta toisaalta sensitiivinen vaikeiden kokemustesi myötä!
Tämä taitaa johtua siitä että kun välttelemme viimeiseen asti omien vanhempiemme virheitä, teemme siinä sivussa pussillisen uusia, ihan omia virheitä, aivan huomaamatta.
Lapset osaavat poimia ne ongelmat sieltä mistä vanhempi ei tajua etsiä, eihän niitä ongelmia muutoin tulisikaan, kun ne huomattaisiin ja niille tehtäisiin jotain :D
Omalla lapsellani on ihmeellinen käsitys että hänet on jotenkin jätetty yksin eikä häntä ole ymmärretty. Minulla on aivan eri käsitys, ja olemmekin tästä puhuneet ja tulleet tulokseen että lapseni on kokenut olevansa erilainen, ja että se hyväksymisen puute, ja hylkääminen on tullut muualta kuin kotoa, mutta lapseni on jotenkin omassa päässään laajentanut sen koskemaan kaikkia elämänalueitaan.
Lapseni myös teini-iässä eristi itsensä minusta ja suvustamme, ja on vasta nyt aikuisena ymmärtänyt että hän itse eristyi, eikä niin että hänet eristettiin. Hän oli myös vahvasti sitä mieltä ettei kukaan auttanut häntä kun hänellä oli vaikeaa, mutta kun olemme tästä myöhemmin puhuneet, ja olen kertonut mitä kaikkea olen hänen etetensä tehnyt, niin hän ei ole edes muistanut niitä asioita, koska keskittyminen on ollut muualla kuin äidin avussa. Sitten kun niitä hänelle kerroin, niin hän alkoi muistamaan että ai niin joo, niinpäs olikin. Surullisinta on ollut se että hänestä tuntui etten rakastanut häntä. Vaikka miten kerroin sen useasti sanoin, ja teoin, ja tuntein, niin silti lapseni oli ollut jossain vaiheessa vakaasti sitä mieltä etten rakasta häntä, vaan jopa inhoan, ja koen että hän vain vaikeuttaa elämääni. Tämä oli yksi syy miksi hän näki kaiken mitä tein sillä tavalla ,että tahdoin hänelle pahaa. Kun hommasin psyk. polille keskusteluajan, tein sen siksi että halusin näyttää lapselle ni että tämä on hul
lu, ja tarvitsee psykiatria, vaikka hän ymmärtääkin nyt, ja jokainen lastaan rakastava ihminen ymmärtää että kyse ei ollut mistään tuonne päinkään.
Kannattaa puhua lasten kanssa näistä asioista, voi olla että on paljonkin väärinkäsitystä, joka kannattaa oikoa ettei se ala vaikuttamaan lapsen myöhempäänkin elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ahkera Liisa" on muuten sama henkilö kuin nimimerkki "Viisas vanhus". En tiedä mikä mielenhäiriö hänellä on. Sääliksi käy kuitenkin.
Ilmankos. Niin tutulta kuulosti tuo ”ne on vaan valemuistoja”!
Näin omat hakkaajavanhempanikin väittävät. Että mitään pahoinpitelyä ei muka ollut ja mulla on vaan valemuistoja.
Jänniä ”valemuistoja” joo, kun on todistajiakin tapahtuneille.
Miksi noita muistojasi tänne kirjoitat, mitä odotat täältä saavasi ? Etkö uskalla hakkaajavanhemmillesi kertoa tunteistasi ? Me emme täällä mitään mahda kun emme edes tunne perhettäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat sata kertaa ja tuhat kertaa parempia äitejä ja isiä kuin suuret ikäluokat. Nämä itsekkäät narsistivanhemmat ovat kaltoinkohdelleet, laiminlyöneet ja pahoinpidelleet lapsiaan ja pilanneet omien lastensa lapsuuden ja nuoruuden. Suurille ikäluokille omat lapset eivät ole olleet minkään arvoisia. Arvojärjestys elämässä on minä itse, minä itse ja minä itse.
Nyt nämä surkeat vanhemmat ovat noin 70-80-vuotiaita eläkeläisiä, v##umaisia äitejä ja isiä ja vi##umaisia anoppeja ja appiukkoja. Eläkkeellä on 24/7 aikaa kiusata omia aikuisia lapsia, miniöitä ja vävyjä. Näille ilkeille ja katkerille vanhuksille on vain laitettava luu kurkkuun! Kenenkään ei tarvitse alistua sukulaisten ilkeilyyn, haukkumiseen, uhkailuun, kotirauhan häiriköintiin ja puhelinterrorismiin. EI, vaikka kyse olisi omista vanhemmista tai appivanhemmista.
