Läheisen koira hoidossa, mutta emme haluaisi tätä koiraelämää
Eräs läheinen ihminen on sairastunut vakavasti. Meillä on ollut hänen koira hoidossa nyt jonkun aikaa ja kyseinen koira alkaa olemaan kohtuu vanha (yli 10 vuotias), leikkaamaton uros. On tänä keväänä ollut taas mahdoton narttujen juoksuaikana ja nyt on alkanut esiintyä aggressiivisuutta meillä olessa. Tod. näk. myöskin stressaantunut, kun ei ole omistajansa luona.
Tilanne on kinkkinen, kun periaatteessa olemme ainoita kenen hoidossa koira voi tällä hetkellä olla. Meille tämä koiraelämä ei kuitenkaan sovi. Tuntuu itsekkäältä myöntää se, tulee huono omatunto kun tietää että auttaa tarttis läheistä vaikeassa tilanteessa. Olemme yrittäneet tuoda esiin, olisko jotain muuta vaihtoehtoa, viimeisimpinä koiran armollinen lopetus eläinlääkärin luona.
Miten toimisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (45)
Kauanko arviolta kestää että läheinen toipuu/pääsee sairaalasta?
Olisiko koiralle mahdollista etsiä uutta kotia? Onko läheinen sairastunut niin vakavasti että koira jäisi joka tapauksessa teille?
Aamulla, päivällä ja illalla lenkki.
Voisiko harkita koiran leikkaamista?
Vierailija kirjoitti:
Kauanko arviolta kestää että läheinen toipuu/pääsee sairaalasta?
Läheinen on kotiutunut jo sairaalasta, mutta kyseessä niin vakava sairaus ettei välttämättä parane koskaan. Selviytyy vielä juuri ja juuri perusaskareista, kuten ruoan lämmitys ja syöminen.
Maksaa, mutta onhan koirahoitoloita, ja hoitaja voi tulla kotiinkin. Voiko omistajan luona vierailla, se rauhoittaisi koiraa? Olisko lääkärillä viettiä rauhoittava lääke? Hyvää se lenkkeily joka tapauksessa tekee.
Puhuisin suoraan vaikka hankalaa olisi. On eri asia tukea esim ruokaostoksissa, rahallisesti tms kuin ottaa lemmikki jota pitää hoitaa 24/7 ja uhrata vapaa-aika jne. Minusta lyhyt max 2 viikkoa on ok mutta kyllä sairastuneenkin tulee ymmärtää että avulla on rajat.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko koiralle mahdollista etsiä uutta kotia? Onko läheinen sairastunut niin vakavasti että koira jäisi joka tapauksessa teille?
Omistaja ei ole innostunut uuden kodin etsimisestä. Ei tosin ihmekään, kun iäkäs koira ja melkoinen luonnekin.
On sairastunut todella vakavasti, todennäköistä on ettei kuntoudu ikinä enää sille tasolle että kykenisi koiraa hoitamaan. Joten koira jäisi meidän kontolle silloinkin.
Mullakin on joskus ollut pari hoitokoiraa yhtäaikaa. Vaikka kyse oli vain yhdestä viikonlopusta, niin olin aivan kypsä siihen lenkittämiseen. Ei tullut kuuloonkaan, että olisi saanut nauttia rauhassa omista aamuista. Heti herättyä vaatteet niskaan ja ulos. Kyseinen omistaja kysyi minua pari kertaa hoitamaan koiriaan myös arkena. Vastasin suoraan, että ei kiitos. Joudun arkisin muutenkin heräämään aikaisin. Käytän aamuisen aikana mielummin suihkussa käymiseen kuin ulkona koiralenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko arviolta kestää että läheinen toipuu/pääsee sairaalasta?
Läheinen on kotiutunut jo sairaalasta, mutta kyseessä niin vakava sairaus ettei välttämättä parane koskaan. Selviytyy vielä juuri ja juuri perusaskareista, kuten ruoan lämmitys ja syöminen.
Ja tuollaisessa tilanteessako pitäisi vielä koiraakin ja pitää ristinä?
No tuossa tilanteessa varmaan pitäisi viedä viimeiselle piikille.
Asuuko kyseinen läheinen kaukana teiltä? Senhän voisi viedä ns. päivähoitoon hänelle ja käyttää vain lenkillä.
Tai sitten keskustelette hänen kanssaan, mitä koiralle pitäisi tehdä. Ilman omistajan suostumusta ei tietenkään piikille viedä.
