Te joilla on laiha ja kiinteä kroppa, paljon herkkuja voitte syödä?

Kyllähän niitä herkkuja voi syödä useastikin kun jättää kunnon ruuan vähemmälle. Terveellistä se ei ole, mutta ei lihoa.

En tiedä. En ole kokeillut.  En ole kovin kiinnostunut ns. herkuista. Syön sen verran kuin huvittaa, eli joskus (ehkä kerran viikossa) ostan jäätelöpatukan tai pari lakritsipatukkaa, tai syön töissä jälkiruoan, jos on jotain erityisen mieleistä. Sipsejä, pizzaa ym. menee harvemmin. 

En syö paljoa herkkuja tai usein ja kun syön, niin huomioin sen muissa syömisissä. 

Mun salaisuus on se, että liikun riittävästi että makean himo pysyy poissa. Jos haluan herkkuja, pääosin leivon ne itse, mikä on vaivalloisempaa ja lopputulos terveellisempää, ja osan voi yleensä pakastaa, ei tarvitse syödä kaikkea heti. En jaksa kovin usein tehdä mitään hyvää koska olen laiska.

Sipsejä, karkkia ja keksiä syön yleensä vain kylässä. Kyläpaikkoja riittää ja otan aina kohteliaan kohtuullisesti mitä tarjotaan. Kotiin en osta sipsejä kuin todella poikkeustilanteessa (esim rantapäivä), ja silloinkin pienimmän mahdollisen minipussin.

En siis osta kotiin mitään herkkuja arkena niin ei tule syötyä. Juhlan kunniaksi tietty ostan tarjottavaa tai näin korona-aikaan kotona herkuteltavaa.

Poikkeus on jäätelö. Sitä syön kesäaikaan yhden päivässä. Kesällä tulee liikuttua muutenkin enemmän, niin ei sitä huomaa painossa.

Aika hyvin pärjää sillä, kun ei osta kotiin mitään, mutta maistaa juhlissa kaikkea, mitä tarjolla on.

Syön 75-100 g suklaata tai irtokarkkeja 1-2 kertaa viikossa. Kesällä voin korvata sen jäätelöllä ja jos käyn kylässä ja kyläpaikassa on leivonnaisia tarjolla, niin otan yhden ja jätän karkit ostamatta.

Nim. 55 v. 52kg,173 cm. Olen ollut samanpainoinen 30 v.

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvin pärjää sillä, kun ei osta kotiin mitään, mutta maistaa juhlissa kaikkea, mitä tarjolla on.

Varsinkin nyt korona-aikana, kun juhlia ei ole!

Itse en ole ihan ihannepainossa, mutta korona-aikana olen laihtunut, kun mitään illanistujaisia ei ole ollut. Kotona oman perheen kesken syön muutenkin terveellisesti. Alkoholia en ole juurikaan juonut, mikä on poistanut myös herkkuhimon suurelta osin. Liikuntaa olen lisännyt, mikä on vähentänyt tarvetta syödä tylsyyteen. Kun liikunta ja ravinto on kunnossa, voi hyvin fyysisesti ja henkisesti. Silloin ei tee mieli herkutella, koska tuntuisi itsensä pahoinpitelyltä vetää esim. koko pussi sipsejä/karkkia.

Joka vkloppu syön herkkuja ja viikollaki joskus. En tarkkaile sen kummemmin koska syön terveellisesti ja säännöllisesti muuten ja liikun paljon.

Hyvä kysymys, en ole sinänsä ajatellut kun oon tyyppiä joka syö herkkuja jos mieli tekee, eikä edes joka viikko tule niitä syötyä. Säännölliset ruoka-ajat, syön kasvis/kala/kanapainotteisesti ja silloin tällöin punaista lihaa. Käyn useamman kerran viikossa salilla ja lenkillä. Paino 54kg, pituus 160cm. Alkoholia kuluu maltilla, ei joka viikko mutta silloin kun käydään ulkona syömässä / syödään kotona arkea paremmin niin saatan juoda annoksen tai pari.