Emme myöskään aio hoitaa ilkeitä vanhuksia, kun he tarvitsevat apuamme. He eivät ansaitse apuamme. Meistä on aivan oikein ja kohtuullista unohtaa heidät hoitokotiin tai vanhainkotiin. Kunta järjestää loppusijoituspaikan, jossa he saavat viettää viimeiset vuotensa.
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Vierailija kirjoitti:
Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.
Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.
Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.
Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.
Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.
Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.
On menty toisaalta siihen toiseen ääripäähän: eli liberalismi, eli lapsille annettu ihan kaikki ohjat,lapset määrää tänä päivänä monien kotona milloin noustaan,milloin syödään,milloin nukkumaan,mitä pukee päälle,mitä ruokaa yms.
Monet vanhemmat antavat lapsille kaiken päätäntä vallan ja jotkut jopa pelkäävät lastensa jatkuvia raivo ja kiukku kohtauksia jos joku asia ei ole mennyt tietyllä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on järkyttävä :( Vaikka vanhempani koko ajan patistivat minua ja veljeä tekemään jotain , ei meille oltu ilkeitä eikä saatu mitään traumoja. Vaikka vi""han se teininä rämpiä mustikkametsällä äidin ja mummon kanssa :D
Juuri näin on minullakin. Ei kai kukaan teini halua nousta aamulla johonkin marjametsään. Mutta täysijärkisessä kodissa opetaan asenne työhön. Tylsätkin hommat pitää tehdä. Ihmettelen kyllä näitä kommentteja. Minustä ne vaikuttaa aivan siltä, kuin kirjoittajat olisivat edelleen teinejä.
Sinä varmaan osaat kertoa minulle sen, miksi niitä puolukoita piti kerätä pakolla saavikaupalla, kun keväällä isä kaatoi saavikaupalla syömättömiä marjoja tunkiolle? Niitä puolukoita kuitenkin syötiin ihan joka ikinen päivä muodossa jos toisessa. Sama toistui vuodesta toiseen. Ensin on kova työ poimia marjoja, ja sitten ne heitetään pois. Onko opetus se, että työtä pitää tehdä työn tekemisen vuoksi vaikkei siitä ole mitään hyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ahkera Liisa" on muuten sama henkilö kuin nimimerkki "Viisas vanhus". En tiedä mikä mielenhäiriö hänellä on. Sääliksi käy kuitenkin.
Ilmankos. Niin tutulta kuulosti tuo ”ne on vaan valemuistoja”!
Näin omat hakkaajavanhempanikin väittävät. Että mitään pahoinpitelyä ei muka ollut ja mulla on vaan valemuistoja.
Jänniä ”valemuistoja” joo, kun on todistajiakin tapahtuneille.Miksi noita muistojasi tänne kirjoitat, mitä odotat täältä saavasi ? Etkö uskalla hakkaajavanhemmillesi kertoa tunteistasi ? Me emme täällä mitään mahda kun emme edes tunne perhettäsi.
Tuskin hän haluaa mitää keittiöpsykologin neuvoja. Vertaistuki on sitä, mitä moni toivoo saavansa.
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ahkera Liisa" on muuten sama henkilö kuin nimimerkki "Viisas vanhus". En tiedä mikä mielenhäiriö hänellä on. Sääliksi käy kuitenkin.
Ilmankos. Niin tutulta kuulosti tuo ”ne on vaan valemuistoja”!
Näin omat hakkaajavanhempanikin väittävät. Että mitään pahoinpitelyä ei muka ollut ja mulla on vaan valemuistoja.
Jänniä ”valemuistoja” joo, kun on todistajiakin tapahtuneille.Miksi noita muistojasi tänne kirjoitat, mitä odotat täältä saavasi ? Etkö uskalla hakkaajavanhemmillesi kertoa tunteistasi ? Me emme täällä mitään mahda kun emme edes tunne perhettäsi.
Dorka. Menepä muualle jos et tajua sanaa vertaistuki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ahkera-liisa on aivan käsittämättömän ilkeä ja passiivis-aggresiivinn. Ja jakaa aivan törkeän vääriä ohjeita.
