Miten kissanpentu kestää kun se erotetaan sisaruksistaan ja äidistään ja viedään uuteen kotiin?

Kyllä se lapsuudenkoti unohtuu kun on uusi asunto tutkittavana ja uudet omistajat ovat innokkaasti seurana. Muistan että muutama eka yö pennun kanssa oli aikamoista, halusi väkisin sänkyyn viereen, mutta oppi nopeasti, että sohvalla saa nukuttua rauhasss

Mä voin ruveta kissanpentuterapeutiksi ❤️

Kun on vaan kestettävä. Ainahan muutos kirpaisee, oli kyseessä ihminen tai eläin. Vaikeat tunteet kuuluu elämään, mutta kaikkeen sopeutuu.

14 vk luovutusikä aikaisintaan, ja jos tietäisi milloin emo alkaa työntää loitommalle. Tunteet ne on eläimelläkin.

Pitää ensinnäkin olla luovutusikäinen, että saa ensin olla rauhassa emon kanssa ja saa emolta maitoa. Lisäksi parempi ottaa samalla kaksi pentua samasta pentueesta (samaa sukupuolta). Lajitoverit pitävät seuraa ja antavat turvaa toisilleen, koska ihminen ei voi olla koko aikaa läsnä, ja opettavat toisiaan.

Kyllä se kestää ja toipuu nopeasti alkujärkytyksen jälkeen. Luonnossakin kissaemo vieroittaa pentunsa varhain, ja ne lähtevät omille teilleen. Sellaiseen laji on kehittynyt.

Eikä se pentu kelaile että tulinpa nyt valituksi viimeisenä. :D Ei sen aivorakenne riitä tajuamaan jotain adoptiokuvioita.

Mun kissa oli se viimeinen pentu. Ja se on maailman ihanin kissa, en haluaisi ketään muuta! <3

Vierailija kirjoitti:

Pitää ensinnäkin olla luovutusikäinen, että saa ensin olla rauhassa emon kanssa ja saa emolta maitoa. Lisäksi parempi ottaa samalla kaksi pentua samasta pentueesta (samaa sukupuolta). Lajitoverit pitävät seuraa ja antavat turvaa toisilleen, koska ihminen ei voi olla koko aikaa läsnä, ja opettavat toisiaan.

Ei missään nimessä. Pennut eivät luonnossakaan jää hengailemaan keskenään äidistä vieroittumisen jälkeen.

Meille jätettiin yksi pentueesta. Emo imetti n. 15-16 viikkoa, sitten alkoi antaa korville, eikä sietänyt entistä pikku-mussukkaansa ollenkaan. Oli sydäntäsärkevää seurattavaa se vieroitus.

Kyllä ne sitten alkoivat rauhanomaisen rinnakkainelon, mutta eivät sydänystäviä olleet, koska mamma ei tahtonut.

kissanpentu kestää kun se erotetaan sisaruksistaan ja äidistään ja viedään uuteen kotiin?

Ei mitenkään. Aaateleppa JOS sinut erotettaisiin noin?! Miten kestäisit?

Vähemmän siitä varmaan traumoja syntyy kun pääsee sopivaan aikaan rakastavaan uuteen kotiin. Nimittäin aika pian se emo joka tapauksessa hylkii pentunsa :)

Ei ole pikkkissienkään elämä pelkkää hattaraa ja päivänpaistetta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se lapsuudenkoti unohtuu kun on uusi asunto tutkittavana ja uudet omistajat ovat innokkaasti seurana. Muistan että muutama eka yö pennun kanssa oli aikamoista, halusi väkisin sänkyyn viereen, mutta oppi nopeasti, että sohvalla saa nukuttua rauhasss

No olipa julmaa olla ottamatta pelokasta kissaa viereen.

Samalla tavalla kuin nykyään isän ja äitin ikiomalta nikopetterilta otetaan pois syönnin ajaksi pleikkari, EI MITENKÄÄN!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kestää ja toipuu nopeasti alkujärkytyksen jälkeen. Luonnossakin kissaemo vieroittaa pentunsa varhain, ja ne lähtevät omille teilleen. Sellaiseen laji on kehittynyt.

Eikä se pentu kelaile että tulinpa nyt valituksi viimeisenä. :D Ei sen aivorakenne riitä tajuamaan jotain adoptiokuvioita.

Kyllä nyt kuitenkin luulisi jotain kelailevan, jos on ollut vaikka kuusi sisarusta siinä kenen kanssa on paininut joka päivä ja nukkunut kylki kyljessä ja yhtäkkiä jää vain yksin ja muut on poissa, niin onhan se aikamoinen muutos.

Siksihän ne rääkyy ja sihisee uudessa paikassa kun on mammaa ja sisaruksia ikävä :(

Ei kannata inhimillistää eläimiä, ap, eivåt ne ajattele noin monimutkaisia kuvioita. Eläin on eläin ja toimii lajilleen tyypillisellä tavalla. Kissat elävät enimmäkseen yksin ja vaikka osa nauttii lajitoverin seurasta, kaikki eivät niin tee. Eivätkä nyt varsinkaan jää hengailemaan emonsa seuraan, johan siinä olisi jo sukusiitoksen riskikin iso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se lapsuudenkoti unohtuu kun on uusi asunto tutkittavana ja uudet omistajat ovat innokkaasti seurana. Muistan että muutama eka yö pennun kanssa oli aikamoista, halusi väkisin sänkyyn viereen, mutta oppi nopeasti, että sohvalla saa nukuttua rauhasss

No olipa julmaa olla ottamatta pelokasta kissaa viereen.

Opettele luetun ymmärtämisen taitoa! Hän sanoo, että kissa oppii itse, että sohvalla on mukavampaa, kun ei kukaan kääntyile vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Siksihän ne rääkyy ja sihisee uudessa paikassa kun on mammaa ja sisaruksia ikävä :(

Voi ei 😭

Jos pentu on vieroitusiässä, ei ero emosta ja sisaruksista ole mitään traumoja aiheuttavaa, vaan luonnollinen seuraus kasvamisesta. Kissat elävät luonnossakin pääsääntöisesti yksin.

Taitaa muuten leijonat olla ainoita(?) kissaeläimiä, jotka elää aikuisenakin laumassa emojensa ja sisarustensa kanssa. Ja tämäkin koskee vain naaraspuolisia leijonia.