Hoikka olen tai pikemminkin laiha... Enkä ehkä niin timmi kuitenkaan. Mutta kyllä syön herkkuja esimerkiksi joskus saattaa mennä päivittäin suklaapatukka tai keksejä/pullaa ja viikonloppuisin sitten pizzaa ja sipsiä. Syön ehkä "kunnon ruokaa" liian vähän ja liikun päivittäin 3 km työmatkat pyörällä tai kävellen ja lisäksi on koira, joka tarvitsee lenkitystä.

Mistäs sinä sen muka tiedät? Eikö kiinnosta paljonKO?

Olen 175cm/64kg ja todella timmissä kunnossa, vaikka syön herkkuja päivittäin.

Painonhallinnassa millään muulla ei ole väliä kuin kalorit sisään < kalorit ulos. On merkityksetöntä mistä ne kalorit tulee. Voi laihtua pelkkää pizzaa syömällä, jos vaan päivän kalorit on alle kulutuksen. Terveellistähän se ei ole, mutta hoikaksi pääsee.

Oma ruokavalioni on pääosin kasvispohjainen (en ole vegaani kuitenkaan ja syön edelleen silloin tällöin kanaa, munia, mereneläviä, harvemmin punaista lihaa) mutta en kiellä itseltäni mitään ja herkuttelen joka päivä. Tykkään esim ottaa muutaman palan suklaata lounaan ja illallisen jälkeen. Eilen tuli syötyä miehen kanssa puoli purkkia Ben & Jerrysin jäätelöä mansikoiden kanssa jälkkäriksi. Meillä on aina kaapissa sipsipusseja, joskus napostelen pienen kulhollisen lounaan ja illallisen välissä kun on nälkä tai ihan vaan napostuttaa. Rakastan leipomista joten meillä on usein tarjolla brownieseja, choco chip keksejä, kuppikakkuja/muffinsseja, juustokakkua tms. Ja ne tuppaa häviämään meidän kahden suihin muutamassa päivässä. En koskaan juo mehuja tai limuja (en tykkää) joten normaalisti menee vain vettä, teetä ja kahvia, mutta alkoholia juon, normioloissa on edes yhdet bileet/illanistujaiset/reivit viikonloppuna ja viikolla illallisen kanssa menee aina välillä 1-2 lasia viiniä.

Mitä tulee timmiyteen, niin se riippuu täysin liikunnan määrästä ja laadusta. Itse juoksen 3-4x viikossa (eli joka toinen päivä), n. 25-30 km/viikko. Lisäksi harrastan kovaa lihaskuntoa vaativaa lajia 3x viikossa. Cardio ja lihakset pysyy siis hyvässä fyysisessä kunnossa.

Kiteytettynä: syön paljon herkkuja, mutta koska muu ruokavalio on kunnossa, ja olen pitkä, ja kulutan paljon kaloreita aktiivisen elämäntyylini takia, pysyn hoikassa ja timmissä kunnossa ihan itsestään. Lisäksi olen koko elämäni osannut luonnostaan syödä ns. oikean määrän kaloreita. Olin hoikka myös sohvaperunana. Kiitän tästä vanhempiani jotka alusta asti kasvattivat minuun terveen suhtautumisen ruokaan.

Voin syödä herkkuja niin paljon kun niitä kulutan. Jos istun ja makaan sohvalla en voi syödä käytännössä juurikaan herkkuja. Jos juoksen päivittäin 10km, niin voin syödä lähes mitä haluan. Osalle ei taas riitä mikään määrä herkkuja. Kohtuus kaikessa.

Syön perjntaina ja lauantaina herkkuja vailla mitään rajaa. Useampi suklaalevy, litra jäätelöä, ravintolapitsa, 2 pussia sipsejä ym. Muina päivinä syön n. 1200 kcal. Olen pysynyt laihana näin koko aikuisikäni.

Vierailija kirjoitti:

Olen 175cm/64kg ja todella timmissä kunnossa, vaikka syön herkkuja päivittäin.

Painonhallinnassa millään muulla ei ole väliä kuin kalorit sisään < kalorit ulos. On merkityksetöntä mistä ne kalorit tulee. Voi laihtua pelkkää pizzaa syömällä, jos vaan päivän kalorit on alle kulutuksen. Terveellistähän se ei ole, mutta hoikaksi pääsee.