Ymmärrän nyt että hän on yksi näistä tällaisista ketjussa kuvatuista vanhemmista. Mikään muu ei selitä hirveää tarvetta mitätöidä kaikkien kaltoinkohdeltujen kokemuksia. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ahkera Liisa" on muuten sama henkilö kuin nimimerkki "Viisas vanhus". En tiedä mikä mielenhäiriö hänellä on. Sääliksi käy kuitenkin.
Ilmankos. Niin tutulta kuulosti tuo ”ne on vaan valemuistoja”!
Näin omat hakkaajavanhempanikin väittävät. Että mitään pahoinpitelyä ei muka ollut ja mulla on vaan valemuistoja.
Jänniä ”valemuistoja” joo, kun on todistajiakin tapahtuneille.Miksi noita muistojasi tänne kirjoitat, mitä odotat täältä saavasi ? Etkö uskalla hakkaajavanhemmillesi kertoa tunteistasi ? Me emme täällä mitään mahda kun emme edes tunne perhettäsi.
En jaksa sun kanssa vääntää kosla olet ilmiselvä narsisti. Narsisti kun on ”aina oikeassa”. Sovitaan joo että sinä olet kaikista viisain ja mahtavin, oletko nyt tyytyväinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valemuistot tai miksi niitä nyt pitäisi tässä tilanteessa kutsua, toimivat myös toisinpäin.
Eli äitini on alkanut kertoa reissuista ja retkistä esim laskettelukeskukseen tai kylpylään ja olen melkoisen varma siitä että näitä ei tapahtunut.
Lapsuuteni oli sitä samaa työleiriä, jota ketjussa on paljon käsitelty ja kun jotain reissuja tehtiin, olivat aika ankeita.
Juuri sitä samaa mitä on jo kuvailtu, kukonlaulun aikaan ylös ja tien päälle. Ilman pysähdyksiä ajetaan jonnekin, jossa ei edes tehdä varsinaisesti mitään tai käydä missään, nähtävyyksien piti olla mieluiten tylsiä ja ilmaisia.
Ja asuntovaunuun hurahtivat jossain vaiheessa, jolloin kätevästi se työleiri oli lomallakin mukana.
Ja vanhempani riitelivät ja mykkäkouluttivat toisiaan ja meitä lapsia ihan yhtä ahkerasti siinä ahtaassa asuntovaunussa kuin kotonakin.
Mutta nyt mummona kertoo silmät loistaen laskettelusta, pääsimme sisarteni kanssa todella harvoin ja vain vuorotellen, mutta äitini puheissa rinteessä oltiin aina.
Samoin perhelomat olivat ihania ja leppoisia ja vain hyviä muistoja.
Enpä juurikaan lomanviettotavoista äitini kanssa keskustele, tai mistään muustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat sata kertaa ja tuhat kertaa parempia äitejä ja isiä kuin suuret ikäluokat. Nämä itsekkäät narsistivanhemmat ovat kaltoinkohdelleet, laiminlyöneet ja pahoinpidelleet lapsiaan ja pilanneet omien lastensa lapsuuden ja nuoruuden. Suurille ikäluokille omat lapset eivät ole olleet minkään arvoisia. Arvojärjestys elämässä on minä itse, minä itse ja minä itse.
Nyt nämä surkeat vanhemmat ovat noin 70-80-vuotiaita eläkeläisiä, v##umaisia äitejä ja isiä ja vi##umaisia anoppeja ja appiukkoja. Eläkkeellä on 24/7 aikaa kiusata omia aikuisia lapsia, miniöitä ja vävyjä. Näille ilkeille ja katkerille vanhuksille on vain laitettava luu kurkkuun! Kenenkään ei tarvitse alistua sukulaisten ilkeilyyn, haukkumiseen, uhkailuun, kotirauhan häiriköintiin ja puhelinterrorismiin. EI, vaikka kyse olisi omista vanhemmista tai appivanhemmista.
Emme myöskään aio hoitaa ilkeitä vanhuksia, kun he tarvitsevat apuamme. He eivät ansaitse apuamme. Meistä on aivan oikein ja kohtuullista unohtaa heidät hoitokotiin tai vanhainkotiin. Kunta järjestää loppusijoituspaikan, jossa he saavat viettää viimeiset vuotensa.
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Vierailija kirjoitti:
Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.
Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.
Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.
Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.
Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.
Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.
Miten me pystymme selittää tämän päivän otsikot. Meidänhän piti olla ne parhaat vanhemmat. "Nuoria psykiatrisessa hoidossa enemmän kuin koskaan.
