argh! hermo menee äidin kanssa! hitto että me aina ajaudutaan ihan hulluun sanaharkkaan, aina ihan samalla kaavalla.

äiti on kauhee tunneihminen, puhuu vähän sinnepäin, suurella tunteella ja pienellä tarkkuudella. ja mää tykkään tarkasta ilmaisusta, siitä että pyrittäis sanomaan just mitä meinataan eikä huideltais missä sattuu.



joo, luin meisän kylän liikennelaitoksen uutta aikataulukirjaa kohdasta " eri kaupunginosien linjat" ja ihmettelin kun meidän kaupunginosan kohdalla luki vaan ne linjat joilla on päätepysäkki täällä, ei niitä jotka menee ohi, ja joilla kuitenkin pääsee hyvin tänne. erään toisen kaupunginosan kohdalla luki kaikki sen läpi kulkevat linjat, eikä siellä itseasiassa ookkaan minkään linjan päätepysäkkiä. hirveetä mikä virhe ;)



en ees muista miten se riita tästä kehittyi mutta kehittyi vaan ja lopulta suunnilleen piirreltiin kaavioita siitä mitä eroa on ohi- ja läpikulkevalla linjalla ja blää blää. saakeli soikoon että tiettyjen tyyppien kanssa saa aina vääntää.



kerran meillä oli hullu riita kun äiti rupes väittämään että äidiksi tultuaan nainen automaattisesti alkaa rakastamaan kaikkia maailman lapsia. ohhoh. sitten itki ja väitti minua saivartelijaksi kun kyselin että mites kun mä en tunne mulle niin käyneen ja että mites nyt kun mä oon 26 vee, niin rakastaako äiti automaattisesti kaikkia maailman 26 vee ihmisiä vai katoaako se rakkaus jossain kohtaa ja jos katoaa niin missä kohtaa, täysi-ikäisyydessäkö vai missä.



hitto. ja mä sentään suunnilleen tajuan että meillä on erilainen tapa puhua ja hahmottaa maailmaa mutta tuo ei kyllä tajua mitään, tunteilee vaan.