Varmasti löytyy joku koti, joka voisi ottaa koiran loppuelämän hoitoon niin, että yhteys siihen voi silti säilyä (jos sairastunut omainen haluaa joskus nähdä, tai ehkä voi lähetellä kuvia ym). Kannattaa alkaa suunnitella tällaista. Ei ole koirankaan etu olla paikassa, jossa sitä ei ihan 100% haluta.
Fb:ssä esim on jotain ryhmiä tietääkseni. Tai ehkä teiltä voisi löytyä ihan tuttavapiiristä joku paikka?
Ottakaa ihmeessä yhteys paikalliseen eläintaloon tms millä nimellä siellä seutuvilla onkaan. Kerrotte tilanteen sinne. Uskon, että sitä kautta löytyisi sijaiskoti ja ihminen, joka voisi rakkaudella ja hyvällä motivaatiolla huoltaa koiraa joko koiran elämän loppuun saakka, tai sitten oikean omistajan mahdolliseen toipumiseen asti.
Kymmenvuotiaalla koiralla voi hyvinkin olla vielä lukuisia hyviä vuosia edessä.
Hankala tilanne, mutta todella hienoa, että pystyt myöntämään että tämä koirahomma ei ole teidän juttu. Annetaan kuitenkin mustin vielä jatkaa elämää, ei vielä piikille tällein "ilman syytä."
Terveisin, iäkkään kodinvaihtajakoiran ikionnellinen uusi omistaja
No just. Läheinen vakavasti sairas ja sinä mietit miten saisit hänen rakkaan lemmikkinsä vieraiden hoitoon tai lopetettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Puhuisin suoraan vaikka hankalaa olisi. On eri asia tukea esim ruokaostoksissa, rahallisesti tms kuin ottaa lemmikki jota pitää hoitaa 24/7 ja uhrata vapaa-aika jne. Minusta lyhyt max 2 viikkoa on ok mutta kyllä sairastuneenkin tulee ymmärtää että avulla on rajat.
Kiitos tästä viestistä. Olen itse täysin samaa mieltä. Auttaa tahdomme kyllä monellakin saralla (autamme jo mm. kauppa- ja apteekki asioinnissa sen lisäksi että koira on meillä). Koira on ollut meillä nyt noin kuukauden päivät ja nyt alkaa oleen mitta täysi. Täytyy ottaa asia rohkeasti puheeksi, vaikka vaikealta tuntuu. Kiitos rohkaisustasi.
Ei se auta kuin ottaa puheeksi koiran omistajan kanssa. Ette pysty pitämään koiraa ja vaihtoehdot ovat joko uusi koti koiralle tai lopetus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko arviolta kestää että läheinen toipuu/pääsee sairaalasta?
Läheinen on kotiutunut jo sairaalasta, mutta kyseessä niin vakava sairaus ettei välttämättä parane koskaan. Selviytyy vielä juuri ja juuri perusaskareista, kuten ruoan lämmitys ja syöminen.
Ja tuollaisessa tilanteessako pitäisi vielä koiraakin ja pitää ristinä?
Omistajan tehtävä on keksiä koiralle uusi koti tai sitten viedä lopetettavaksi. Ei voi vaivata muita ihmisiä, jotka eivät koiraa halua elämään.
Vierailija kirjoitti:
Tarkennan vielä, ettei koiraelämä sovi meille koska olemme melko mukavuudenhaluisia ja menevää sorttia. Tällä hetkellä on velvollisuus huolehtia lenkityksestä aamuin illoin ja se rajoittaa elämää. Työpäivien jälkeen haluaisi toisinaan olla vaan, mutta iltalenkille täytyy väkisin lähteä.
Itse emme vapaaehtoisesti ottaisi koiraa lemmikiksi, nyt olemme tässä pakon sanelemana. Alan oleen aika kypsä.
Ajattele asiaa niin päin, että teillä on nyt kotona oma ”personal trainer”, jonka ansiosta tulee päivittäin säännöllisesti aamuin illoin kelistä riippumatta ulkoiltua, kun normaalisti vaan jumittuisi sohvalle.
Tarkennan vielä, ettei koiraelämä sovi meille koska olemme melko mukavuudenhaluisia ja menevää sorttia. Tällä hetkellä on velvollisuus huolehtia lenkityksestä aamuin illoin ja se rajoittaa elämää. Työpäivien jälkeen haluaisi toisinaan olla vaan, mutta iltalenkille täytyy väkisin lähteä.
Itse emme vapaaehtoisesti ottaisi koiraa lemmikiksi, nyt olemme tässä pakon sanelemana. Alan oleen aika kypsä.