Osa joutuu nukkumaan lattialla. Valtavat jonot hoitoonpääsyyn. Joka viides nuori oireilee jollakin tavoin. Myös pienet lapset oireilee enenevässä määrin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinänsä liity näihin kauhukertomuksiin, mutta oma tyttäreni on perusluonteeltaan negatiivisuudessa velloja. Kun kävimme vaikka 2h metsäretkellä hänen ollessa pieni, niin hän ei muistanut jälkeenpäin niitä kivoja asioita, kuten isolle kivelle kiipeämistä, herkullisia eväitä, sitä että sai itse nuotion sytytettyä, että nähtiin peuraperhe, ja rusakkoja, tai muuta kivaa. Hän muisti jälkeenpäin ainoastaan sen että kenkään meni hiekkaa, ja että autolle oli pitkä matka kävellä takaisin kun jo vähän väsytti.
Meillä on siis 4:n eri ihmisen kertomukset samasta reissusta, joista 3 on positiivisia, ja joiden kertomuksissa kaikilla oli kiva reissu, ja yksi kertoo miten paskareissu se oli, vaikka hän nauroi ja ilakoi siinä missä muutkin. Toiset vain ovat tällaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat sata kertaa ja tuhat kertaa parempia äitejä ja isiä kuin suuret ikäluokat. Nämä itsekkäät narsistivanhemmat ovat kaltoinkohdelleet, laiminlyöneet ja pahoinpidelleet lapsiaan ja pilanneet omien lastensa lapsuuden ja nuoruuden. Suurille ikäluokille omat lapset eivät ole olleet minkään arvoisia. Arvojärjestys elämässä on minä itse, minä itse ja minä itse.
Nyt nämä surkeat vanhemmat ovat noin 70-80-vuotiaita eläkeläisiä, v##umaisia äitejä ja isiä ja vi##umaisia anoppeja ja appiukkoja. Eläkkeellä on 24/7 aikaa kiusata omia aikuisia lapsia, miniöitä ja vävyjä. Näille ilkeille ja katkerille vanhuksille on vain laitettava luu kurkkuun! Kenenkään ei tarvitse alistua sukulaisten ilkeilyyn, haukkumiseen, uhkailuun, kotirauhan häiriköintiin ja puhelinterrorismiin. EI, vaikka kyse olisi omista vanhemmista tai appivanhemmista.
Emme myöskään aio hoitaa ilkeitä vanhuksia, kun he tarvitsevat apuamme. He eivät ansaitse apuamme. Meistä on aivan oikein ja kohtuullista unohtaa heidät hoitokotiin tai vanhainkotiin. Kunta järjestää loppusijoituspaikan, jossa he saavat viettää viimeiset vuotensa.
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Vierailija kirjoitti:
Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.
Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.
Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.
Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.
Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.
Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.
Miten me pystymme selittää tämän päivän otsikot. Meidänhän piti olla ne parhaat vanhemmat. "Nuoria psykiatrisessa hoidossa enemmän kuin koskaan.
Osa joutuu nukkumaan lattialla. Valtavat jonot hoitoonpääsyyn. Joka viides nuori oireilee jollakin tavoin. Myös pienet lapset oireilee enenevässä määrin."
Tämä mitö kuvailet on YHTEISKUNNAN vika. Työelämä on aivan helvettiä. Sata kertaa vaativampaa kuin 70-luvulla. Yksi tekee viiden työt ja palaa loppuun. Koko ajan 24/7 pitää olla työnantajan käytettävissä. Some aiheuttaa stressiä. Kaikkia pitää miellyttää. Kaikki revitään irti ja siksi sitä palaa loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä liity näihin kauhukertomuksiin, mutta oma tyttäreni on perusluonteeltaan negatiivisuudessa velloja. Kun kävimme vaikka 2h metsäretkellä hänen ollessa pieni, niin hän ei muistanut jälkeenpäin niitä kivoja asioita, kuten isolle kivelle kiipeämistä, herkullisia eväitä, sitä että sai itse nuotion sytytettyä, että nähtiin peuraperhe, ja rusakkoja, tai muuta kivaa. Hän muisti jälkeenpäin ainoastaan sen että kenkään meni hiekkaa, ja että autolle oli pitkä matka kävellä takaisin kun jo vähän väsytti.