Oma ruokavalioni on pääosin kasvispohjainen (en ole vegaani kuitenkaan ja syön edelleen silloin tällöin kanaa, munia, mereneläviä, harvemmin punaista lihaa) mutta en kiellä itseltäni mitään ja herkuttelen joka päivä. Tykkään esim ottaa muutaman palan suklaata lounaan ja illallisen jälkeen. Eilen tuli syötyä miehen kanssa puoli purkkia Ben & Jerrysin jäätelöä mansikoiden kanssa jälkkäriksi. Meillä on aina kaapissa sipsipusseja, joskus napostelen pienen kulhollisen lounaan ja illallisen välissä kun on nälkä tai ihan vaan napostuttaa. Rakastan leipomista joten meillä on usein tarjolla brownieseja, choco chip keksejä, kuppikakkuja/muffinsseja, juustokakkua tms. Ja ne tuppaa häviämään meidän kahden suihin muutamassa päivässä. En koskaan juo mehuja tai limuja (en tykkää) joten normaalisti menee vain vettä, teetä ja kahvia, mutta alkoholia juon, normioloissa on edes yhdet bileet/illanistujaiset/reivit viikonloppuna ja viikolla illallisen kanssa menee aina välillä 1-2 lasia viiniä.

Mitä tulee timmiyteen, niin se riippuu täysin liikunnan määrästä ja laadusta. Itse juoksen 3-4x viikossa (eli joka toinen päivä), n. 25-30 km/viikko. Lisäksi harrastan kovaa lihaskuntoa vaativaa lajia 3x viikossa. Cardio ja lihakset pysyy siis hyvässä fyysisessä kunnossa.

Kiteytettynä: syön paljon herkkuja, mutta koska muu ruokavalio on kunnossa, ja olen pitkä, ja kulutan paljon kaloreita aktiivisen elämäntyylini takia, pysyn hoikassa ja timmissä kunnossa ihan itsestään. Lisäksi olen koko elämäni osannut luonnostaan syödä ns. oikean määrän kaloreita. Olin hoikka myös sohvaperunana. Kiitän tästä vanhempiani jotka alusta asti kasvattivat minuun terveen suhtautumisen ruokaan.

Hei, kerro miten kasvatettiin? Olen itse ylipainoinen tunnesyöjä ja yritän kaikin tavoin kasvattaa lapsia normaaliin ruokasuhteeseen.

En tajua näitä "herkkujuttuja". Minulle ihan tavallinen hyvin valmistettu kotiruoka on hyvää ja herkullista. Liikalihavuutta selittää hyvin selkeästi se, että elämän keskiössä monella on nykyisin karkit, limsat, sipsit ym roskaruoka jota ilmeisesti näillä "herkuilla" tarkoitetaan. Itsekin tuota roskaa satunnaisesti syön, mutta eipä tule mieleen tilannetta jossa olisi tarve miettiä _paljonko_roskaruokaa_voin_tänään_syödä koska se ei ole pääasiallinen ravinnon lähteeni.

Mä ajattelen niin päin ett syön ihan reippaasti kunnon ruokaa mutta tingin herkuista. Syön viikossa ehkä pussin karkkia ja 1-2 leivonnaista. Liikun paljon. Paino laskee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 175cm/64kg ja todella timmissä kunnossa, vaikka syön herkkuja päivittäin.

Painonhallinnassa millään muulla ei ole väliä kuin kalorit sisään < kalorit ulos. On merkityksetöntä mistä ne kalorit tulee. Voi laihtua pelkkää pizzaa syömällä, jos vaan päivän kalorit on alle kulutuksen. Terveellistähän se ei ole, mutta hoikaksi pääsee.

Oma ruokavalioni on pääosin kasvispohjainen (en ole vegaani kuitenkaan ja syön edelleen silloin tällöin kanaa, munia, mereneläviä, harvemmin punaista lihaa) mutta en kiellä itseltäni mitään ja herkuttelen joka päivä. Tykkään esim ottaa muutaman palan suklaata lounaan ja illallisen jälkeen. Eilen tuli syötyä miehen kanssa puoli purkkia Ben & Jerrysin jäätelöä mansikoiden kanssa jälkkäriksi. Meillä on aina kaapissa sipsipusseja, joskus napostelen pienen kulhollisen lounaan ja illallisen välissä kun on nälkä tai ihan vaan napostuttaa. Rakastan leipomista joten meillä on usein tarjolla brownieseja, choco chip keksejä, kuppikakkuja/muffinsseja, juustokakkua tms. Ja ne tuppaa häviämään meidän kahden suihin muutamassa päivässä. En koskaan juo mehuja tai limuja (en tykkää) joten normaalisti menee vain vettä, teetä ja kahvia, mutta alkoholia juon, normioloissa on edes yhdet bileet/illanistujaiset/reivit viikonloppuna ja viikolla illallisen kanssa menee aina välillä 1-2 lasia viiniä.

