Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä ihmisistä, jotka kertovat sairauskertomuksensa puolitutuille kauppareissulla tavatessaan?
25.04.2021 |
Yksityiskohtaisesti. Ja heti perään seuraavana päivänä lisää?
Kommentit (24)
En ajattele niistä mitään, ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen kokee siihen tarvetta, niin kyllä minä kuuntelen.
Just hyvä näinä päivinä että jotkut vielä jaksaa puhua edes jostain ja monesti siellä on vielä jotain jännääkin tarinaa luvassa jos on mt-ongelmista juttua sun muuta.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen kokee siihen tarvetta, niin kyllä minä kuuntelen.
Eikö se kuormita?
Nää on parhaita jotka avautuvat sairauksistaan tuntemattomille myyjille!! Mitä mun nyt pitäisi rouvan sappikiville siinä kassan takana tehdä? Avoleikkaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut tässä pari viikkoa kipeänä, mutten uskalla kellekään kertoa, ettei vaan kukaan rupea hysteeriseksi. Monet hyppää kattoon jo pikku köhäisystä.
Yäk. Tuollaiset ihmiset eivät tajua hakea apua.
Kuormittavat muita ongelmillaan.
Äitini on tuollainen. Ei tajua, että KETÄÄN ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se pitäisi kieltää kaupassa, bussissa jne. Ne eivät kuulu varsinkaan kauppaan. Yksityisasiat voi hoitaa muualla, kokoontumiset ja keskustelut.
Hätääntynyt ihminen. Kuuntelen heitä työssäni muiden asioiden lomassa.
Ymmärrän, ettei kenenkään kannata puhua kaupassa puolitutuille, koska todella monilla heillä on pyykkisiä ongelmia eivätkä he jaksa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ne yksityiskohdat voivat olla aika ällöttäviä. Kiva siinä sitten kuunnella ja odottaa, että olisipa tämä jo ohi.
Joskus se puolituttu joka puhuu sairauksistaan! Hänelle edessä oleva henkilö voi olla se ainoa päivän aikana kohtavaamansa ihminen? Itse olen eläkeellä ja en puhu omista vaivoistani.Tai taloudelisesta asemastani. Olenkin sitten rikas ja terve! Helposti minun kaltasia ihmisiä ,jos empatiaa,käytetään myös hyväksi.Tosin 3 vuotta jo olen kovetanut itseni ja en lähden mukaan,sairaudet,avun tarve ymm.Sitä tein koko aikuis-iän.Kohteliaasti kadulla hetken voin kuunella,antaa epatiaa,mutta jatkat matkaani!Joitan katututtuja tietoisesti väistän!Ei vaan jaksa kunella jatkuva sama natina valitus .Kun kukaan ei käy,korona rajotukset ymm.Ihan kun tässä yksin asuvana olisi aktiviset kohtaamiset ymm?Isoimat nariasiat valitajat,ovat ne joilla joku kotona asuu.Eivät kai koti tule kuuluksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ne yksityiskohdat voivat olla aika ällöttäviä. Kiva siinä sitten kuunnella ja odottaa, että olisipa tämä jo ohi.
Niinpä. Ystäväni mies kertoi mulle kaupassa peräpukamistaan ja niiden aiheuttamista kivuista ja tuskasta. Järkytyin niin, että puolet tarvikkeista jäi ostamatta.
Jos joku kysyy, että "mitä kuuluu", niin pitääkö vaan vastata "hyvää" tai "ei tässä kurjuutta kummempaa", vaikka olisi liuta sairauksia? Eli sairauksia ei saa mainita? Eikö sairaudet ole small talk -aihe? Kysyn ihan tosissani. Olen huono sosiaalisissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ne yksityiskohdat voivat olla aika ällöttäviä. Kiva siinä sitten kuunnella ja odottaa, että olisipa tämä jo ohi.
Niinpä. Ystäväni mies kertoi mulle kaupassa peräpukamistaan ja niiden aiheuttamista kivuista ja tuskasta. Järkytyin niin, että puolet tarvikkeista jäi ostamatta.
Voi parkaa! Minulle kävi hyvin samantapainen tilanne. Jouduin kuuntelemaan yhtä ällöjä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku kysyy, että "mitä kuuluu", niin pitääkö vaan vastata "hyvää" tai "ei tässä kurjuutta kummempaa", vaikka olisi liuta sairauksia? Eli sairauksia ei saa mainita? Eikö sairaudet ole small talk -aihe? Kysyn ihan tosissani. Olen huono sosiaalisissa tilanteissa.
On olemassa kirjoittamaton sääntö, että sairauksista ei puhuta - ainakaan pitkästi.
No se toinenkin ääripää on minusta outo, että ei kerrota mitään. Minulla on yksi sukulainen, joka ei itse kerro mitään sairauksiaan. Enkä nyt tarkoita, että ihan jokainen virtsaputken tulehdus pitäisi selvittää, mutta jos soitellaan ja jutellaan kuulumisia ja hän ei kerro sairastaneensa sitten edellisen juttelun vaikkapa syövän, aivoinfarktin tai sydäninfarktin, se on minusta hieman outoa. Kun sitten joku muu tuttu kertoo hänen vaivoistaan, on vähän typerä olo. Ei tietysti kenelläkään ole mitään velvollisuutta kertoa mitään, mutta noin isoja juttuja en itse osaisi jättää mainitsematta kohtuullisen läheisille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku kysyy, että "mitä kuuluu", niin pitääkö vaan vastata "hyvää" tai "ei tässä kurjuutta kummempaa", vaikka olisi liuta sairauksia? Eli sairauksia ei saa mainita? Eikö sairaudet ole small talk -aihe? Kysyn ihan tosissani. Olen huono sosiaalisissa tilanteissa.
On olemassa kirjoittamaton sääntö, että sairauksista ei puhuta - ainakaan pitkästi.
Riippuu vähän , kuka kysyy ja miten läheinen ihminen hän on. Jollekin hyävn päivän tutulle ei lähtisi kaikkea avaamaan mutta läheisille kyllä.
Naapurin rouva sai tietää monen vuoden jälkeen että olen töissä sairaalassa eikä nykyään enää puhu muusta kuin sairauksistaan.
Lisäksi tämä korona-aika on täysin saanut ihmiset avatumaan ja vouhottamaan "riskiryhmään" kuulumisestaan. Niin kuulun itsekin mutta en mä ainakaan halua sairauksistani kertoa kenellekään jos ei ihan pakko ole.
Jos on aikaa, annan puhua. Kuuntelen sen aikaa kuin jaksan.
Ihmisille on tärkeätä voida purkaa toiselle ihmiselle esim. sairaudesta johtuvaa huolta ja ahdistustakin.
Joskus ihan tuntematon alkaa kertoa asioitaan. Kuuntelen tarkemmin, koska asia voi olla vakava kun tuntemattomallekin on pakko avautua. - Ei ehkä ole tuttua, joka kuuntelisi.
Menee vähän vierestä, sorry........Olen eläkkeellä oleva sh ja automattisesti minun olevan kiinnostunut kaikista sairauksista. Etenkin vanhemmat sukulaiset ja tutut. Edesmennyt isäni kysyi aikoinaan kun nuorena hoitajana kävin vanhempieni luona: onko ollut tuttuja potilaana. Lähes joka kerta vaikka selitin mitä tarkoittaa vaitiolovelvollisuus.