Meillä on siis 4:n eri ihmisen kertomukset samasta reissusta, joista 3 on positiivisia, ja joiden kertomuksissa kaikilla oli kiva reissu, ja yksi kertoo miten paskareissu se oli, vaikka hän nauroi ja ilakoi siinä missä muutkin. Toiset vain ovat tällaisia.
Kivasti mitätöit tytärtäsi. Sen tyttären kokemus on hänelle aito. Et voi pakottaa häntä kokemaan sinun tavallasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat sata kertaa ja tuhat kertaa parempia äitejä ja isiä kuin suuret ikäluokat. Nämä itsekkäät narsistivanhemmat ovat kaltoinkohdelleet, laiminlyöneet ja pahoinpidelleet lapsiaan ja pilanneet omien lastensa lapsuuden ja nuoruuden. Suurille ikäluokille omat lapset eivät ole olleet minkään arvoisia. Arvojärjestys elämässä on minä itse, minä itse ja minä itse.
Nyt nämä surkeat vanhemmat ovat noin 70-80-vuotiaita eläkeläisiä, v##umaisia äitejä ja isiä ja vi##umaisia anoppeja ja appiukkoja. Eläkkeellä on 24/7 aikaa kiusata omia aikuisia lapsia, miniöitä ja vävyjä. Näille ilkeille ja katkerille vanhuksille on vain laitettava luu kurkkuun! Kenenkään ei tarvitse alistua sukulaisten ilkeilyyn, haukkumiseen, uhkailuun, kotirauhan häiriköintiin ja puhelinterrorismiin. EI, vaikka kyse olisi omista vanhemmista tai appivanhemmista.
Emme myöskään aio hoitaa ilkeitä vanhuksia, kun he tarvitsevat apuamme. He eivät ansaitse apuamme. Meistä on aivan oikein ja kohtuullista unohtaa heidät hoitokotiin tai vanhainkotiin. Kunta järjestää loppusijoituspaikan, jossa he saavat viettää viimeiset vuotensa.
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Vierailija kirjoitti:
Olen se vuonna - 47 syntynyt, joka kertoi tuolla aiemmin miten maalaistalossa jo varhain joutui peltohommiin.
Uskokaa tai älkää, niin tällaisesta en ole aiemmin tiennyt, että turhaa työntekoa on lapsilla teetetty, ettei vaan olisi jouten. Meidän kylässä tehtiin kyllä vaan ihan tarpeellisia asioita. Miten vanhemmat ovat voineet olla niin tyhmiä ja ilkeitä. Sekä todella outoa se vahtiminen, ettei omassa huoneessaankaan tai saunassa ole saanut olla rauhassa. Ja sairas ei saanut olla. Käsittämätöntä. Minä sairastin usein pienenä ja äiti oli huolissaan ja hoiti ja lääkäri aina kutsuttiin kun kuume nousi liian korkealle. Niinhän pitäisi lasta kohdella. Kirjojakin sain lainata kirjastosta, eikä pidetty mitenkään pahana asiana. Kiitollinen saan olla omasta lapsuudestani vaikka joskus siitäkin tulee valitettua. Ja vanhempani olivat vielä vanhempaa sukupolvea ja elämä rankempaa silloin.
Ja kaiken huippu tietenkin monilla se ruumiillinen kuritus ja se oikein vihassa lyöminen. Tuntuu aivan mielenvikaiselta. Tiedän, että meidänkin kylässä meitä suurta ikäluokkaa toisia vitsalla kasvatettiin, mutta piti olla tosi pahoja tehnyt. Muistan meilläkin oli vitsa makuuhuoneen oven karmin välissä joskus muistutuksena, että rauhoituttiin iltaisin nukkumaan eikä riehuttu, mutta ei sitä tarvinnut käyttää. Isä joskus veljeä kovisteli ja nuhteli ja läimäyttelikin, kun oli pahoja tehnyt, mutta ei sentään mitään pieksejäisiä ollut. Isää kyllä pelättiin.
Minä ja sisarukseni (suurta ikäluokkaa) emme ruumiillisen kurituksen perinteitä jatkaneet, kunnon ihmisiä lapsista kuitenkin tuli.
Myös työpaikassani aikoinaan oli paljon meitä nuoria samanikäisiä vanhempia ja vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä, olimme avomielisiä ja puhuimme paljon henkilökohtaisia asioita. Ei kukaan kyllä pitänyt kovaa kuria lapsilleen. Tunsimme myös toistemme lapset. Yleensä kaikki aina kilvan kehuivat omiaan, mutta tosin meillä olikin keskimäärin vain yksi tai kaksi lasta.