Mitä tulee timmiyteen, niin se riippuu täysin liikunnan määrästä ja laadusta. Itse juoksen 3-4x viikossa (eli joka toinen päivä), n. 25-30 km/viikko. Lisäksi harrastan kovaa lihaskuntoa vaativaa lajia 3x viikossa. Cardio ja lihakset pysyy siis hyvässä fyysisessä kunnossa.

Kiteytettynä: syön paljon herkkuja, mutta koska muu ruokavalio on kunnossa, ja olen pitkä, ja kulutan paljon kaloreita aktiivisen elämäntyylini takia, pysyn hoikassa ja timmissä kunnossa ihan itsestään. Lisäksi olen koko elämäni osannut luonnostaan syödä ns. oikean määrän kaloreita. Olin hoikka myös sohvaperunana. Kiitän tästä vanhempiani jotka alusta asti kasvattivat minuun terveen suhtautumisen ruokaan.

Hei, kerro miten kasvatettiin? Olen itse ylipainoinen tunnesyöjä ja yritän kaikin tavoin kasvattaa lapsia normaaliin ruokasuhteeseen.

Ruoasta ja syömisestä ei koskaan tehty mitään haloota. Meillä syötiin normaalia suomalaista kotiruokaa, joka päivä suunnilleen samaan aikaan. Ruoan annosteli jokainen itse lautaselleen, periaatteella että ota ensin vähemmän ja sitten lisää jos siltä tuntuu. Koskaan ei painostettu syömään lautasta tyhjäksi tai ottamaan lisää kun lautanen oli tyhjä. Tämä oli ehkä tärkein juttu, koska me lapset saimme siten kuulostella omia kylläisyyden merkkejä joten kropan luontainen kylläisyydensäätely ei päässyt missään vaiheessa vääristymään. Jos ruoasta ei tykännyt, sitä ei ollut pakko syödä, mutta ei meille myöskään mitään ylimääräistä/erilaista siinä tilanteessa laitettu. Pääruoan lisukkeena oli aina tarjolla värikästä salaattia ja muutenkin meidät kasvatettiin syömään paljon vihanneksia, en osaa tarkemmin sanoa että miten mutta en muista koskaan ajatelleeni että hyi vihanneksia, koska ne olivat olleet normaali osa ruokailuamme aina. 

Illallinen oli myös perheen yhteistä aikaa jolloin vaihdettiin kuulumisia ja keskusteltiin kunnolla muutenkin, eikä vaan hotkittu ruokaa alas, ruokailu kesti meillä usein yli tunnin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 175cm/64kg ja todella timmissä kunnossa, vaikka syön herkkuja päivittäin.

Painonhallinnassa millään muulla ei ole väliä kuin kalorit sisään < kalorit ulos. On merkityksetöntä mistä ne kalorit tulee. Voi laihtua pelkkää pizzaa syömällä, jos vaan päivän kalorit on alle kulutuksen. Terveellistähän se ei ole, mutta hoikaksi pääsee.

Oma ruokavalioni on pääosin kasvispohjainen (en ole vegaani kuitenkaan ja syön edelleen silloin tällöin kanaa, munia, mereneläviä, harvemmin punaista lihaa) mutta en kiellä itseltäni mitään ja herkuttelen joka päivä. Tykkään esim ottaa muutaman palan suklaata lounaan ja illallisen jälkeen. Eilen tuli syötyä miehen kanssa puoli purkkia Ben & Jerrysin jäätelöä mansikoiden kanssa jälkkäriksi. Meillä on aina kaapissa sipsipusseja, joskus napostelen pienen kulhollisen lounaan ja illallisen välissä kun on nälkä tai ihan vaan napostuttaa. Rakastan leipomista joten meillä on usein tarjolla brownieseja, choco chip keksejä, kuppikakkuja/muffinsseja, juustokakkua tms. Ja ne tuppaa häviämään meidän kahden suihin muutamassa päivässä. En koskaan juo mehuja tai limuja (en tykkää) joten normaalisti menee vain vettä, teetä ja kahvia, mutta alkoholia juon, normioloissa on edes yhdet bileet/illanistujaiset/reivit viikonloppuna ja viikolla illallisen kanssa menee aina välillä 1-2 lasia viiniä.

