Oletteko sitä mieltä, että sinkut ovat sinkkuja syystä vai onko heillä ollut vain huonoa tuuria?

Mistä sinäkään tuntemiesi sinkkujen elämästä lopulta mitään tiedät?

T. julkisinkku jonka suhteista ei ole ketkään ulkopuoliset aavistaneet mitään kun heille ei ole niistä kerrottu

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ovat ihmisiä, jotka viihtyvät ja pärjäävät hyvin itsekseenkin ja suostuisivat parisuhteeseen vain, jos vastaan tulisi joku ihan superhyperihana, poikkeuksellisen mahtava mies. Näin ainakin mulla oli aikoinaan.

Mulla just tämä. Ja ei, en ole itse superhyperihana enkä poikkeuksellisen mahtava, mutta muu ei silti kelpaisi. Tiedostan että tulen todennäköisesti olemaan lopun elämääni sinkku eikä se oikeastaan edes haittaa. Parisuhde ei ole minulle mikään itseisarvo.

Itse olen sinkku vajavaisen ulkonäköni ja osin ehkä ujouteni vuoksi. Muuten olisin kiltti, uskollinen, rakastava ja sopeutuvainen ja jopa nöyrä ihminen, jolta hoituisi muut tarvittavat asiat. Mutta kun olen saanut huonot kortit geenilotossa, niin ei voi mitään.

Kaltaiseni naisen pitäisi ihan todella pingottaa saadakseen seuraa. Siksi on epäreilua syyllistää sinkkuja yhtään. Antaa sinkkujen olla, moni heistä haluaisi kumppanin. Ei pidä lyödä lyötyjä yhtään lisää.

Olen ollut avioliitossa, avoliitossa ja seurustellut yhteensä suurin piirtein saman ajan kuin ollut sinkkuna, ja toden sanoakseni kaiken sen jälkeen on kiva olla sinkku. Oon saanu lapset aikuisiksi ja nyt saa tehdä mitä haluaa. Parisuhteet ovat yliarvostettuja. Monet kituuttellee niissä ihan omaa nössöyttään. Tapa ja turvallisuus.