Miksi kaikki ovat erityisherkkiä?

Se on muotia nykyään.

Voi perseillä mielin määrin ja kuitata sen sillä että on mukamas erityisherkkä

Joo se on muotia. Kun tulee uudet jutut muotiin niin nämä muuttuu myös.

No eivät todellakaan ole.

Suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, jotka pärjäävät ja porskuttavat menemään, ja kestävät tavanomaiset asiat ja sanomiset niin töissä kuin kotonakin.

Ei tämä yhteiskunta pyörisi ja toimisi joka päivä aivan jokaisella saralla, jos joka toinen ihminen olisi joku erityisherkkä.

Kyllä ihmisen pitää normaalit asiat tässä maailmassa kestää.

Koska se on hyvä tekosyy omalle vaativuudelle muita ihmisiä kohtaan.

Ne on säälittävää porukkaa, kannattaa jättää omaan arvoonsa kiukuttelemaan. Normaalit ihmiset kyl kestää jos jonkin näköstä.

Kuulostaa paremmin kuin vaativa persoonallisuushäiriö.

Onko erityisherkkyyden omainaisuudet vai kriteerit muuttunut lähivuosina? Mielestäni kiukuttelu ei todellakaan kuulu erityisherkän normaaleihin toimintoihin, varsinkaan sillä tuon käytöksen oikeuttaminen.

On kasvatettu silkkihansikkain?

Empatiakasvatus on hyvästä, mutta kyllä lapselle pitää kasvattaa vähän kovuuttakin. Antaa kekaroiden yrittää ja epäonnistua, kasvattaa luonnetta, eikä pienet tuulet sitten keikauta koko venettä. Katsoo vaan, että tulee tasapainottavia onnistumisia myös, niin itsetunto ei kärsi.

Ja epäonnistumisilla tarkoitan esim pieniä kaatumisia, kaverisuhteiden ongelmia (kiusaaminen asia erikseen!), mielensä pahoittamisia ym.

Liikaa aikaa ja asiat liian hyvin,omaa napaa kaiveltava jotta saisi jotain valittamisen aihetta.

Mun tuntemat erityisherkäksi itseään kutsuvat ihmiset on sellaisia, että maailma on pienestä pitäen pyörinyt heidän ympärillään ja nää tyypit tuijottaa sen seurauksena vain omaan napaansa. Liikaa aikaa ja energiaa keskittyä itseensä ja isossa kuvassa epäolennaisuuksiin. Erityisherkillä on tyypillisesti valtavasti oikeuksia (esimerkiksi pahoittaa mielensä ihan kaikesta), mutta ei juurikaan velvollisuuksia (esimerkiksi ottaa muiden tarpeita ja tunteita huomioon).

Erityisherkkyys näyttäytyy mulle itsekeskeisyytenä ja itsekkyytenä ja siinä ettei kestä mitään vastoinkäymisiä. Tämä kaikki on luultavasti tulosta helikopterivanhemmuudesta. 

Just tuommoisten minäminätyyppien takia en todellakaan ikinä ole puhunut erityisherkkyydestäni kenellekään. Enkä puhu. Lapsena ja nuorena kärsin kyllä, ja nyt on helpottava tietää, mistä asia johtui. Ymmärrän myös edesmennyttä isääni näin jälkikäteen paremmin.

Nää on näitä muotidiagnooseja. Vaikka joka toinen mulkvistiexä ja -pomo diagnosoitaisiin kyökkipsykologien vuosikokouksessa narsistiksi, ei se poista sitä tosiasiaa, että on olemassa myös niitä oikeitakin narsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Mun tuntemat erityisherkäksi itseään kutsuvat ihmiset on sellaisia, että maailma on pienestä pitäen pyörinyt heidän ympärillään ja nää tyypit tuijottaa sen seurauksena vain omaan napaansa. Liikaa aikaa ja energiaa keskittyä itseensä ja isossa kuvassa epäolennaisuuksiin. Erityisherkillä on tyypillisesti valtavasti oikeuksia (esimerkiksi pahoittaa mielensä ihan kaikesta), mutta ei juurikaan velvollisuuksia (esimerkiksi ottaa muiden tarpeita ja tunteita huomioon).

Erityisherkkyys näyttäytyy mulle itsekeskeisyytenä ja itsekkyytenä ja siinä ettei kestä mitään vastoinkäymisiä. Tämä kaikki on luultavasti tulosta helikopterivanhemmuudesta. 

Saatat olla oikeassa, mutta tuo on silti tyhjänpäiväistä valitusta aiheesta, joka ei johda minkäänlaisiin ratkaisuihin tai auta ketään.

Näillä "erityisherkillä" on joka tapauksessa isoja ongelmia jokapäiväisessä elämässään, joka vaatisi apua ja parannusta. Sillä ei sinänsä ole merkitystä mistä kyseinen ilmiö johtuu tai mikä diagnoosi on, kuitenkin pitäisi löytää se tapa elää joka helpottaisi elämää. Se että joku valittaa asiasta ei tuo helpotusta kenellekään.