Mitä tulee timmiyteen, niin se riippuu täysin liikunnan määrästä ja laadusta. Itse juoksen 3-4x viikossa (eli joka toinen päivä), n. 25-30 km/viikko. Lisäksi harrastan kovaa lihaskuntoa vaativaa lajia 3x viikossa. Cardio ja lihakset pysyy siis hyvässä fyysisessä kunnossa.

Kiteytettynä: syön paljon herkkuja, mutta koska muu ruokavalio on kunnossa, ja olen pitkä, ja kulutan paljon kaloreita aktiivisen elämäntyylini takia, pysyn hoikassa ja timmissä kunnossa ihan itsestään. Lisäksi olen koko elämäni osannut luonnostaan syödä ns. oikean määrän kaloreita. Olin hoikka myös sohvaperunana. Kiitän tästä vanhempiani jotka alusta asti kasvattivat minuun terveen suhtautumisen ruokaan.

Hei, kerro miten kasvatettiin? Olen itse ylipainoinen tunnesyöjä ja yritän kaikin tavoin kasvattaa lapsia normaaliin ruokasuhteeseen.

Ruoasta ja syömisestä ei koskaan tehty mitään haloota. Meillä syötiin normaalia suomalaista kotiruokaa, joka päivä suunnilleen samaan aikaan. Ruoan annosteli jokainen itse lautaselleen, periaatteella että ota ensin vähemmän ja sitten lisää jos siltä tuntuu. Koskaan ei painostettu syömään lautasta tyhjäksi tai ottamaan lisää kun lautanen oli tyhjä. Tämä oli ehkä tärkein juttu, koska me lapset saimme siten kuulostella omia kylläisyyden merkkejä joten kropan luontainen kylläisyydensäätely ei päässyt missään vaiheessa vääristymään. Jos ruoasta ei tykännyt, sitä ei ollut pakko syödä, mutta ei meille myöskään mitään ylimääräistä/erilaista siinä tilanteessa laitettu. Pääruoan lisukkeena oli aina tarjolla värikästä salaattia ja muutenkin meidät kasvatettiin syömään paljon vihanneksia, en osaa tarkemmin sanoa että miten mutta en muista koskaan ajatelleeni että hyi vihanneksia, koska ne olivat olleet normaali osa ruokailuamme aina. 

Illallinen oli myös perheen yhteistä aikaa jolloin vaihdettiin kuulumisia ja keskusteltiin kunnolla muutenkin, eikä vaan hotkittu ruokaa alas, ruokailu kesti meillä usein yli tunnin. 

Lisään tähän vielä että meillä ei palkittu eikä lohdutettu ruoalla/herkuilla. En siis koskaan yhdistänyt herkkuja ansaitsemiseen tai epäonnistumiseen. Ylipäätään ruoka, herkut, syöminen ei ollut millään tavalla tunneperäistä. Se vain oli, normaali osa elämää, ei mitään erityistä tai ihmeellistä. Enkä koskaan kuullut äitini puhuvan laihduttamisesta, painosta, tai että vartalossa/ulkonäössä olisi jotain vikaa. Tietty tyttölapsena nämä asiat opin heti murrosikään saapuessa itse, kun rupesin kuluttamaan itsenäisesti mediaa, lukemaan lehtiä ja katsomaan teinileffoja. Siltä ei voi naisena välttyä. 

Voin syödä vaik joka päivä jotain hyvää, kunhan liikun. Juoksen pari kertaa viikossa 10 km lenkin, ja yhden, kaksi lyhyempää. Muut siihen päälle, esim ratsastus.

Syön pääosin terveellisesti ja paljon proteiinia.

Tykkään kyllä herkuista ihan liikaa...

Esim pari riviä suklaata tai n 100g karkkia on aika normaali määrä mulle kerralla.

En juo kaloreita, ainoastaan vettä ja kahvia.