Oletteko sitä mieltä, että sinkut ovat sinkkuja syystä vai onko heillä ollut vain huonoa tuuria?

Kuin myös

Minusta ei tykkää kukaan, huonoa tuuria kai on ollut.

Pariutuminen on varmaan nykyajan suurin mysteeri. Ei sinkkuus voi mennä pelkästään huonon tuurin piikkiin mutta toisaalta järjellisiä syitäkään ei ole.

Mahdoton sanoa tuntematta ihmistä ja tämän tilannetta. 

Itse olen sinkku siksi että haluan.

Joku syy yleensä taustalla, yleisimmin oma tahto. 

No juu kun katson noita pariutuineita tuttaviani, usein ihmettelen miten puolisonsa kestävät heitä loppuelämänsä...

ei tarvi katella toisen lemuavia sukkia ym pyykkikopasa ja pitkin asuntoa

😖

Aina on syy itessää. Koomista alkaa syytellä muita! Vai et täl kertaa syy olis tuurissa… :D Anna miu nauraa!

Tai sitten heillä vain on ollut tuuria.

Kyllä minun sinkkuuteen löytyy syyt ainakin.

Poikuus 48

Useimmat varmaan syystä. Ja syy on se, että haluavat puolisokseen jonkun johon ovat rakastuneet ja joka on rakastunut heihin. Ei sellaisia kovin paljon kulje täällä maan kamaralla, joten "huonosta tuurista" ei ole kyse.

Osa on mieluummin sinkkuja kuin huonossa parisuhteessa. Aika kehnoja useampien parisuhteet ovat ja jos tavoittelee jotain muuta niin paria ei löydä helposti, eikä se ole huono asia.

Olen sinkku koska mun vaatimukset miehelle on aika kovat. Mieluummin olen yksin kuin suhteessa jossa en ole toiseen tyytyväinen. Viihdyn kyllä mainiosti yksin joten en valita sinkkuuttani kenellekään. Näin on hyvä. Parisuhde olisi vain pieni bonus jo muutenkin hyvään elämään. 

Kamala itsekeskeinen narsisti joka ei saa ketään, ei tule kenenkään kanssa toimeen ja kun rupsahtaa niin markkina arvo romahtaa. 

Täytyy olla ihan sairas tai outo ihminen jolla on oma tahto taustalla niin ettei halua kenenkään kanssa jakaa elämää. 

Sitten on näitä jotka haluavat vain kakarat ja ihan samantekevää onnistuuko suhde vai ei. Lapset kyllä korvaavat parisuhteen. Sitten helposti jää näitä läheisriippuvuus suhteisiin aikamispoikia ja nykyään naispuolisiakin. 

En tiedä, miten se menee tuolla isossa maailmassa, mutta tämän palstan kupla on ainakin pullollaan miehiä, joiden sinkkuuden syyt ovat ilmeisiä.

Luultavasti ovat ihmisiä, jotka viihtyvät ja pärjäävät hyvin itsekseenkin ja suostuisivat parisuhteeseen vain, jos vastaan tulisi joku ihan superhyperihana, poikkeuksellisen mahtava mies. Näin ainakin mulla oli aikoinaan.

Suurin osa ystävistäni ja tutuista on onnettomissa ja epätyydyttävissä parisuhteissa. Sitten yrittävät minua saada treffeille jonkun tuttunsa kanssa. Niin, miksiköhän ei kiinnosta? 

Oikeasti onnelliset ja kestävät suhteet on harvinaisia. Monet on suhteissaan vaan tottumuksesta tai koska eivät osaa olla yksin. Minä osaan. 

Minä olen nykyään sinkku, kahdenkymmenen vuoden liiton jälkeen. Syykin on ilmeinen eli naiset. Vaikea enää alentua suhteeseen, ellei oikeasti mukava ihminen osu kohdalle.

Olen ehkä poikkeuksellinen mies, mutta olen vapaaehtoisesti sinkku vaikka haluaisinkin parisuhteen. Syy on siinä, että kohtelu kaikissa aiemmissa suhteissa on ollut julmaa. Tästä syystä on niitä vaatimuksia tulevasta puolisosta noussut esille aina enemmän ja enemmän jokaisen suhteen jälkeen. En esimerkiksi enää halua edes tavata naista, jos hänellä ei ole gradua tai väitöskirjaa, koska elämä muutaman elämänkoululaisen kanssa on opettanut, että pidän älykkäästä seurasta (ja nyt en tarkoita pelkästään kirja-viisautta, vaan oikeaa nopeaa ja loogista ajattelukykyä).  Samoin jos harrastuksiini kuuluu urheilu päivittäin, en sohvalla makaajaa tai baareissa notkuviakaan jaksa sietää. Ovatko nämä sitten elämänarvoja tai eivät, mutta kuitenkin olen tällä hetkellä onnellisempi ilman suhdetta, kuin vain keskiverto suhteessa.