Miten kissanpentu kestää kun se erotetaan sisaruksistaan ja äidistään ja viedään uuteen kotiin?
Luulisi tuollaisen jälkeen jo tarvitsevan terapiaa. 😭 ja entäs kun viimeisenä pesueesta tulee valituksi? Muut vaan adoptoidaan ja yksi jää viimeiseksi odottamaan jos joku huolisi. Siitä vasta traumoja luulisi syntyvän. ☹
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Meille jätettiin yksi pentueesta. Emo imetti n. 15-16 viikkoa, sitten alkoi antaa korville, eikä sietänyt entistä pikku-mussukkaansa ollenkaan. Oli sydäntäsärkevää seurattavaa se vieroitus.
Kyllä ne sitten alkoivat rauhanomaisen rinnakkainelon, mutta eivät sydänystäviä olleet, koska mamma ei tahtonut.
Kyllähän jotkut av-mammatkin on laittaneet lapsensa pihalle jo alaikäisinä ja jotkut taas on läheisiä koko loppuelämän.
Äärettömän traumaattinen kokemus kissalle. Tämä on se perimmäinen syy miksi kissat eivät opi puhumaan ja tekemään tilastomatematiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksihän ne rääkyy ja sihisee uudessa paikassa kun on mammaa ja sisaruksia ikävä :(
Voi ei 😭
Haimme uuden perheenjäsenemme kasvattajalta kotiin. Se naukuen kömpi laatikkoonsa niinkuin olisi sanonut:”Mennään jo!” Kotiin kun tulimme se kävi kierroksen tutustu paikkoihin, söi omasta uudesta kipostaan ruokaansa ja kömpi sänkyymme nukkumaan ja siinä se oli koko yön. Se siitä sidlinjen ikävästä. Kasvattajaan olemme yhteydessä edelleen😻❤️😻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksihän ne rääkyy ja sihisee uudessa paikassa kun on mammaa ja sisaruksia ikävä :(
Voi ei 😭
Haimme uuden perheenjäsenemme kasvattajalta kotiin. Se naukuen kömpi laatikkoonsa niinkuin olisi sanonut:”Mennään jo!” Kotiin kun tulimme se kävi kierroksen tutustu paikkoihin, söi omasta uudesta kipostaan ruokaansa ja kömpi sänkyymme nukkumaan ja siinä se oli koko yön. Se siitä sidlinjen ikävästä. Kasvattajaan olemme yhteydessä edelleen😻❤️😻
🙂❤
Ne joiden mielestä kissat ekävät luonnossa yksin, katsokaahan esim. Tiny kittenin videoita youtubesta. Usein villejä kissoja, emot tukevat toisiaan, hoitavat toistensa pentuja jne
Kunhan kissanpentu on luovutusikäinen, se selviää oikein hyvin. Sopivassa iässä vieroitettu kissanpentu on sosiaalinen ja utelias, kuten pitääkin, ja oppii nopeasti olemaan uudessa kodissa, jossa sitä kohdellaan hyvin ja muistetaan, että se on itsenäinen eläin, ei mikään ihmisvauvaan verrattavissa oleva. Kissa tarvitsee mm. paljon omaa rauhaa.
Silloin kun kissanpentu vieroitetaan emostaan liian aikaisin, siitä voi tulla arka, pelokas ja hieman häiriintynyt, ja nimenomaan vähän traumaattinen. Siitäkin voi selvitä, mutta silloin kissanpentu tarvitsee erikoishoivaa sellaiselta ihmiseltä, joka tietää, miten emottomien kissojen kanssa kuuluu toimia.
Riippuu myös varmaan uudesta ihmisestä, onko lämmin ymmärtävä ihminen ja varovasti kissaa käsittelevä, ei melua uudessa kodissa VAI onko sormilla ikävästi sörkkivä kuin ulkomaisilla videoilla ettei osaa silittää varovasti, väärin nosteleva ja kovia ääniä. Onko ympäristö miellyttävä, siisti ja peti hyvä, vai onko kolkkoa kylmää. Sama koirilla ym eläimillä.
Meillä koiranpentu itki kaksi yötä. Sitten tottui uuteen elämään.
Vierailija kirjoitti:
kissanpentu kestää kun se erotetaan sisaruksistaan ja äidistään ja viedään uuteen kotiin?
Ei mitenkään. Aaateleppa JOS sinut erotettaisiin noin?! Miten kestäisit?
Joo, kissat ovat jääneet aina suurperheenä asumaan keskenään, eiku...
Vierailija kirjoitti:
Ne joiden mielestä kissat ekävät luonnossa yksin, katsokaahan esim. Tiny kittenin videoita youtubesta. Usein villejä kissoja, emot tukevat toisiaan, hoitavat toistensa pentuja jne
Ja kissapuistoissa kissat tykkää nukkua läjässä vaikka voisivat nukkua yksikseenkin, että kyllä niillä vaan näyttää olevan kova halu olla toistensa seurassa, niin kuin tästä kuvastakin näkyy.
Kissanpentuja pitäisi teettää vain jos aikoo pitää ne kaikki, tuollainen maailmalle tuuppaaminen on eläinrääkkäystä.
Automatkan ja ensimmäisen päivän kissanpentu naukui surkeana, sen jälkeen oli kuin kotonaan.
Eläinten inhimillistäminen ei ole aitoa eläinrakkautta. Ärsyttää nämä ihmiset jotka näkevät eläimet aina niin surullisina reppanoina joiden tie pitää siloitella valmiiksi. Ei ne ajattele samoin kuin ihmiset. Eläimet toimii eri tavalla alkukantaisten vaistojen varassa eikä niillä ole aikaa traumatisoitua pikkuasioista. Ei tämä silti tarkoita etteivätkö eläimet ansaitsisi parasta mahdollista hoitoa. :)