Luulin todella, että käytännössä ruumiillinen kuritus loppui jo meihin suuriin ikäluokkiin kun toiset meistä sai selkäänsä, kunnes nyt vasta vanhoilla päivilläni on selvinnyt, että miten yleistä se on ollutkin vielä meidän sukupolven äideillä ja isillä lapsiaan kohtaa. Luin nimittäin sitä ketjua " 70-luvulla syntyneiden äidit jne." niin siinä kaltoinkohtelu tuli ilmi monissa kertomuksissa. Ja nyt täällä vähän toiselta kantilta. En millään pysty käsittämään, että lapsen etua olisi ajateltu tällaisella kasvatuksella. Mielivaltaista meininkiä on ollut. Järjellä ei voi ymmärtää. Ja tietysti vielä vähemmän tunteella. Ymmärrän jos tällaisiin vanhempiin otetaan etäisyyttä.
Miten me pystymme selittää tämän päivän otsikot. Meidänhän piti olla ne parhaat vanhemmat. "Nuoria psykiatrisessa hoidossa enemmän kuin koskaan.
Osa joutuu nukkumaan lattialla. Valtavat jonot hoitoonpääsyyn. Joka viides nuori oireilee jollakin tavoin. Myös pienet lapset oireilee enenevässä määrin."Tämä mitö kuvailet on YHTEISKUNNAN vika. Työelämä on aivan helvettiä. Sata kertaa vaativampaa kuin 70-luvulla. Yksi tekee viiden työt ja palaa loppuun. Koko ajan 24/7 pitää olla työnantajan käytettävissä. Some aiheuttaa stressiä. Kaikkia pitää miellyttää. Kaikki revitään irti ja siksi sitä palaa loppuun.
Kysymys on nuorisosta eli ovat nuorisopsykiatrisessa hoidossa 13 - 18 vuotiaista.
Eivät ole palanneet loppuun työelämässä. Pienet lapset ovat tarhaikäisiä.
Voit lukea artikkelin eilisestä iltasanomista.
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ahkera Liisa" on muuten sama henkilö kuin nimimerkki "Viisas vanhus". En tiedä mikä mielenhäiriö hänellä on. Sääliksi käy kuitenkin.
Ilmankos. Niin tutulta kuulosti tuo ”ne on vaan valemuistoja”!
Näin omat hakkaajavanhempanikin väittävät. Että mitään pahoinpitelyä ei muka ollut ja mulla on vaan valemuistoja.
Jänniä ”valemuistoja” joo, kun on todistajiakin tapahtuneille.Miksi noita muistojasi tänne kirjoitat, mitä odotat täältä saavasi ? Etkö uskalla hakkaajavanhemmillesi kertoa tunteistasi ? Me emme täällä mitään mahda kun emme edes tunne perhettäsi.
En jaksa sun kanssa vääntää kosla olet ilmiselvä narsisti. Narsisti kun on ”aina oikeassa”. Sovitaan joo että sinä olet kaikista viisain ja mahtavin, oletko nyt tyytyväinen?
Varsinainen narsistinen persoonallisuushäiriö kuvaa ihmistä, jolla on muun muassa korostunut ihailun tarve ja perusteeton odotus, että muut pitävät häntä ylivertaisena, hän myös käyttää muita ihmisiä hyväkseen.
En odota kenenkään ihailevan itseäni enkä pidä itseäni ylivertaisena. Täältä löytyy melkoisesti uhriutuvia narsisteja joiden aikuinen on jäänyt kehittymättä vaikeiden ongelmien vuoksi.
Hei, muistuttaisin vain, että eikö suuren ikäluokan kasvattajat kokeneet sodan kauhut? Viisi vuotta hulluutta ja kauhua rintamalla. Minkälaisia vanhempia heistä tuli?
Suuri-ikäluokka sai todellakin tuta tämän arvaamattomuuden milloin kotona räjähtää tms. Suuren ikäluokan lapsilla taas muut metkat, kuten halpa viina ja muut huumeet käytössään.
Ilmeisesti täällä kirjoittajat ovat niitä lapsenlapsia, vai?
"Ahkera Liisa" on muuten sama henkilö kuin nimimerkki "Viisas vanhus". En tiedä mikä mielenhäiriö hänellä on. Sääliksi käy kuitenkin.